Olenko ainoa täällä joka ei haluaisi tyttöä?

että olin kaikista vakaumuksistani ja julkisista lausunnoistani huolimatta tosi järkyttynyt ja pettynyt ja kauhuissani, kun sain kuulla odottavani tyttä (esikoinen). Vihaan itse kaikkea ns. tyttömäistä, olen aina viihtynyt paremmin poikien kanssa, enkä voinut kuvitella osaavani kasvattaa tyttöä. Pelkäsin jopa, etten kykenisi rakastamaan tätä, vaan että tyttövihani perisi vallan meidänkin suhteessamme.



No, voin kertoa, että kaikki nuo ajatukset huuhtoutuivat kertalaakista syntymän jälkeen. En ole koskaan nähnyt pienokaistani "tyttönä" vaan ihan vaan lapsena, otuksena, maailman ihanimpana, villeimpänä hauskimpana ja suloisimpana. En tosin pue tätä perinteisiin tyttoväreihin jne, koska inhoan edelleen niitä, ja se toisinaan aiheuttaa kummastusta, mutta päättäköön tyylinsä itse jahka alkaa siihen kiinnittää huomiota.

Olen tytön ja pojan äiti.

Tyttö voi olla kasvamisen paikka äidille varsinkin juuri murroiässä, jossei jo aikaisemminkin prinsessa- ja oidipus-kausineen. Tytön kasvuvaiheiden läpikäynti vaatii äidilta tiettyä varmuutta omasta naiseudestaan ja itsestään. Oletan että ap:llä on tässä vaikeuksia jos ei halua tyttöjä.



Lisäksi ap kuulostaa aika yksioikoiselta yleistäen ja jakaen lapset sukupuolen mukaan. Aika mustavalkoisesti myös näkee jos pojat vain hyviä ja tytö pahoja.



Toivoisin todellakin että ap ei saa niitä tyttöjä, ihan niiden lastensa itsensä vuoksikin. Toisaalta mietitkö ap ikinä minkälaisen naisen mallin annat pojillesi? Ja mietitkö miten pystyt suhtautumaan tuleviin miniöisi? En välttämättä kadehdi näitä miniöitä...

Tytön kasvuvaiheiden läpikäynti vaatii äidilta tiettyä varmuutta omasta naiseudestaan ja itsestään. Oletan että ap:llä on tässä vaikeuksia jos ei halua tyttöjä.

Tämä palsta tuntuu olevan pullollaan näitä "tyttö tuli, tyhjä tuli" -tyyppejä. Mikä lie heidän itsekunnoituksensa laita.

Tyttö voi olla kasvamisen paikka äidille varsinkin juuri murroiässä, jossei jo aikaisemminkin prinsessa- ja oidipus-kausineen. Tytön kasvuvaiheiden läpikäynti vaatii äidilta tiettyä varmuutta omasta naiseudestaan ja itsestään. Oletan että ap:llä on tässä vaikeuksia jos ei halua tyttöjä. Lisäksi ap kuulostaa aika yksioikoiselta yleistäen ja jakaen lapset sukupuolen mukaan. Aika mustavalkoisesti myös näkee jos pojat vain hyviä ja tytö pahoja. Toivoisin todellakin että ap ei saa niitä tyttöjä, ihan niiden lastensa itsensä vuoksikin. Toisaalta mietitkö ap ikinä minkälaisen naisen mallin annat pojillesi? Ja mietitkö miten pystyt suhtautumaan tuleviin miniöisi? En välttämättä kadehdi näitä miniöitä...

meillä on kaksi poikaa ja jotenkin surettaisi, että tyttö jäisi kolmanneksi pyöräksi. Muuten ihan kumpi vaan olisi tervetullut, jotenkin vaan toivon, että lapset olisi joko kaikki tyttöjä tai sitten kaikki poikia. Taitaa olla hölmöä minulta..

meillä on kaksi poikaa ja jotenkin surettaisi, että tyttö jäisi kolmanneksi pyöräksi. Muuten ihan kumpi vaan olisi tervetullut, jotenkin vaan toivon, että lapset olisi joko kaikki tyttöjä tai sitten kaikki poikia. Taitaa olla hölmöä minulta..

varmasti olet hyvä äiti koska noin ajattelet.Enkä tarkoita että on huono äiti jos eri sukupuolta toivoo kuin esim kaksi ekaa lasta,itsekin sortunut juurikin tähän:DMinusta tuo on sitä epäitsekästä ajattelua jota ei monikaan harrasta.

Mutta jos tämä kolmasKIN on poika niin ei haittaa ;) Mitään tyttöhinkua ei ole.

Monen tytön tai pojan jälkeen on varmasti kiva saada pojan tai tytön; mutta saattaa olla myös pelottavaa. Uusi asia aina jännittää jonkin verran.

että tytöt ylläpitävät tiiviimmin sukulaissuhteita kuin miehet. Toivoisin että joku kävisi kylässä sitten kun olen vanha.

Monissa perheissä kyläilykuviot pyörivät pääasiassa vaimon ehdoilla. Miehiä ei kauheasti kiinnosta edes soitella iäkkäille vanhemmilleen.

sinua vanhana??

No oho, aika itsekästä.



Ihmiset tekee lapsia aivan käsittämättömistä syistä.

ai haluaisit tytön että joku käy katsomassa sinua vanhana??

No oho, aika itsekästä.

Ihmiset tekee lapsia aivan käsittämättömistä syistä.

Jaa mistäs syistä sä sitten lapsia teet? Puhtaasta vilpittömästä maailmanparannushalusta? ;)

se ei ole kivaa ei todellakaan.

Onneksi en ole tyttöä saanutkaan. Syynä, että olen naiseksi harvinaisen karvainen ja en halua tyttärelleni tätä kirousta periyttää. Miehillä karvaisuus ei haittaa. Tytöstä on myös enemmän murrosiässä huolissaan ja tytöt ottavat yleensä äidin kanssa yhteen murrosiässä.

ai haluaisit tytön että joku käy katsomassa sinua vanhana?? No oho, aika itsekästä. Ihmiset tekee lapsia aivan käsittämättömistä syistä.

Jaa mistäs syistä sä sitten lapsia teet? Puhtaasta vilpittömästä maailmanparannushalusta? ;)

Haluatte pojan kun tyttö ottaa yhteen äitinsä kanssa,no ettepä paljon miestänne sitten ajattele.Poika ottaa isänsä kanssa yhteen.Pojan kanssa tosiaan äiti pääsee helpommalla.

Onneksi en ole tyttöä saanutkaan. Syynä, että olen naiseksi harvinaisen karvainen ja en halua tyttärelleni tätä kirousta periyttää. Miehillä karvaisuus ei haittaa. Tytöstä on myös enemmän murrosiässä huolissaan ja tytöt ottavat yleensä äidin kanssa yhteen murrosiässä.

Oisko tässä muuten yksi syy, miksette tyttöjä halua, tyytymättömyys omaan itseensä?

Minulla tyttö ja kaksi poikaa. Ap:n asenne tyttöihin (jollainen hän itsekin on ollut) on todella outo, kielteinen, epä-arvostava. Ei ne pojatkaan mitään auringonpaisteita aina ole, äidin ja pojan suhde voi olla puolin ja toisin alistava, väkivaltainenkin. Viharakkaus-suhteessa ei ole mitään pelättävää, se voi olla taistelua joka kasvattaa molempia.

Se, onko poikien maailma suorempi ja rehellisempi kuin tyttöjen, on minulle arvoitus. En ole koskaan ollut poika, vaan nähnyt sitä maailmaa vain ulkoapäin. Ehkä se on myytti kulttuurissa, jossa edelleen arvostetaan poikia/ miehiä enemmän kuin tyttöjä/ naisia.

mutta ei olisi ollut väliä vaikka olisin saanut vain poikia.Kolmas lapsi syntyy milloin vain ja vieläkin toivon niin kauan kuin lapsen näen että se olisi poika,todennäköisesti ei kuitenkaan ole.Jotenkin en voi uskoa että tulisi tyttö ennenkuin näen

Ja onneksi olen niitä saanutkin. Mutta toki jos tyttö olisi tullut niin olisihan sekin ollut tervetullut, en vaan ole koskaan sellaista toivonut. Minulla on vaikea suhde omaan äitiini ja pelkään että sellainen toistuisi tyttären kanssa. Itse olen kahden pojan jälkeen syntynyt, äitini kovasti toivoma pikku nukke / shoppailukaveri / äidin vanhuuden tuki ja turva ja olen siitä elämäni kärsinyt.