Kannattaako ryhtyä sivusuhteeseen?

Ei mua haittais vaikka mun miehellä olis suhde. Lasten kannaltahan se vaan on järkevämpää olla/asua yhdessä. Mut en usko että mun mies diggais ajatusta.



Emmä tajua mitä te haluatte? Jos laittaisin että olen eronnut heti tulis tuhatviiskymmentä kommentia siitä että lasten ehdoilla, kannattiko tehä lapsia ja etkö ajattele lasten parasta. Nythän mä ajattelen lasten parasta. 8)



Oon käynyt terapeutillakin jo vuoden masennuksen takia (parisuhteesta johtuvaa) enkä oo viitsinyt sanoa sille mitään näistä sivusuhdemietteistä. Terapeuttikin kun tuntuu ajavan ja painottavan vain lasten etuja.



Lähinnä tämän alotuksen tarkotus oli saada kokemuksia sellaisilta jotka ovat/ ovat ryhtyneet sivusuhteeseen. Ikään kuin piristykseksi..

että oikeasti pystyisit elämään sellaista elämää, että olisit mieheltäsi salaa suhteessa johonkin toiseen mieheen? Ootko ajatellut, mitä se tekis sulle?



3

jos et ole koskaan ollut tälläisessä tilanteessa kuin minä en usko että voit ymmärtää. Mun vaihtoehdot rupee oleemaan itsemurha tai se sivusuhde.



Oon huomannut elämäni aikana olevani löyhämoraalinen ja itsekäs, joten en usko että se niin kamalaa voisi olla. En keksi parampaakaan ratkaisua. Ja oon kuule miettinyt. :C

ja - en halua siis mitenkään nyt arvottaa - me ollaan varmasti hyvin erilaisia ihmisiä. Mä uskon, että ihmisissä on kuitenkin sen verran samaa, etten yksinkertaisesti kykene uskomaan, että salatusta suhteesta onni aukeaa. Mutta, kuten sanoin, en kykene uskomaan. En väitä, että tiedän.



Mullakin on ollut masennusta, nyt puhjennut kolmannen kerran, mutta vieläkin jaksan uskoa, että paras apu löytyy siitä, kun katsoo, oikeasti katsoo, omaan sisimpäänsä (joo, kuulostaa ärsyttävältä), ja yrittää pohtia, MISTÄ se onnettomuus kumpuaa. Koska itseään pystyy muuttamaan, muita ei, ja omat elämäntilanteet pystyy korjaamaan, toisten ei. (Toisia voi tietenkin auttaa prosessissa.) Ymmärrätkö, mitä tarkoitan?



Suosittelisin, että puhuisit sille terapeutille kuitenkin. Sinä olet kuitenkin siellä terapiassa, ei perheesi. Siellä on tarkoitus helpottaa sinun oloasi. Kai se terapeutti on vieras ihminen juuri sen takia, ettei hänellä ei ole moraalisia kytköksiä elämääsi.



Tää on se anti, mitä mä voin omalta kohdaltani sulle tarjota, mielipiteeni. Toivotan tsemppiä, teit mitä tahansa!



3

Miksei rehellinen ero? Miten itdemurha voi olla vaihtoehto muttei ero siitä niin kauheasta miehestäsi?



(Olen parisuhde-ongelmainen myös, itse vasta menossa psykologille.)

Ulkopuolisten silmin varmatikkin täydellinen mutta meillä ei oo vaan intohimoa. Mä en kestä enää sitä etten tunne mitään, en himoitse miestäni yhtään mutta kaikkia muita miehiä kyllä.



Eroa ei kukaan ymmärtäisi ja pitäisi mua aivan ääliönä ja huonona ihmisenä joka eroaa koska on niin tylsää. Ja ei, meillä ei oo koskaan ollut intohimoa, joten en usko että se jostakin yhtäkkiä meille loikkais. Miehessäni rakastuin älykkyyteen ja juttelukykyyn enemmänkin kuin tähän seksipuoleen. Mikä on sekin aivan ihmeratkasu mun kaltaiselta ihmiseltä.. :/

Ero olisi niin hankalaa kaikkien kannalta, ennenkaikkea lasten kannalta ja järjestelyt menisivät niin järjettömiksi että se ei nyt vaan tule senkänn takia kysymykseen..



Tämä ja edellinen oli ap.

Ero olisi niin hankalaa kaikkien kannalta, ennenkaikkea lasten kannalta ja järjestelyt menisivät niin järjettömiksi että se ei nyt vaan tule senkänn takia kysymykseen..

Tämä ja edellinen oli ap.

On niin vaikea lähteä kun elämä on rakennettu yhdessä. Toivon, että pärjäät, ja otat elämässäsi sellaisen suunnan, jonka kanssa voit elää, oli se sitten mikä tahansa.

3, joka on ihana vähän vaihtelevalla menestyksellä

Ja jälkiä korjaillaan vieläkin vaikka tapahtumasta aikaa jo kohta 7 vuotta. Kannattaa miettiä tarkkaan...Nyt tällä olemassaolevalla kokemuksellani en enää alottaisi sivusuhdetta vaan päättäisin ensin olemassaolevan ja olisin yksin useamman vuoden.

En osaa sanoa kannattaako ryhtyä sivusuhteeseen vai ei, mutta onhan se yksi vaihtoehto.



Ainakin siinä saa jonkin laisen aikalisän suhteeseen (siis siihen vanhaan). Aina ei ole niin helppoa nähdä mikä on vialla saatika tietää haluaako sitä korjata vai ei.



Minä aloin sivusuhteen ikään kuin vahingossa. En suunnitellut sitä, se vaan käveli elämäni eikä minusta ollut sitä vastustamaan.



Sain uutta potkua elämään. Sivusuhde tuottaa minulle paljon iloa ja onnen tunnetta. Ehkä osa minusta toivoo, että sivusuhde muuttuisi varsinaiseksi suhteeksi, mutta toinen osa ei usko, että saisimme sitä toimimaan.



Tiedän, että tämä on väliaikainen vaihe elämässäni ja että jossain vaiheessa täytyy tehdä jotain ratkaisuja. Vaikea sanoa mihin päädyn, joko alan korjaamaan varsinaista suhdettani (sivusuhteen aikana olen ymmärtänyt missä meillä on mennyt vikaan enkä enää ole yhtä valmis heittämään hanskoja tiskiin kuin aikaisemmin) tai sitten jatkan elämääni yksin. Toisaalta olen yhä yhtä kiinni tässä sivusuhteessa kuin silloin kun sen aloitin. Jotenkin en vaan pysty päästämään tästä miehestä irti, vaikka toki tiedänkin, että voisin elää ilman häntä.



Sivusuhde on auttanut minua löytämään uudelleen oman seksualisuuteni ja sen miten paljon nautin hyvästä seksistä. Ja ymmärtämään miten tärkeää intohimo on.



Mutta mitä tästä seuraa loppupeleissä, sitä en pysty sanomaan ja siksi en pysty myöskään sanomaan, että kannattiko vai ei. Mutta kuitenkin olen varma, että sitä kauneutta ja onnea, mitä olen tästä saanut, en ala katumaan meni elämä sitten miten tahansa. Vaikka usein laajempia kokonaisuuksia ja motiiveja on helpompi nähdä kauempaa eli siksi luulen, että moni asia liittyen tähän sivusuhteeseen valkenee minulle vasta joskus myöhemmin. En tiedä onko se hyvä vai huono.



Minulla siis edelleen sivusuhde myös omalla taholla naimisissa olevaan mieheen.

kannattaa varautua myös maanpäälliseen helvettiin hyvässä lykyssä,tiedätkö kenen tontille olet astumassa? vaikka tietäisitkin voi tapahtua kauheita.T.kokemusta on

kun sanoit masennuksesi olevan parisuhteesta johtuvaa. Minusta masennus johtuu sinusta itsestäsi. Jos olosuhteesi ovat sellaisia, että masennut niistä, sinulla on vaihtoehtoina olla masentunut tai vaikuttaa olosuhteisiin siinä määrin kuin pystyt.

Yksi vaihtoehto on tietysti tuo sivusuhde, kaikki se salailu ja valehtelu, mitä se toisi tullessaan. Mutta entä jos kävisi niin, että pidemmän päälle masentuisit vielä enemmän, kun et ehkä voisi toimintaasi arvostaa?

Vaihtoehtoja näyttäis olevan:

-tehdä jotakin nykyiselle suhteellesi mieheesi (yllättää hänet vaikka treffeillä kahvilassa kesken työpäivän, kylpyläreissulla kahden, yms), josko teidän suhteeseen sais säpinää (onko niin, että kaipaat jotain jännitystä?

-lopettaa nykyinen suhteesi ja toivuttuasi aloittaa uusi

-elää salaillen ja valehdellen, toki "jännittävästi"

nyt loppumassa, kun olen jälleen vakuuttunut siitä, että oman mieheni kanssa haluan kuitenkin viettää loppuelämäni. Piristi toki elämää välillä, mutta lopulta huomasin, että rakkauteni omaan mieheen ei ollutkaan kuollut eikä seksi olekaan tärkeämpää kuin muut asiat. Toivon kovasti, etten jää kiinni, koska tiedän nyt kenet haluan ja olen valmis tekemään töitä vanhan suhteen eteen.

olen onneton koska parisuhteessani ei ole intohimoa. Yksin en sitä aikaan saa, ja olemme kyllä yrittäneet mutta meidän kemiat eivät vaan kohtaa sillä saralla.



Onko muita kokemuksia? Kiitoksi teille, jotka vastasitte.

Minulla siis edelleen sivusuhde myös omalla taholla naimisissa olevaan mieheen.



Missä te tapailette jos molemmat varattuja?

Minulla siis edelleen sivusuhde myös omalla taholla naimisissa olevaan mieheen.

Miten te voitte tapailla ettette jää kiinni?

Se on sitä omaa aikaa. Käy sitä sitten jumpalla tai panolla.

annat miehesi elättää koko hoidon. Minullakin on jokainen lapsi tehty eri miehen kanssa ja silti pysyttelen tämän ensimmäisen ukkoni rinnalla. Esikoinen on ensimmäisen aikaansannosta. Kukaan ei ihmettele yhtään vaikka lapset ovat aivan erinäköisiä keskenään :D

Se on omiaan parantamaan luottamusta parisuhteessa, ja siten helpottaa myös lapsiperhen arkea.



Ei esim. kannata miettiä, miten sitä omaa elämää ja perhedynamiikkaa voisi muuttaa paremmaksi, vaan kannattaa nimenomaan sössiä elämä vielä hankalammaksi!



Minun neuvoni on siis: ei todellakaan kannata pohtia elämäänsä, ja sitä, mistä vaikeudet ja tyytymättömyys todella johtuu, vaan kannattaa sännätä suhteeseen toisen miehen kanssa, hankaloittaa elämäänsä, eikä vahingossakaan pyrkiä kohtaamaan omia ongelmiaan! Hyvä siitä tulee!

En olis ikinä uskonut olevani tässä tilanteessa. Ja tosissani vieläpä miettivän tälläistä.



Mut, niinhän se vaan menee että ne lapset hankitaan kilttien miesten kans (mutta seksi on yhtä ihanaa ku kilpikonnien päiväkävelyn seuraaminen) ja hauskaa pidetään "pahojen poikien" kans.. :/ Uskomatonta mutta totta. Vai onko?



Tunteeni? Sivusuhdemies on pitkäaikainen kaveri mieheni kautta. Meillä on aina ollut ilmassa jotain enemmän kuin pelkkä ystävyys..



Ap