Vaikeasta masennuksesta toipuneita paikalla?

mun kohdalla oli iso apu kolmen kuukauden sairaalajaksosta. Ei tarttenu tehdä mitään. Olon kohenemisen huomasi kun jaksoi ottaa osaa terapioihin.

oletko asiantuntevan lääkärin hoidossa/terapiassa?

Nyt vihdoin pääsin erikoislääkärin hoitoon. Terapiajutut ihan kesken. Eli en ole vielä terapiassa.

ap

Olethan jo saanut hoitoa ongelmaasi? Älä luovuta, ajan kanssa ja sopivalla tuella tuostakin selviää! Ajattele, että parempaa on tulossa, vaikka nyt näyttäisikin mustalta.



Yritä löytää elämääsi jotain innostavaa. Mieti mistä olet ennen pystynyt nauttimaan tai hanki uusi harrastus. Ja liikunnasta on monenlaista hyötyä. Tee luontoretki - linnut laulavat jo.

mennyt, odottelen edelleen paranemista.

5 vuotta mennyt ja nyt alan olla taas jaloillani. Sairaslomaa tais olla yhteensä noin parisen vuotta. Muutamia sairaalajaksoja, paaaaaaljon terapiaa ja kasapäin lääkkeitä.. Painoa tuli noin 25 kiloa joita nyt lähden pudottamaan.. Lääkitys on sotkenut aineenvaihdunnan, veriarvot yms. täysin..



Ei mitäään elämäni parasta aikaa mutta hengissä ollaan vaikka välillä näytti pahalta (ainakin silloin kun makasin teholla överien jälkeen..).

-diagnoosit kuntoon (oli masennuksen lisäksi myös vaikea unettomuus, paniikkihäiriö ja ahdistuneisuushäiriö)

-lääkitykset kuntoon

-terapia

-Masennuskoulu-niminen työkirja jonka avulla opin tekemään itsekin töitä masennuksen poistamiseksi.

Mun ongelma on se, että en saa kiinni mistään. Elämä ikäänkuin lipuu ohitseni. Hyviä aikeita on paljon, mutta en saa niitä toteutettua. Jumitan vaan ja haudon kauheita ajatuksia.



Odotan todella, että pääsen sinne terapiaan. Mä en omin avuin saa tähän tilanteeseen tolkkua.



ap

mutta mä lopetin laakista kaikki lääkkeet.

Aika, ja lääkkeet, ne on hoitaneet hommiaan. Mutta vieläkin jos unohdan niin oireet palaa.. mutta mulla onkin päässyt kroonistumaan.



Ole armollinen itseäsi kohtaan, mieti mitä voit oikeasti vaatia itseltäsi, kuuntele omaa vointia ja jaksamista.

Masennus on vaikea ja pitkäkestoinen sairaus ja sen toipumiseen ei kukaan osaa sanoa aikataulua.

Itse sairastuin neljä vuotta sitten vakavaan masennukseen ja siitä toipuminen on ollut ylä- ja alamäkiä täynnä. Tänä päivänä voin paremmin, mutta vieläkin ahdistus vaivaa minua päivittäin.

Olen saanut lääkehoitoa, sairaalahoitoa ja erilaisia terapiahoitoja. Kävin myös tälläisessä "päiväkerhossa" jonkin aikaa.

Pahimmillani olin niin ahdistunut, että halusin kuolla, viiltelin, söin yliannoksia lääkkeitä ym omalla hengellä leikkimistä... Paino laski ja nousi räjähdysmaisesti edestakaisin 15 kilon heitoilla, jossain vaiheessa sairastuin psykoosiin, josta myös selvisin. En uskonut että toipuisin mutta näin kävi. En edes tiedä mikä kaikki kantoi minut tähän päivään.

Toivottavasti olet ainakin ymmärtänyt hakeutua hoitoon ja psykiatrille, tavallisista tk-lääkäreistä ei iloa ole näissä asioissa.

Anna aikaa itsellesi ja ota annettu apu vastaan vaikka välillä tuntuu sekin vaikealta. Masennuksesta voi toipua ajan ja riittävän hoidon turvin. Itsensä satuttaminen pahentaa vain tilannetta eikä viiltelykään poista sitä tuskaa vaikka hetkellisesti kuvitteleekin niin. Siitä jää vain rumat arvet joita saa hävetä loppuelämän...



Vaikean masennuksen sairastanut sh

Mun vointi huononee aina iltaa ja yötä kohti. Niin tänäänkin. Nyt mä olen kehittänyt paniikin ja ahdistuksen siitä, että mitä jos en täältä ikinä nousekaan. En osaa antaa armoa ja aikaa itselleni. Pitäisi olla jo terve!



Mä olen saanut kolmet potkut kahden vuoden aikana työelämässä. Kaikkea muutakin paskaa on tapahtunut. Nyt alan uskoa vakaasti siihen, että jos täältä nousen, niin mut tiputetaan taas heti kanveesiin jollain uudella iskulla. Elämä on varannut mun kohdalle pelkkää paskaa.



ap, hieman sekavissa tunnelmissa