Uusperheessä isäpuolen asema lasten kasvatuksessa ja arjessa....

mietitte molemmat itsellenne tärkeitä kasvatusperiaatteita ja yritätte löytää kompromissin niiden välillä.



meillä mies on ollut lasteni kanssa yli vuoden ajan ja uskalsi vasta viime viikonloppuna komentaa yhtä heistä olemaan hiljaa, kun tämä tahallaan hoki jotain. olin hyvinkin tyytyväinen. tuntui eka kertaa, että meistä voisi perheenä tullakin jotain, kun toinenkin osallistuu kasvattamiseen.



miehellä on itsellään kaksi teini-ikäistä lasta ja heidät on kasvatettu huomattavasti vapaammin, kuin minä omiani olen kasvattanut ja kyllä meillä kovasti on jouduttu kompromisseja tekemään lasten kanssa.

Mikä on minusta mahtava juttu! Eli isäpuoli osallistuu ja puuttuu lasten tekemisiin todella hyvin. Luotan häneen kasvattajana täysin, vaikkei hänellä omia lapsia olekaan. On jopa opettanut minulle paljon mielenmalttia ja rauhallisempaa otetta.



Kasvattajana hänen ei koskaan tarvitse turvautua "koviin otteisiin" (mikä minulla tarkoittaa esim. huutamista). Tietyt äänenpainot ja katse saavat riehakkaat lapset kuriin :)



On suorastaan helpottavaa, ettei aina tarvitse itse olla puuttumassa jok'ikiseen kränään.

siinä tapauksessa tietysti olette molemmat tasavertaisia kasvattajia, ja perhe on teille yhteinen. Ei siitä tule mitään, jos ajattelet noin, että "nämä ovat minut, älä komentele heitä". Mies tuntisi varmasti itsensä kovin ulkopuoliseksi, perheeseen kuulumattomaksi.



Meillä tilanne se, että olen äitipuoli. Lapset asuvat meillä, ja minä olen se ketä heitä kasvattaa ja hoitaa pääasiassa.

Minusta sinun täytyy keskustella miehesi kanssa lastenkasvatus ja sen säännöt läpi. Ja toteatte yhdessä että sinä teet jotkin asiat toisella tavalla ja mies ja hänen exänsä toisella tavalla ja asia kuuluukin olla niin. Ei ole yhtä oikeaa tapaa kasvattaa lapsia, jokainen vanhempi tekee kuten parhaaksi näkee. Uusperheen vaikeus on juuri siinä, että pitää hyväksyä ja joustaa myös tässä asiassa, ettei kaikkia uusperheen lapsia voi kasvattaa samalla muotilla.



Exänä taas olen huolissani siitä, ettei isä ota liikaa vaikutteita uuden naisystävänsä tavasta kasvattaa lapsia ja ala neuvoa minua sellaisissa asioissa jotka toimivat meillä ja jotka olen sopiviksi meille todennut.



Meillä on hyvä suhde lapsen kanssa ja lapsi on kasvanut erosta huolimatta tasapainoiseksi. Isä jätti perheensä ja oli pitkiä aikoja erossa lapsestaan kokonaan. Siksi tuntuisi keljulta, että nyt exän uusi (suhde vasta alkanut) naisystävä alkaisi neuvoa ex-miestäni miten lastamme tulee kasvattaa. Onneksi hän ei ole niin tehnyt juurikaan ja toivon, että hän kunnioittaa jatkossakin tapaani kasvattaa omaa lastani.

oikeastiko meinaatte, että esim. lapsi hypii sohvvalla niin äiti- tai isäpuoli ei saa sanoa; Meillä ei hypitä sohvalla vaan menee isän/äidin luo kertomaan; sinun Ville hyppii sohvalla, saako hän tehdä niin? Minä en anna minun Kallen tehdä niin. Oikeasti, kun muutetaan yhteen niin lapset joutuvat väkisinkin molempien kasvatamiksi ja joutuvat sopeutumaan hyvinkin erilaisiin sääntöihin kahden kodin välillä. Niin se on jos että kestä sitä älkää erotko.

siten, että jos on velvollisuuksia on myös oikeuksia.



Meillä on mies ottanut alusta asti vastuuta lapsesta niin hoidollisesti kuin rahallisesti. Eli hän oli pois töistä, kun lapsi oli kipeä (välillä), samoin sain aina harrastaa kun mies oli kotona. Hän isompipalkkaisena on myös vaatettanut pojan ja maksanut harrastukset, ei toki kokonaan mutta enimmälti. Sen takia hän myös ojentaa ja kasvattaa poikaa samoilla oikeuksilla kuin itse teen. No, tämä toki vaatii täysjärkisen miehen - ja raha-asioissa on ollut helppoa, kun miehellä ei ole omia lapsia.



Näin on mennyt hyvin 11 vuotta, lapsi on jo 14-vuotias ja ihan väleissä isäpuolensa kanssa.

eihän koulussa/päiväkodissa/mummolassa/kaverin luona jne räätälöidä lapsille eri sääntöjä, vaan samat säännöt koskevat kaikkia.

Me emme puutu siihen miten miehen lapsen äiti kasvattaa lasta kotonaan, eikä lapsen äiti puutu meidän toimintaamme. Molemmilla varmaan on joitain juttuja, mitkä toisen mielestä on ihan älyvapaita, mutta kukin tavallaan.

Avainsana lienee keskustelu ja asioista sopiminen. Sillä asenteella ei todellakaan kannata lähteä liikenteeseen, ettei uusi mies saa komentaa minun lapsiani.

oikeastiko meinaatte, että esim. lapsi hypii sohvvalla niin äiti- tai isäpuoli ei saa sanoa; Meillä ei hypitä sohvalla vaan menee isän/äidin luo kertomaan; sinun Ville hyppii sohvalla, saako hän tehdä niin? Minä en anna minun Kallen tehdä niin. Oikeasti, kun muutetaan yhteen niin lapset joutuvat väkisinkin molempien kasvatamiksi ja joutuvat sopeutumaan hyvinkin erilaisiin sääntöihin kahden kodin välillä. Niin se on jos että kestä sitä älkää erotko.

eihän sen tarvitse vaikuttaa siihen, miten sinä kasvatat.

Ja toteatte yhdessä että sinä teet jotkin asiat toisella tavalla ja mies ja hänen exänsä toisella tavalla ja asia kuuluukin olla niin.

Olen eri mieltä. Kun uusperheessä on molempien lapsia, ja varsinkin jos he ovat aika pieniä ja jotakuinkin saman ikäisiä, niin pitäähän sääntöjen olla samat SIINÄ UUSPERHEESSÄ. Mielestäni johtaisi jatkuvan kinasteluun, jos arki olisi sitä, että Leenun ja Liinun pitää maistaa kaikkia ruokia, mutta Tupun ja Hupun taas ei. Tai Tupu ja Hupu laitetaan nukkumaan klo 20, mutta Leenu ja Liinu saavat valvoa niin pitkään kuin huvittaa. Jne jne.

Mun mielestä sekä lasten että aikuisen on helpompi elää systeemissä, jossa äidin kotona on sen perheen säännöt (esimerkiksi maistetaanko kaikkia ruokia) ja isän luona sen perheen säännöt.

tällaisista tilanteista jos hieman mietit syvemmin.

Vaan pääkasvatuslinjoista.

hei,

oikeastiko meinaatte, että esim. lapsi hypii sohvvalla niin äiti- tai isäpuoli ei saa sanoa; Meillä ei hypitä sohvalla vaan menee isän/äidin luo kertomaan; sinun Ville hyppii sohvalla, saako hän tehdä niin? Minä en anna minun Kallen tehdä niin. Oikeasti, kun muutetaan yhteen niin lapset joutuvat väkisinkin molempien kasvatamiksi ja joutuvat sopeutumaan hyvinkin erilaisiin sääntöihin kahden kodin välillä. Niin se on jos että kestä sitä älkää erotko.

järjelläkin ymmärrettävää ettei tarpeellista (ellei lapsella allergiaa) vaan isompia kasvatuslinjoja. Varsinkin jos kyse on viikonloppulapsesta, eli lapsi viettää isän perheen luona pari viikonloppua kuukaudessa on uuden naisystävän turha alkaa puuttua pääkasvatuslinjoihin.



Aikuisten väliset tunteet ja jännitteet kuten kateus mustasukkaisuus ym. on kyettävä pitämään erossa siitä mikä on lapsen paras. Ei ole tarvetta nokitella kenen tapa kasvattaa on parempi jos miettii asioita lapsen näkökulmasta.



se ex

kuin siskoni teki uuden miehensä kanssa...



Siskolla siis lapsi ennestään yhden miehen kanssa ja meni naimisiin uuden miehen kanssa, jonka kanssa sitten ihan heti teki yhden lapsen (myöhemmin on tehnyt lisääkin).



Aluksi heillä oli hirveen kriittistä, kun yhteinen lapsi syntyi. Siskoni ei yhtään sulattanut sitä, että mies olisi halunnut helliä vauvaa vaan vaati ihan mustasukkaisena, että mies on siskon ekan lapsen kanssa ainoastaan ja tutustuu siihen.

Sitten kun mies kielsi siskon lasta jostain, niin tuli ihan hirvee haloo, että mies syrjii sitä jne...



Tilanne meinasi mennä ihan mahdottomaksi, kouluikää lähestyvä siskon muksu ei uskonut miehen kiletoja enää ollenkaan -eihän sen tarvinnut, kun äiti riensi joka välissä kieltämään kieltämistä..



Nyt on tilanne se, että heillä on onnellinen viiden lapsen perhe, MUTTA jossa tämä siskon oma lapsi käy käytösterapiassa sekä virtsan pidätyshoidossa sairaalassa (lääkkeet + jotain hoitoa). Käytösterapiaa on sen takia, ettei tahdo vaan koulussa mennä sääntöjen mukaan. Onneksi sai terapiaa, ettei vaan laitettu jonnekin tarkkailuluokalle. Saa välillä ihan hirveitä raivareita, kun kaikki ei mee hänen tahtonsa mukaan. Ovat onneksi vähentyneet.



Siskon kanssa tästä juteltiin ja on ihan hirveän pahoillaan tuosta. Tajuaa itsekin, että on ihan täysin hänen syytään koko asia. Lapsi parka meni vaan ihan sekaisin just kriittisellä iällä, kun ei tarvinnut totella ja lapset ovat tosi neroja huomaamaan tämmöset "porsaanreiät" ja osaavat vedellä oikeista naruista.



En tiiä onko tästä sulle nyt mitään apua, mutta tasapuolisuus kaikille ja kyllä uuden miehesi pitää myös ojentaa sun lastasi! Eihän se muuten ole perhe-elämää, jos sitä haette?

joka siis asuu kanssamme. Joistakin asioista olen keskustellut miehen exän kanssa (mies ollut työreissussa tms) ja jotkut hoitanut niin kuin itse parhaaksi katsonut. JA lapselle on kerrottu, että meidän kotona on meidän säännöt ja äidin luona äidin säännöt. Ja minä olen sitä mieltä, että siinä kodissa missä eletään, on aikuisilla päätäntävalta asioissa, eikä tarvitse sen kummemmin olla oma isä/äiti. Toki perheen aikuisten pitää olla sitten samoilla linjoilla kasvatuksessa.

Tämä ei siis ole mitään riidan haastamista, vaan olen oikeasti kiinnostunut. Itse elän uusperheessä, enkä keksi sellaisia isompia kasvatuslinjoja, missä haluaisin kohdella uusperheemme lapsia eri tavalla.



Esimerkiksi saako lapselle huutaa. Ei sekään toimisi, että Tupulle ja Hupulle huudetaan, mutta Leenun ja Liinun kanssa neuvotellaan. Se vain johtaisi välittömästi isoihin ongelmiin uusperheessä.



Millaisia isompia kasvatuslinjoja tarkoitit (konkreettisia esimerkkejä)?

huutaa toki saa jos ei välitä seurauksista eli siitä, että jokin päivä ne muksusi huutavat sinulle.

Eli ne selkeät kasvatuslinjani ovat lapsentahtisuus, hellyys ja välittämisen näyttäminen ja kunnioittaminen sekä tietynlainen äly/pelisilmä siitä mikä on viisasta pidemmällä aikavälillä, kaikessa. Kyllä sitten yksittäisissä tilanteissa ymmärtää mikä on se paras vaihtoehto. Ja usein tämä linja tuottaa myös helpointa ja stressittömintä elämää vanhemmille.

Minusta huutaminen on ainoastaan osoitus huutajan väsymyksestä sekä siitä, ettei ole ajatellut asiaa loppuun asti, ei muusta. Huutamalla ei saa mitään hyvää aikaiseksi.

Neuvottelemalla lapsi oppii itsekin neuvottelemaan. Koskapa olen tätä neuvottelulinjaa käyttänyt aina lapsen uhmatkin menevät ohi neuvottelemalla.

Huvittuneena seuraan pää punaisena huutavia vanhempia. Ja surullisena myös sillä jos lapsille huudetaan huudetaan myös vanhempien välillä.

Esimerkiksi saako lapselle huutaa. Ei sekään toimisi, että Tupulle ja Hupulle huudetaan, mutta Leenun ja Liinun kanssa neuvotellaan. Se vain johtaisi välittömästi isoihin ongelmiin uusperheessä.

Jos lapsi 3-4 vuotias, sopeutuu siihen, et uusi vanhempi komentaa. Mutta jos lapsi jo varhaisteini ja teini, ei kannata enää uuden vanhemman selvittää tilanteita. Silloin oma vanhempi selvittää. Tästähän aika paljon tietoa.

Eli ne selkeät kasvatuslinjani ovat lapsentahtisuus, hellyys ja välittämisen näyttäminen ja kunnioittaminen sekä tietynlainen äly/pelisilmä siitä mikä on viisasta pidemmällä aikavälillä, kaikessa.

Jos uusperheen vanhempien välillä on tällaisissa asioissa ollut eri käytännöt, he voivat joko jatkaa eri linjoilla (Tupulle ja Hupulle huudetaan, mutta Leenun ja Liinun kanssa neuvotellaan) tai työstää yhteisen kasvatuslinjan kompromissina näiden välimaastosta.

Eri linjat eivät vain käytännössä ollenkaan toimi uusperheessä, vaan se johtaa pahimmillaan uusperheen jakautumiseen kahteen eri leiriin ja pahimmillaan perheen hajoamiseen.

Siksi varmaankin sinunkin lastesi kasvatus isän luona ollessa tulee hiukan muuttumaan, kun uusperhe hakee sen oman toimivan ja yhteisen linjansa. Se ei ole tarkoitettu loukkaukseksi sinua kohtaan, vaan se on uusperheen olemassaolon elinehto.

Konflikteja tästä tulee yleensä silloin, kun uusperhe on omasta mielestään jo perhe ja hakee yhteisen linjansa, kun taas perheen ulkopuolisten mielestä kyseessä on kaksi erillistä perhettä (sinun ajatuksissasi (ehkä?) ex-miehesi+vierailevat lapsenne on yksi perhe ja miehen naisystävä + hänen lapsensa toinen perhe). Tässä tilanteessa perheen ulkopuolisen on vaikea ymmärtää, miksi isä/äiti muuttaa kasvatustyyliään kumppaninsa kasvatustyylin suuntaan.

Riippuu lapsen iästä kumpi komentaa

Jos lapsi 3-4 vuotias, sopeutuu siihen, et uusi vanhempi komentaa. Mutta jos lapsi jo varhaisteini ja teini, ei kannata enää uuden vanhemman selvittää tilanteita. Silloin oma vanhempi selvittää. Tästähän aika paljon tietoa.

Paitsi että ehkei se teini enää pompi sohvilla ;)

Riippuu lapsen iästä kumpi komentaa

Jos lapsi 3-4 vuotias, sopeutuu siihen, et uusi vanhempi komentaa. Mutta jos lapsi jo varhaisteini ja teini, ei kannata enää uuden vanhemman selvittää tilanteita. Silloin oma vanhempi selvittää. Tästähän aika paljon tietoa.

Paitsi että ehkei se teini enää pompi sohvilla ;)