painonvartijat

Kolmisen vuotta sitten olin useamman kuukauden painonvartijoissa. Laihduin sinä aikana n. 8 kg, sitten paino alkoi pysyä samoissa lukemissa vaikka kuinka elin heidän ohjeidensa mukaan.



Ensin pisteiden laskeminen tuntui motivoivalta. Kun olin sitä pari kuukautta tehnyt, olin tulla hulluksi. Tuntui, että koko elämä ja laihdutus meni pelkästään ruoan ajatteluksi. Oli jatkuvaa pohdintaa, että montako pistettä tämä ruoka nyt voisi olla ja montako pistettä mulla vielä on jäljellä, mitä voisin tänään syödä...



Ravintolassa, kahvilassa tai kylässä en lopulta voinut pistää suuhun enää mitään, kun en tiennyt, miten paljon menisi pisteitä.



Lopulta tajusin, että laihdutuksesta ei tulisi mitään, kun kokoajan ajatukset pyöri ruoan ja pisteiden ympärillä. Nyt yritän laihduttaa niin, että keksin kaikkea kivaa tekemistä ja syön vain ruoka-aikoina lautasmallin mukaan. Eli yritän saada suhdetta ruokaan normaaliksi. Painonvartijoissa siitä suhteesta tuli vainoharhainen.



Painonvartijoissa ollessani kävelin reippaasti 1h-1h 30 min päivittäin. Kun loppuvaiheessa kiireessä tuo kävely jäi niin siihen loppui painon putoaminenkin.



Kokoukset oli minusta vähän yhtä tyhjän kanssa. Varsinkin se amerikkalaistyylinen "kannustusmeininki", jossa sai painonputoamisesta jotain tarroja korttiin ja pinssejä rintapieleen oli huvittava. Ja vielä huvittavammaksi sen teki niiden tätien hurmoksellinen into niitä pinssejä kohtaan.



Olisin kaivannut sitä, että viikkokokouksessa olisi ollut oikeasti vetäjänä vaikka ravitsemusterapeutti, terveydenhoitaja, lääkäri, personal trainer tai muu asiantuntija. Mutta vetäjät olivat ihan tavallisia laihduttaneita tätejä, jotka toistivat ulkoa jotain painonvartijoiden sen viikon ohjelmalehtistä. Vertaisryhmän tuki ei kokouksissa toteutunut, muut ryhmässä käyneet jäivät etäisiksi.



Minusta painonvartijoiden hinta-laatusuhde ei ollut kohdallaan.



Parhaiten laihtuu, kun lisää liikuntaa ja kasvisten syöntiä, syö lautasmallin mukaan ja jättää herkuilla mässäilyn. Ei siinä pisteiden laskua tarvita.



Painonvartijoiden lehti ja kirjat ruokaresepteineen ja niiden lehtien kannustusjutut ovat mielestäni kuitenkin hyviä. Mutta tuon lehdenhän saa lehtipisteestä ja kirjoja kirjakaupasta.

sille helvatan pistelaskulle.



Aamulla syöt terveellisen aamupalan, pisteet ok. Kymmenen maissa alat miettiin lounasta... mitä hittoo voi syödä, et ei menis liikaa pisteitä. Kaffepaussilla on taas nälkä - paljonkohan niitä pisteitä on jäljellä? Voinko syödä illalla jos nyt syön jotain?



Illalla kotona järsit jotain helvetin salaattia ja katot nälissäs telkkua. Voiskohan vielä syyä palan kurkkua ees..? Syöt omenan + muutaman popcornin, voi VITTU. Nyt meni pisteet yli ...vittu tästä tuu mitään...



....Mitähän söis huomenna aamupalaksi...?

painonvartijoilla, kÄvin lenkillä ja söin pisteiden mukaan. Herkkupäivän pidin kerran viikossa. Nyt olen täysin repsahtanut ja syön normaalisti+herkuttelen useammin, en liiku ja yritän tsempata itseäni vielä takaisin PV:n pariin. Paino ei ole kuitenkaan noussut vaikken liiku ja syön enemmän.

Illalla kotona järsit jotain helvetin salaattia ja katot nälissäs telkkua. Voiskohan vielä syyä palan kurkkua ees..? Syöt omenan + muutaman popcornin, voi VITTU. Nyt meni pisteet yli ...vittu tästä tuu mitään...

siis tuon lainauksen kirjoittanut. Tai sitten ei ole noudattanut ohjeita. Laihdutin aikanaan 8 kiloa painonvartijoissa (60 kilosta 52 kiloon) ja huomasin, ettei niillä ohjeilla tarvitse kärsiä nälkää. Jos päivän pisteet on käytetty, ainahan voi syödä vaikka miten "nollan pisteen" ruoka-aineita. Ja selllaista tilannetta ei ole, etteikö illaksi olisi "pisteitä", jos ohjeita seuraa.

mulla meni 5 kk 8 kilon tiputtamiseen. 52 kg on aika "kireä" paino mulle. Se tais ollakin se alaraja, jolle 160 cm pitkä saa PV:ssä laihduttaa. Alipainoisuuttahan siellä ei tueta.