Keskeyttäisitkö raskauden rv 20-24? Millaisessa tilanteessa?

sitä vaan ajattelisi sitten myöhemmin miltä vauva olisi näyttänyt, nyt hän olisi syntynyt ja miten elämä meillä menisi yms.

en jaksaisi enää yhtään tervettäkään lasta!

t.kolmen äiti

Tälle kysymykselle. Miettisit vähän. :(

varsinkin jos oletettavissa, että lapsi ei tässä maailmassa pärjää, jos minulle jotain tapahtuu. Myös Downissa keskeyttäisin.

Tässä yhden perheen ratkaisu.

vaikka vaikeita nämä päätökset aina on . Olen itsekin raskaana rv 14 ja odottelen veriseulan tuloksia, ultrassa asiat olivat ok. Täysin ymmärrettävää on jos valitset keskeytyksen mielestäni. Voimia ja jaksamista päätöksentekoon:)

ihan mistä tahansa syystä. Jos lapsi olisi vammainen (esim Down) keskeyttäisin joka tapauksessa, mutta myös jos lapsi ei sopisi elämäntilanteeseeni.

Tässä yhden perheen ratkaisu.

<a href="http://www.youtube.com/watch?v=th6Njr-qkq0" alt="http://www.youtube.com/watch?v=th6Njr-qkq0">http://www.youtube.com/watch?v=th6Njr-qkq0</a&gt;

Ihan hirveää, olisi ollut parempi, että raskaus olisi tuon videon tapauksessa keskeytetty. Ihan hirveää, että lapsella oli vajaat keuhkot ja reikä sydämessä ynnä muuta ja lasta pidettiin letkuilla hengissä tuon 99 päivää. Sick sick sick!

itsellä oli silloin yksi lapsi, (1 v silloin) kun ultrassa todettiin vaikea rakenne vika rv 21. Lapsella alle 30% todennäköisyys syntyä elävänä ja 100% todennäköisyys kuolla ennen 2 v syntymäpäivää.



Vaikka se silloin tuntui maailman romahtamiselta niin kuitenkin halusin keskeytyksen seuraavista syistä:

- rv 21 raskaus on kuitenkin vaan sinulle ja miehellesi tärkeä juttu. Jos synnytät niin surusta tulee myös isovanhempien, sisarusten yms suuri suru. Hekin "joutuvat" suremaan fyysisen lapsen menetystä.

- oma jaksaminen erittäin vaikeasti vammaisen, kuolevan vauvan ja pienen lapsen kanssa ei tuntunut todennäköiseltä

- en kokenut järkevänä altistaa perheemme sille tuskalle mikä olisi seurannut meitä kaikkia ehkä jopa vuosia eteenpäin. Varsinkin kun esikoinen oli niin pieni eikä olisi ollut mahdollista mitenkään järkevästi kertoa hänelle mitä tapahtuu.

- oman surun ja tuskan kestän mutta en halunnut lisätä muiden tuskaa siksi että en jostain ihme ideologisista syistä voisi keskeyttää raskautta.

Rakkautta on myös luopua.



Jokaisella meillä on omat syymme tehdä päätöksiä perheen puolesta ja suosittelen että menet enkelinkosketukseen hakemaan neuvoja tämän palstan sijan. Nämä ovat niin rankkoja asioita ettei sitä oikein voi kuvitella ennenkun se todella sattuu omalle kohdalle!

olemme käyneet usemmassa ultrassa ja nyt odotamme kromosomitutkimuksen vastauksia.. vauva on/olisi tuleva esikoisemme.. ja olemme vähän alle kolmekymppisiä itse, joten riskit vammaisen lapsen saamiseenkin olivat pienemmät kuin esim, jos kymmenen vuoden päästä olisimme alkaneet lasta toivomaan/yrittämään.. sekin tässä tuntuu katkeralta.. tuntuu että kukaan kelle olen asiasta kertonut ei osaa oikein lohduttaa, tai kokee olonsa seurassani vaikeaksi.. ja toisaalta se on ihan ymmärrettävää.. koen olevani yksin.. suuria päätöksiä joudumme tekemään vaikka emme haluaisi..

kiitos enkelinkosketus sivuston kertomisesta.. ehkä uskallan sinne joku päivä.. nytkin tunnen vauvan potkuja niin on hirveää ajatella että hänet abortoisin.. toisaalta hirvittää ajatus mitä kaikkea joudumme kokemaan muiden ihmisten ja yhteiskunnan osalta jos pidämme vammaisen lapsen..