***HAAHUJEN MAALISKUU***

Toivottavasti saatte käynnistyksen jos niin haluatte tai jos se katsotaan tarpeelliseksi. Mulle yksi kokenut synnytyslääkäri sanoi aikoinaan ettei vauvan koolla ole niinkään paljoa merkitystä kuin sillä missä tarjonnassa on. Hänen mukaansa yli 4kg vauvat useimmiten mahtuvat loistavasti kunhan tarjonta on oikea. En tiedä miten on mutta hyvä että pääsette tutkimuksiin.



Tsemppiä päätösten odotteluun Merili ja Fantasy.



Tiuhti 38+5

Jennuli 81:lle!!!!

Hei!!! Eli olisin halunnut tietoa koko käynnistyksestä yleensä. Laitettiinko sulle se tabletti vai puhkastiinko kalvot? Jouduitko heti tippaan? Kauanko kesti että lähti käyntiin? Entä kauanko kesti siitä kun käynnistettiin, että vauva syntyi? Ja mikä mieli sulle jäi siitä käynnistyksestä!? :)



Fantasylle!!!!

...kamalaa toi siis mitä eniten pelkään, et jos ei todella oikeasti mahdukaan kunnolla...et tiedät et voikin "jäädä jumiin" ...pelottaa...

Ja uskomatonta, et kätilö sanoo että se ei mitenkään mahdollista...APUA...

...toivottavasti nuo mun lantionmitat on oikeasti "oikeat" ettei niissä voi olla kovin suurta "arvausta" niinkuin joskus menee vauvojen kokoarviot aikas pieleen.

Milloin tämä tapaus minkä kerroit on sattunut?? Oliko siinä taustalla kenties epäilyä, että iso lapsi tms.? Minkä kokoinen vauva siis oli?? Miten se synnytys siis sitten päättyi...hätäsektioonko?



Ja tuosta sektiohaavasta, mun mielestä sektiosta paraneminen oli oikeasti aika kivuliasta ja kesti yllättävän kauan. Mutta kaikki siis meni hyvin, haava parani nopeasti, ei tulehduksia tms.

Mutta siinä mennään siis alavatsasta sisään, sitten joku "ns siirto haava" eli seuraavia kerroksia mennään noin 5-7 cm ylempää läpi, ja kerroksia on monta...kohtu nostetaan ja mm vatsaa kuivataan sisältä ym, että leikkauksena on kuitenkin tosi iso, MUTTA MONESTI SIIS KUITENKIN OIKEASTI PARAS VAIHTOEHTO!!!!

Ja vaikka sain lihakset fyssarin ohjein kuntoon, niin jäi sellainen "kenguru reppu", et nahka jäi hieman roikkumaan alavatsalta (tosin se on pieni hinta terveestä vauvasta!!!)

Mutta kaikki liikkuminen,vauvan nostaminen, yskiminen, aivastaminen, kävely sattuu aluksi, ja oikeasti on sitten tosi tärkeä olla nostamatta mitään, ettei mitään repeä.

Itse sain yhden tosi kipeän kiinnikkeen, joka on noin 5cm navan alapuolella, ja on sellainen että vihloo kyllä säännöllisesti ja lisäksi mulle ei haavan ympärille tullut pinta tunto ikinä takaisin.

MUTTA EN SIIS MISSÄÄN NIMESSÄ HALUA MUSTAMAALATA SEKTIOTA...PÄIN VASTOIN, se pelasti meidän tytön :)

Mutta en siksi ehdottomasti halua sektiota, jos ei pakko, vaikka täytyy kyllä tunnustaa että pelkään myös synnytystäkin...

Ja aina mitä useampi sektio takana niin ikävä kyllä riskit mahdollisissa seuraavissa raskauksissa kasvaa.

merili&möhkö 36 +5

Mulle laitettiin niitä tabletteja (cytotecit) kohdunsuulle ekan kerran keskiviikkona klo 13 aikaan, sitten uudestaan klo 16 aikaan. Supistuksia oli enemmän heti laiton jälkeen, ja kipitin sairaalaa ympäri kun liikkeellä olon piti asiaa edistää. Pikkuhiljaa ne kuitenkin aina hiipuivat vaimeammiksi, eivät silti hävinneet kokonaan. Yö olikin aika hankala, en saanut juuri nukuttua...



Yö oli tabuissa siis väliä ja aamulla taas klo 10 aloitettiin kolmas kierros. Puolilta päivin todettiin kohdunsuun olevan siinä vaiheessa ettei uusia enää tarvita, ja supistukset oli sen verran voimakkaita. Klo 13 puhkaistiin kalvot mutta vedet pysyi sisällä vielä pari tuntia. Klo 15 mulle laitettiin tippaan petidiiniä ja siitä tunnin päästä sain ekan epiduraaliannoksen, toinen annos laitettiin parin tunnin päästä. Vauva syntyi iltaseitsemältä, eli käynnistyksestä kului kutakuinkin 30h siihen että vauva oli maailmassa.



Käynnistys sinänsä tuli yllätyksenä, varauduin kotiin lähtöön kun lääkärit olivat tehneet sen päätöksen. Ensisynnyttäjänä en osannut enkä osaa edelleenkään oikein sitä arvioida, kohtuullisen pitkä ja kivulias projekti se kuitenkin oli. Ilman epiduraalia en olisi varmaankaan loppuun asti jaksanut, ainakaan niin hyvin. Hassua muuten että taisin jännittää sen laittoa etukäteen enemmän kuin itse synnytystä, mutta uskokaa kun sanon, että siinä konkurssissa se ei todella tuntunut missään!



Käynnistäminen oli kohdallani oikea vaihtoehto, koska istukka ei ollut loppuvaiheessa enää toiminut kunnolla, ja vauvalla oli ollut mahassa nälkä :( Hyvä siis näin.



Kysy lisää jos et johonkin saanut vielä vastausta. Onnea synnytykseen!



Jennuli

Kiitos, kun jaksoit vastailla! Oikeastaan tuo sinun kertomus rauhoitti omaa mieltä, koska tuon suuntaista kuulin myös iyse silloin sairaalassa, mutta että nyt saatoin itse lukea sinun omakohtaista kokemustasi!



Ja itse kuitenkin todella haluaisin, että se käynnitys onnistuisi minullakin, ja sektiolta vältyttäisiin!



Oliko sulla muuten mitkä viikot, kun käynnistettiin??????



Tuo epiduraali jännittää kyllä tosi paljon minuakin, ja kun ainakin esikoisen synnytyksessä sen laitto sattui, ei ollut puudutus ehtinyt kunnolla vaikuttaa, mutta todella koko siinä "konkurssissa" se on varmasti pienin murhe ja vain hetki. Ja sen haluan kyllä nyttenkin!!



Merili&möhkö 36 +6

Merili, no tää tapaus on kyllä sattunut jo melkein kymmenen vuotta sitten! Helsingissä kylläkin, mutta en tiedä kummassa sairaalassa... Vauva ei kyllä ollut edes muistaakseni mikään iso, ehkä jotain reilu 3,5kg... Tää tapaus on vaan jäänyt kummittelemaan mieleen, kun mun esikoisella oli ihan samanlaiset kamalat jäljet otsassa ja soikea pää, niin kuin tällä mun serkun lapsellakin oli synnytyksen jälkeen ://! Siksi musta tuntuu, että musta ei ulos isompi kuin esikoinen mahdu... Hätäsektiossa vasta saatiin siis ulos tää mun serkun lapsi!



Toi vauvan koon heitto on kyllä myös tosi yleistä :/ ja yleensä arvio on aina ollut pienempi mitä todellisuus, ainakin mun tutuilla ihan lähiaikoina...



Mua myös pelottaa toi epiduraalin laitto ihan hulluna, että jo sen vuoksi en haluaisi sektiota... Tai vaikka mielummin nukutuksessa, mutta eipä paljon sanavaltaa tollasessa oo... Synnytyksessä toivon etten olisi niin kipeänä, että olisi pakko ottaa epiduraali tai no toki niin kuin Jennuli sanoi, varmaan sitten jos tekee niin kipeää niin eipä se epiduraali siinä enää tunnu :)!



Mua jännittääkin toi kivun määrä synnytyksessä... Esikoisen kanssa meni luomuna, eikä supistukset tuntunut missään - eniten sattui välilihan leikkaus, että yleensä kivut niin kovat ettei sen leikkausta tunne... Tai kyllä mua vähän sattui, mutta vasta se ponnistusvaihe - kun tuntui ettei lapsi tule millään ja supistuksetkin oli loppuneet... Ensikertalaisena sitä oli vaan kuvitellut synnytyksen PAAALJOON kivuliaammaksi ja ehkä siksikään ei tuntunut niin paljoa... Ja tietenkin se jännitys ja adrealiini vaikutti... En tiedä! Nyt yritän ajatella, että tää voikin olla ihan eri juttu - mutta vaikeaa on yrittää asennoitua siihen, että tällä kertaa sattuu... Vaikka se voi olla hyvin mahdollista jos täältä tulossa kilon isompi kaveri :O!



No mutta kunhan poitsun saa turvallisesti ulos musta, sehän on pääasia - ihan sama miten tulee tai miten kipeetä tekee ennen tai jälkeen :)!



fantasy rv37+5

kopsaan tuolta huhtisista tänne vähän ajatuksiani eilisen lääkärikäynnin jälkeen......



Täällähän minä vielä olen! En jäänyt sille tielle, kun kättärillä kävin ja kuten arvata saatoin niin ei ne siellä mitään ihmeempää sanoneet/tehneet... Vauvan painoarvio oli 3550g (rv37+6), eikä ollut syytä tutkia lantiota mahtuuko :/! Tosi tyly lääkäri oli (tietenkin mun tuurilla) ja vähän ihmetteli, että miten mut nyt oli sinne lähetetty... Nelikiloinen tai vähän alle on jos menee lakettuun päivään! Ei uusinta kontrolleja! Koska mulla kumminkin normaali synnytys takana ym. No joo eihän siitä nyt mitään jättiläistä ole tulossa, mutta on se nyt esikoiseen (3250g) verrattuna iso! Varsinkin jos menee vielä yliaikaa, niin kuin esikoinen (5pvä), niin sittenhän se voi olla kilonkin isompi... Eihän ne voi vaan sanoa, että se mahtuu kun esikoinenkin mahtui :O! Noh pitää luottaa vaan siihen, että kaikki menee hyvin! Hätäsektio sitten jos ei mahdukkaan... Kohdunsuu oli onneksi vähän pehmeä edelleen ja ehkä sormelle auki, kanava laskenut 2cm:iin... Tuli kyllä itku sen käynnin jälkeen! Kai nyt saa lääkärissä käydä jos huolettaa?? Mulla on ihan kauhee olo ja pelko, kun se viime kevään keskenmeno on tullut niin pintaan taas... Että eikö se ole ihan normaalia, että mua pelottaa vauvan puolesta kun oon jo yhden menettänyt... :`( Kai sitä vois nyt ees vähän saada lääkäreiltä ymmärrystä ja miksi mulle sattuu aina nää mukavat tapaukset?! Tai ehkä se on sitten vaan musta itsestä kiinni :/... No kaikki oli muuten kunnossa, virtaukset ym.. Mittasi sf-mitan, mutta ei sanonut sitä eikä kirjoittanut sitä neuvolakorttiinkaan! Kuvia tai mittoja en saanut itselleni... Käyriltä näytti kumminkin pojan mitat ja päänympärys oli reilusti keskikäyrän yläpuolella, reisiluu oli just keskikäyrällä ja vatsanympärys mahtui just just ylimmän normaalin rajan alapuolelle... Pulleamahainen poika siis on :)! Ja painoarvio oli keskikäyrän yläpuolella! Mutta siis joo tosiaan, mua stressaa ihan hirveesti nyt tää vauva, että saan sen ulos elävänä ja terveenä... Sen keskenmenon tunteet on noussut uudelleen pintaan, nyt kun oon vielä kotona ja ehdin miettiä sitä ja tätä kaikkea... Meidän koirakin on ollut vähän kipeä, saanut ihme kohtauksia ja sitä on juoksutettu lääkärissä ym. tutkimukset vielä kesken, epilepsia tutkimuksissa pitäisi vielä käydä... Koira on reilun vuoden vanha ja tuli meille vähän ennen sitä keskenmenoa, en olisikaan selvinnyt siitä ilman koiraa! Ja nyt taas kun tää vauva on syntymässä, alkaa meidän koiralla ongelmia! Pakosti sitä miettii, että enkö voi todellakaan saada molempia - koiran ja vauvan?!?



Joo, että tällästä täällä - pää hajoaa kohta tän huolen määrään...



fantasy&hope rv38 = HUOH!

Älä huoli, ei ne siellä synnärillä yleensä riskejä ota. Tuon mukaan kaikki kuulostaa olevan ihan kunnossa.

Meidän Alpin painoarvio oli n. 3600 g ja jos olisin tiennyt etukäteen että onkin 4110g, olisin varmaan lähtenyt karkuun. Mutta hyvinhän se Alpi sieltä mahtui ulos vielä kaikenlisäksi nyrkki poskella, ja olisi kuulemma isompikin ulos mahtunut. Alpilla oli vielä tosi iso pääkin.. ja se kyllä nähtiin jo ultrassakin. Se pään mittahan se tärkein on koska se raivaa tien ulos, kaikki muu tulee ihan helposti.

Ja toinen lapsi mahtuu aina paremmin ulos, koska se ensimmäinen on kuitenkin sinne jo mukavasti tilaa tehnyt, joten älä jää tuijottamaan esikoisen syntymäpainoa tällä kertaa.

Meillä esikoinen painoi 3500 ja silloin leikattiin eppari mutta Alpin synnytyksessä sitä ei tarvinnut leikata eikä tullut edes yhtään repeämää :O

Ja muista myös että tuo painoarvio voi olla aika yläkanttiin ja todellisuudessa vauva saattaa olla pienempi.



Tsemppiä synnytykseen, toivottavasti pian alkaa tapahtumaan :)



Omaanapaa pikaisesti. Alpista tulikin sitten oikea mega-allergikko ja elämä on yhtä taistelua :( Imetys piti lopettaa ja sopivaa korviketta ei ole vielä löytynyt. Se kallein Neocatekin sai Alpin ripuloimaan :´(( Itkettää tuon pienen raasun puolesta kun joutuu tuollaisia tuskia kestämään :(



Hermy ja Alpi pian 3kk

KIITOS Hermy :`) - toi oli tosi huojentavaa luettavaa... kiitos... Voimia Alpille, tosi kurjaa :// ja zemppiä teille vanhemmille, toivottavasti iän myötä allergiat helpottuvat!



fantasy