Ärsyttää: olen sisimmässäni tyttölasten äiti

mutta kannattaisi miettiä tossa vaiheessa, jos tekee noin monta lasta, että on 50/50 prossan mahdollisuus saada se toinen sukupuoli.



Ja lapset on kaikki omia persoonia,sinä haluaisit vain itsellesi nätin tyttönuken!



Ja ei kaikki poikien äidit ole "rempseitä"jne. On myös todella rauhallisia ja hiljaisia poikia,sinun vaan sattuu olemaan riehujoita. Ehkä et anna heille tarpeeksi rakastavaa huomiota,ja he riehuvat vaan energiaansa pois...

koetko ette voi toteuttaa itseäsi poikien kanssa?

Entä jos sinulla olisi tyttö, mutta hän olisikin poikamainen? Pakottaisitko hänet haluamaasi tyttörooliin? Vaikka hän ei voisi sietää sinun kaunista ja hillittyä tapaasi meikata eikä ostamiasi vaatteita?



Minäkin olen rauhallinen, ujokin. Tykkään hiljaisuudesta ja rauhallisista koti-illoista. Visuaaliset asiat ovat minulle tärkeitä.

Silti iloitsen pojistani ja siedän sen sekamelskan ja metelin jotka aiheuttavat. Olen ajatellut että nuo asiat vain kuuluvat lapsiperheen elämään riippumatta lasten sukupuolesta :)



Aikuisen ihmisen täytyy etsiä elämänsä sisältö muualta kuin lapsista. Noita tarpeitasi voit tyydyttää kavereidesi kanssa tai jollain kansalaisopiston kurssilla. Tai muun harrastuksen parissa. Nukkekurssi olisi sinulle oiva :)



Itse muistan riidelleeni äitini kanssa pukeutumisesta ja hiuksista aina. Äitini olisi aina halunnut pukea minut vaaleanpunaisiin röyhelöihin (yök yök yök) ja laittaa hiukseni omituisesti (omasta mielestään kauniisti). Toivoikohan äitini minusta pikku-leikkikaveri-nukkea, jonka voi pukea haluamallaan tavalla omaksi kivaksi pikku näyttelyesineeksi :/

Ikinä ei ole sievät rintsikat kiinnostaneet yhtään, ei meikit eikä pampulat, eikä ratsastus tai baletti. Eikä pahemmin ruoanlaitto tai mekot. Ilmeisesti siis hyvä etten näin "miesmäisenä" naisena saanut tyttöä. Enpä ollut ennen tätä ketjua ajatellutkaan näin. Ajattelin aina että suurin osa tytöistäkin on melko neutraaleja, eli kuten minä, hoivaviettiä on paljon, mutta sitten esim. hiihto ja jalkapallo sekä yleisurheilu ja uinti on kivoja lajeja ja esim. dinosaurukset ja tähtitaivas mielenkiintoisia..

vaikka minulla onkin poikia.

En ole ollenkaan sellainen äänekäs ja retee, kun poikalasten äidit. Olen ujo ja hiljainen. Tykkään kaikesta kauniista. Tykkään hiljaisuudesta. Haluaisin viedä lapsiani soittotunnille, balettiin, taidekerhoon, ratsastamaan. En jaksa yhtään riehumista ja tappelua. Rakastan kauniita vaatteita. Osaan tehdä kauniita lettejä ja kampauksia ja opastaa meikkaamaan kauniisti ja hillitysti. Kaikki ominaisuuteni menevät hukkaan poikien äitinä. Minusta ei ole tähän! :(((

ja olen tyttölasten äiti.En tykkää juurikaan mistään taideharrastuksita paitsi musiikista.Mä tunnen että minun olisi kuulunut olla poikalasten äiti:D

t.kohta kolmen tytön äiti

Jos pelaat korttisi hyvin, etkä ryhdy hirviöanopiksi, niin elämäsi saattaa hyvinkin täyttyä tyttöjutuista.

Minullakin kolme tytärtä enkä valitettavasti ole yhtään ap:n kaltainen... Meillä tyttäret nimenomaan harrastavat klassista balettia (enkä osaa tehdä nutturaa, mikä on suorastaan ongelma), pianonsoittoa (en itse osaa edes lukea nuotteja), voimistelua (itse olen maailman jäykin ihminen). Rakastavat vaaleanpunaista (jota itse vihaan) ja leikkivät nukeilla, barbeilla, PetShopeilla ja muilla tyttöjutuilla (itse olisin parempi merirosvoleikeissä ja puihin kiipeilemisessä). Olen yrittänyt ehdottaa heille harrastukseksi karatea, jääkiekkoa, jalkapalloa, yms., mutta kun ei niin ei. Eli näillä mennään. Olisit ap meidän lapsille huomattavasti sopivampi äiti kuin minä!

Toivoin tyttöä ja onneksi sain. Että näin.

Minä en ole perinteinen äiti oikein missään mielessä ja silti vaan poikani huutaa iloisena "äitiiii" + kiepsahtaa kaulaan :).