Vauva ja koiranpentu, kannattaako edes harkita?

suurin osa ihan järkeviä ja hyvin perusteltuja. Aikaa tässä on vielä päättää, mutta halusin kuulla ulkopuolisen mielipiteitä.



Ihannetilanteessa varmaankin tekisin niin, että ensin vauva ja sitten koira enkä edes harkitsisi heitä yhtä aikaa tai niin, että pentu tulisi vähän ennen vauvaa.



Meillä ei kuitenkaan ole ihannetilanne eikä minulla välttämättä ole elinaikaa loputtomiin jäljellä, iän puolesta kyllä, mutta muista syistä ei ehkä. Vielä vuosi sitten olin vakavasti sairas ja oli lähellä, etten kuollut ja tuon myötä meille sanottiin, etten luultavasti tule koskaan raskaaksi, mahdollisuudet heikot. Ennusteesta poiketen tulin kuitenkin raskaaksi ja nyt ollaan tilanteessa, että vauva ja pentu olisi tulossa lähes samaan aikaan.



Minä en siis tulisi olemaan vauvan kanssa yksin juurikaan. Mies tekee työtä, jossa on puolet kuukaudesta kotona ja puolet poissa. Hoitaja on ainakin tuollon kun mies on poissa ja riippuen millainen vauva on mahdollisesti ainakin joskus sillon kun mies on kotona. Tuo hoitaja on etsitty valmiiksi, koska emme tiedä mihin suuntaan vointini menee. Toistaiseksi kaikki on hyvin, mutta voi käydä niinkin, että voinnissa tulee takapakkia nopeastikin.



ap

tuoreelle vanhemmuudelle kannattaa raivata tilaa ja nauttia siitä täysin siemauksin.

Otatte sitten koiran joskus myöhemmin, jolloin lapsikin pääsee nauttimaan siitä.

Ystäväni otti samoin perustein koiran yhtäaikaa vauvan kanssa, kun oli astutettu harvinaisen hyvät koirat keskenään. Sanoi, ettei ollut hyötyä hyvistä vanhemmista, kun ei ollut aikaa ja jaksamista kouluttaa koirasta hyvää

Ap, tuossa tilanteessa suosittelisin vielä vähemmän koiraa ja lasta yhtä aikaa. Sä tarvitset voimia ja lepoa synnytyksen jälkeen ilmeisesti vieläkin enemmän tilasi vuoksi? On ihan sama, onko teillä hoitaja vai ei, koska sä et saa vauvan ja pennun knassa levätä siltikään - kun joku hoitaa vauvaa sun täytyy keskittyä koiraan ja toisinpäin.



Onko myöskään reilua laittaa miestäsi tilanteeseen, jossa hän mahdollisesti joutuu yksin huolehtimaan koirasta ja lapsesta, jos vointisi heikkenee? Ei ole ihan mikään pikkujuttu huolehtia pentukoiran lenkityksestä ja kasvatuksesta yksin, varsinkin jos suru ja huoli vie muutenkin energiaa. Voitko sä ihan varmasti sanoa, että pystytte pitämään koiran, vai onko tässä sellainen mahdollisuus, että koiralle joudutaan etsimään uusi koti jossain vaiheessa? Jos näin on, niin koiran ottaminen ois vastuutonta.

koiranpentu näillä näkymin ja vauva syntyy varmaankin juuri vähän ennen kuin nämä pennut olisivat luovutuksessa. Olen tällaisesta koirasta aina haaveillut, ja haluankin nimenomaan asioiden menevän niin että tulisivat talouteen suht samoihin aikoihin. En haluaisi ottaa koiranpentua vasta sitten, kun vauva on jo hieman vanhempi ja rupeaa ryömimään lattioilla jne. Esikoinen on jo kuitenkin 2,5 v ja ymmärtää jo ettei pissaan / kakkaan kuulu kävellä jos sattuisi koiralta sisälle tarpeet tulemaan. Ja kyllä, tiedän että näin tuleekin tapahtumaan koska pentukoirasta kyse kuitenkin on.



En kuitenkaan suosittele ottamaan jos aivan hirveästi mietityttää.

siitä vaan. Jos ensimmäinen koira ja ehkä vielä ensimmäinen vauva, ei kannata. Meillä kyllä ollut kokonaisia pentueitakin vauva-aikana, mutta olenkin kasvattanut koiria jo kauan joten ei tule yllätyksiä.

Koiranpetnu ja vauva eivät välttämättä sovi yhteen mutta nyt ihan muutama korjaus noihin edellisiin teksteihin..

-Ensinnäkin Jos koira repii paikkoja kun on onkin yhtäkkiä jäänyt yksin, on vika kokonaan omistajassa! Koira pitää opettaa alusta pitäen yksin oloon joka tapauksessa. Jos ei pysty/osaa koiraa totuttaa pennusta asti yksinoloon on koira sillon parempi unohtaa muista syistä kuin vauvan takia. Joten tuon syyn voi sulkea pois.

-Jos asunto on niin pieni että ei pysty rajamaan pennulle ja vauvalle omaa tilaa niin miksi silloin ottaa koiran. Jos vauva on esim olohuoneen lattialla sen voi sulkea pois koiran alueesta sikis aikaa että koira on oppinut sisäsiistiksi. Viitaten siihen kun lapsi opettelee liikkumaan ja koiran jätöksiä on ympärinsä!

-Koiran pissalle päästäminen on ongelma varmasti kerrostaloissa, mutta kun ei tiedetä kuka asuu missäkin ja miten on pentua varten järjestänyt on sitäkään turha lähteä tuomitsemaan. Esim rivitalossa tai omakotitalossa voi pennulle aidata alueen johon sen voi päästää tarpeilleen. Näin vauva ei jää yksin ja koira ei pääse karkuteille. Koira on helppo päästää suoraan ovesta ulos ja huikata takaisin sisään.

-Koira rotu myöskin vaikuttaa paljon koiran tarpeisiin ja käyttäytymiseen. Iso koira on iso jo pentuja, mutta väsyy huomattavasti helpommin kuin esim pienen aktiivisen koiran pentu. Eli kun koiraa hankkii kannattaa muistaa että rotu on lapsi perheeseen sopiva, ja omaa innostusta vastaava. Eli jos etsit kotikoiraa ja lenkkikaveria ei kannata ottaa sitä aktiivisinta rotua. Väärän rodun valinta tuottaa usein ongelmia niin koiralle kuin omistajallekin.

-Koiran ottaminen ennen vauvaa myös ihmetyttää...Jos koira tietää paikkansa perheessä, niin kuin se tietää jos on oikein koulutettu, se ei ole mustasukkainen kenestäkään tai mistään. Eikä ainakaan rupea paikkoja hajottamaan. Koira pitää opettaa rajoihin, eikä sitä pitäisi pentunakaan koko ajan huomioida. Se saa toki lenkkinsä, sitä opetetaan ja sen kanssa leikitään mutta pentu tulee myös opettaa siihen että koko ajan sen kanssa ei joku peuhaa! Et toki tee koko aikaa aikuisenkaan koiran kanssa kotona ollessasi miksi tekisit sitten pennun kanssa.



Oma jaksaminen, aktiivisuus ja innokkuus ovat pää asioita aina kun mietitään koiraa ja lasta samaan perheeseen. On se sitten ennen vauvaa, yhtä aikaa tai vasta kun lapsi on isompi. Jos on jo alunperin suht laiska ihmisenä, eikä jaksa koko ajan olla täynnä energiaa ja suorittaa, tuskin jaksaa silloin koiran ja lastenkaan kanssa yhtä aikaa. Taas toisaalta on ihmisiä jotka ovat niin täynnä energiaa että jaksavat hoitaa lasta, koiraa, kotia ja sen lisäksi vielä käydä omissa harrastuksissa!! Eli oman itsensä kun tuntee niin tietää mitä jaksaa ja mihin kykenee.



Totta on se että pentu ja vauva vaativat molemmat todella paljon, koska kummallekkin pitää opettaa elämän perus asiat ja huolehtia heidän kaikista tarpeistaan!! Kummankaan kanssa ei ole helppoa, joten se kannattaa muistaa jos haaveilee molemmista samaan aikaan. Mutta kukaan muu ei mielestäni ole sitä kykenevä tuomitsemaan kuin sinä itse että kannattaako vai ei.

Ja olisin tosi uupunut jos sen lisäksi talossa olisi vielä pieniä lapsiakin :-). Toki olen päivät töissä, joten aika on kortilla eri tavalla kuin äitiyslomalaisella, mutta en silti suosittele. 8-viikkoinen koiranpentu vielä nukkuu paljon ja ulkoiluksi riittää pihalla käynti mutta tässä vaiheessa, eli juuri silloin kun teille tulisi vauva, se tarvitsee paljon leikkiä, virikkeitä ja harjoitusta oikeaan ulkoiluun. Ja tästähän tämä vain pahenee: koiran kansa rankin vaihe on puolivuotiaasta puoleentoista. En missään nimessä haluaisi käydä sitä läpi juuri kävelemään opettelevan vauvan kanssa.



Tietenkään pentua ei tarvitse huomioida kokoa ajan, meidänkin koira on yksin kotona 5-6 tuntia joka päivä. Mutta kyllä se silti tarvitsee "ohjelmaa" elämäänsä vähintään toiset 5-6 tuntia. Miksi ottaa koira, jos tavoite on että se oppii mahdollisimman nopeasti olemaan passiivinen ja poissa tieltä 22 tuntia vuorokaudessa?

En suosittele.

Ootko jo ottanu koiran?

Muistan kun meillä kotona oli koira mikä kasvoi samaan tahtiin kuin minäkin. Kunnes joku päivä kun palasin kotio koulusta hän oli poissa. Kiltti koira ja niin rakastettava eli 12 vuotiaaksi. Levätköön rauhassa