Miten tämä seksielämä voi jatkuvasti olla näin vaikeaa

Ollaan jopa kaverin kans päivitelty sitä että mikä näitä pihtarimiehiä oikein vaivaa!!? Yleistä siis munkin kaveripiirissä..

Kiva oli huomata, että joku muukin kamppailee saman asian kanssa. Meillä ei olla vielä noin pitkällä, että seksissä olisi monen kuukauden taukoja ja yritän omalta osaltani nyt kaikkeni ettei niin käykään. Mä olen parin viimeisen kuukauden ajan jättänyt aloitteet tekemättä, mutta ei se mitään ratkaise. Kummastuttaa kyllä kun mies ei ole reagoinut asiaan millään lailla, liekö edes huomannut... Tuntuu kyllä vaikealta puhua asiasta, niin paljon tunteita pelissä ja myös epävarmuus omaa naiseutta ja viehättävyyttä kohtaan herää kun miestä ei kiinnosta. En halua saada "säälistä".

Naisen paikat pysyy paremmassa kunnossa jos seksi on säännöllistä ja tämän olen alkanut huomaamaan. Paikat on pian kuivat korput. Gynegologikn suositteli säännöllistä seksielämää, se on kuulemma tärkeää hyvälle limakalvojen kunnolle. Masturbointi mua ei kiinosta tippaakaan.

vähän erilainen tilanne, mutta kerron nyt kuitenkin. Mieheni haluaisi seksiä useammin kuin minä. Välillä on ollut pitkiäkin, kuukausien taukoja seksielämässä. Mutta nyt olemme sopineet "seksipäivän". Viikossa on siis tietty päivä, jolloin harrastamme seksiä, aina, huvitti tai ei. Ja se on kyllä ollut todella hyvä asia meille. On ikäänkuin reilu peli, miehen ei tarvi vongata ja minun ei tarvi stressata milloin pitäisi "antaa". Kuulosta kylmän mekaaniselta, mutta meillä toimii, kun halut olisivat muuten niin erilaiset.

teille koko totuutta. Nimettömässä kyselyssä totuus on taas helpompi kertoa.

Ollaan jopa kaverin kans päivitelty sitä että mikä näitä pihtarimiehiä oikein vaivaa!!? Yleistä siis munkin kaveripiirissä..

Mies tekee todella paljon töitä ja nukkuu vähän. Se on ehkä yksi syy. Mutta jaksaa kuitenkin katsoa vielä töiden jälkeen tv:tä rentoutuakseen. No, oispa kiva, jos vois rentoutua mun kanssa sängyssä!



Meillä tää on jatkunut ikuisuuden. Aiheesta puhuin pitkään, ei johtanut mihinkään. Todennäköisesti vain pahensi tilannetta. Terapiaan mies ei suostu lähtemään. On sanonut, että häntä ei vain seksi kiinnosta niin paljoa, minun tai kenenkään muun kanssa.



Meillä lapsi saatiin alulle 2004, jolloin seksiä oli 5-10 kertaa. Lapsen syntymävuonna 2005 seksiä oli kerran 6 kk synnytyksestä. Seuraavana vuonna seksiä oli tasan kerran, josta tulin raskaaksi. Vauva syntyi 2007. Sen vuoden aikana seksiä ei ollut kertaakaan. 2008 seksiä oli kai 5 kertaa, joista 3 yhden viikonlopun aikana. Sen jälkeen on ollut 2 kertaa..... Aika harva varmaan muistaa seksihistoriansa yli viiden vuoden ajalta! Ihan päivämäärätkin muistan suurimmasta osasta.



Olen myös huomannut, että mieheni pitää juoda 1-3 lasia viiniä tms. ennen kuin homma kiinnostaa. Hän ei tee aloitteita. Minulla on kausia, että jaksan yrittää. Mutta nyt on alkanut tuntua siltä, että antaa olla, koska jatkuva torjuminen ottaa niin kovasti luonnon päälle. Ja lapset kärsii, kun olen pahalla tuulella huonon parisuhteen vuoksi.



Jos tilanne ei tästä seuraavan parin vuoden aikana muutu, niin otan eron. En kestä enää tälläistä kaveriavioliittoa. Seksin vähyys oli nimittäin ongelma jo ennen lapsia, enkä oikeasti enää usko, että miestäni alkaa koskaan kiinnostaa.



Eniten ottaa pannuun se, että 2008 olin tosi maassa asian takia ja lihoin. Nyt sitten taistelen noin ylimääräisen 5-7 kilon kanssa.

Meillä melkeen sama tilanne, lapsetkin syntyneet samoina vuosina!



Ja tuolle yhdelle, joka epäili että ystäväni ei kerro koko totuutta niin enpä usko. Mä tunnen ystäväni tasan tarkkaan kuin itseni ja hän minut. Ollaan niin kauan oltu kavereita ja tehty kaikkea mahdollista ja mahdotontakin. Häpeästä ylpeyteen. Me ei salailla kyllä mitään.

kuin korkeintaan 2x kuussa.

Sama oli opiskeluaikoina. Syksyllä olin 3kk työttömänä. Seksi kelpasi jopa 6x päivä ja sitähän harrastettiin. Vaimo on nyt raskaana ja odottaa viidettä.



Suosittelisin työttömyyttä. Työnteko vie miehistä mehut.



t: 11cm mies

Yhdessä oltu nyt 10 vuotta. Vaikeudet seksielämässä alkoivat jo alkuaikoina miehen erektio-ongelman takia ja minä syyllistin itseni ja mieheni ja hänelle jäi aikamoinen "trauma" asiasta. Tästä syystä melkein aina kun harrastamme seksiä, siis juurikin 1-2kk välein kerran, muinoinen erektio-ongelma vaikuttaa tuohon vähäiseen seksiin. Yritämme hoitaa homman pikaisesti välttääksemme mahdollisen erektion lopahtamisen. Tiedän, että voisin yrittää enemmän seksielämämme pelastamiseksi mutta toistaiseksi ei aika eikä mielenkiinto kahden pienen lapsen äitinä riitä petipuuhien parantamiseen.

kerran viikossa jaksaa kun käy töissä. Nyt kun olen lapsen kanssa kotona niin haluaisin ainakin kerran päivässä. Mies ei vaan jaksa töiden takia.



Onneksi sain tarpeeksi seksiä hiihtolomalla.

Työssä on käytävä ja työnteko uuvuttaa seksielämän. Eikö kerta kuukaudessa ole ihan hyvä määrä kun muu elämä loistaa muiltaosin?

Olemme olleet mieheni kanssa juuri tänään kuusi vuotta yhdessä ja alku vuosina eli ehkä kaksi ekaa vuotta seksiä oli runsaasti. Nyt tilanne on ollut jo pitkään ihan toinen.



Suhteessa kaikki muu on kunnossa. Rakastamme,viihdymme hyvin yhdessä, Teemme paljon kaikkea yhdessä paitsi harrasta petipuuhia. Aina kun teen aloitteen mieheni torjuu minut ja sanoo yleensä että jos vaikka huomenna. No sitä huomista ei kuitenkaan koskaan tule.



Nyt olen kyllästynyt tulemaan torjutuksi ja en enään vonkaa. Nyt mietin mitä teen kun mieheni tulee vonkaamaan antaakko vai ei?



Toisaalta mieli tekee niin pirusti mutta toisaalta tahdon kieltäytyä ihan vaan kostoksi. Toisaalta ajattelen, että pakko suostua kun eihän sitä tiedä millon saa seuraavan kerran..

Miten te toimisitte tässä tilanteessa?



Niin ja se on kyllä totta että mielummin ehkä kuitenkin on kokonaan ilman niin ei tarvitsisi miettiä koko aihetta.

Olemme olleet mieheni kanssa juuri tänään kuusi vuotta yhdessä ja alku vuosina eli ehkä kaksi ekaa vuotta seksiä oli runsaasti. Nyt tilanne on ollut jo pitkään ihan toinen. Suhteessa kaikki muu on kunnossa. Rakastamme,viihdymme hyvin yhdessä, Teemme paljon kaikkea yhdessä paitsi harrasta petipuuhia. Aina kun teen aloitteen mieheni torjuu minut ja sanoo yleensä että jos vaikka huomenna. No sitä huomista ei kuitenkaan koskaan tule. Nyt olen kyllästynyt tulemaan torjutuksi ja en enään vonkaa. Nyt mietin mitä teen kun mieheni tulee vonkaamaan antaakko vai ei? Toisaalta mieli tekee niin pirusti mutta toisaalta tahdon kieltäytyä ihan vaan kostoksi. Toisaalta ajattelen, että pakko suostua kun eihän sitä tiedä millon saa seuraavan kerran.. Miten te toimisitte tässä tilanteessa? Niin ja se on kyllä totta että mielummin ehkä kuitenkin on kokonaan ilman niin ei tarvitsisi miettiä koko aihetta.

lähti liikkeelle juuri siitä että kun mies ensin torjui minut 3 viikon aikana ehkä 15 kertaa niin en sitten halunnut heti suostua kun mies kysyi. Pikkuhiljaa sitten huomasin että itseasiassa on helpompi olla sitten kokonaan ilman.

On meitä täälläkin aika monta jotka taistelee tämän asian kanssa. Olisi kiva saada ketjuun joku joka on ollut samassa tilanteessa mutta jolla tilanne ratkesi muuten kun seksittömyydellä tai erolla. Meilläkin on 2 pientä lasta niin tuntuisi naurettavalta erota tämän asian takia; kyllä minulle ainakin on tärkeämpää että lapsilla on isä kun oma seksielämä(ttömyys) vaikka onhan tämä inhottava tilanne. Olen alle 30v, samoin mies, joten tuntuuhan tämä että nuoruus menee jollain tavoin hukkaan. Ja harmittaa että minulla ei ole sitä miestä (josta jotkut naiset valittaa) joka haluaisi joka päivä! Luulen että suhde muutenkin voisi paremmin jos tämä seksipuoli toimisi.

ap

joten suosittelen, että menisitte jonnekin parisuhdeterapiaan tms. jossa asiaa käsiteltäisiin.



Seksi ja seksuaalisuus on sellaisia asioita, että vähän jokainen tuppaa ajattelemaan, että "mun tapani on se oikea" ja kaikkien muiden tavat, halut ja mieltymykset on omituisia :) siksi siitä on usein vaikea keskustella. Miehesi tuskin tajuaa sun pointtia lainkaan siitä, miksi sua ei haluta - hän varmaankin ajattelee, että sunhan kuuluisi haluta nimenomaan silloin, kun häntä haluttaa, sehän se olisi loogista.

niin yritin puhua asiasta. Mutta ei se johtanut mihinkään. Nykyisestä tilanteesta ei ole puhuttu, mies ei ole kovin puhuvaa sorttia (eikä varmasti lähde mihinkään tästä tai mistään muustakaan keskustelemaan) kun ei minunkaan kanssani puhu.



Luulen että kun minulla ja miehellä ne luonnolliset "kuinka usein haluttaisi" ovat niin kaukana toisistaan niin ei hän ymmärrä minua enkä minä häntä.



Jos mä saisin nyt päättää niin varmaan voisin vaan elää ilman seksiä. En vaan itsekään tajua ihan mistä tämä nykyinen oloni johtuu. Ehkä siitä ettei jaksaisi hakata päätä seinään enää tämän asian kanssa ollenkaan niin helpompi olisi siirtää se pois elämästä kokonaan.



ap

Ymmärrän vallan hyvin, että susta tuntuu siltä ettet jaksaisi enää koko asiaa. Kehotan silti ottamaan asian puheeksi ja edes ehdottamaan miehelle, että menisitte terapiaan puhumaan asiasta - perustellen vaikka tuolla, että teidän luonnolliset halunne ovat niin kaukana toisistaan ettette varmaankaan pysty kovin helposti toisianne ymmärtämään tämän asian tiimoilta, ja ulkopuolinen terapeutti turvaisi järkevän keskustelun (ettei se muutu riitelyksi).



Minä kyllä ymmärrän vallan hyvin, että sun halusi ovat kadonneet, ja voisit hyvin elää ilman seksiä. Niin käy, kun vuosia tulee lähinnä torjutuksi. Meillä ei varsinainen ongelma ole ollut seksin määrä tai halujen kohtaamattomuus, mutta seksielämään tämä meidänkin ongelma on vaikuttanut - mä kaipaan mieheltäni huomiota ja hellyyttä myös muulloin kuin varsinaisen seksin tiimoilta, miehelle taas riittää se, että saa seksiä, eikä koe mitään tarvetta huomioida mua mitenkään, jos siitä ei seuraa seksiä. Meillä on tätä väännetty viimeiset viisi vuotta, ja kieltämättä on ajoittain tuntunut siltä, että olkoon koko p*ska. Nyt ollaan kuitenkin lähiaikoina menossa perheasiain neuvottelukeskukseen käsittelemään muun muassa tätä asiaa, lähinnä mun toiveestani. Mieheni kun ei näe mitään ongelmaa, mutta sanoi, että haluaa yrittää ymmärtää, miksi minä näen tässä ongelman.



No mutta, joka tapauksessa kannattaa yrittää puhua miehesi kanssa, kertoa nuo tuntemuksesi kuten olet tässä kirjoittanut. Ehkä hän ymmärtää, ehkä ei, mutta ainakin olet yrittänyt.

melkein sama tilanne. Ollaan yhdessä oltu 12 vuotta ja vain pari ensimmäistä vuotta oli aktiivisia seksin suhteen. Minut on kanssa torjuttu moneen kertaan. Siksi olen nykyään huono tekemään aloitetta.

Pelottaa pukeutua tai tehdä jotain erikoisempaa, koska sen jälkeen torjuminen tuntuisi niin pahalle. Vaikka monesti se varmaan tuottaisi.

Ja ulkonäkö ja seksikkyys oli alunperin ensimmäinen asia johon mieheni ihastui. Nyt se on jo aikoja sitten muuntunut enemmän läheisyydeksi ja hellyydeksi. En usko että olisi kyse mistään pettämisestä tai muusta, koska olemme edelleen hyvin rakastuneita. Enemmän vain kyse erilaisista haluista.

Aikoinaan oli myös muutaman kerran ongelmia miehen erektion kanssa. Minä onneton menin pettymään asiasta ja koin sen henkilökohtaisena. Tämä on varmasti ollut myös mukana johtamaan tähän tilanteeseen. Ongelmaa ei ole esiintynyt enää, mutta joskus mietin, että mitä jos mieheni siksi kieltäytyykin seksistä, että pelkää tuollaista tilannetta. Ja seksiä onkin silloin kun on ihan varma halukkuudestaan. Nämä muutamat tilanteet liittyivät kuitenkin aikoihin, jolloin oltiin edeltävästi lähiaikoina otettu runsaasti alkoholia. Mies ei mielellään puhu näistä asioista, vaikka olen myös yrittänyt.

Ymmärrän sinua hyvin.

Kai se on vaan yritettävä puhua...Vaikka en usko että tässä asiassa ikinä mihinkään yhteisymmärrykseen pääsemme.



Mies on viime viikkoina joka päivä illan mittaan huomautellut minulle siitä etten anna ja että hän joutuu elämään puutteessa, hänestä ei huolehdita, kotona huonot oltavat jne. Ottaa vaan päähän kun hän on ollut tuossa tilanteessa nyt pari kuukautta mutta kun minä olin se halukkaampi vuosikausia niin silloin hänen mielestään minulla oli sen ongelma ja hänen ei vaan tehnyt mieli ja piste.



ap

onko miehelläsi jotain hormonaalista häikkää, liian alhainen testosteronitaso tms?

Jaksa vain ehdottaa sitä terapiaa, sittenpähän olet ainakin tehnyt voitavasi. Tilanteesi on murheellinen ja miehesi kuulostaa ikävältä. Voimia!

olen ratkaissut sen niin, ettei harrasteta ollenkaan. Jos joku joskus mut huolii niin täytyy sitten katsoa, pystynkö olemaan toisen kanssa. Mun on helpompi olla kokonaan ilman kuin saada joskus jostain jumalan armosta. Seksi tekee minut silloin lähinnä surulliseksi kun ajattelen, että kohta tämä loppuu ja koskahan tätä saa sitten seuraavan kerran...Pitäisi sillä yhdellä kertaa yrittää saada seksi- ja hellyyskiintiö täyteen. Seuraavana päivänä on vain käytetty ja hylätty olo.



Terapiassa on käyty, ei apua.

Ylen uutisissa kerrotaan, että miesten seksuaalinen aktiivisuus on selkeästi korkeampi kuin naisten.



Esimerkiksi noin nelikymppisistä miehistä noin 90 prosenttia tuntee seksuaalista halua ainakin muutaman kerran viikossa, mutta naisista vain noin puolet. Naisilla seksuaalinen halu liittyy huomattavasti miehiä useammin puolisoon tai vakituiseen kumppaniin: esimerkiksi 35–54-vuotias sinkkumies tuntee seksuaalista halua keskimäärin kuutena päivänä viikossa, kun vastaavassa tilanteessa elävä samanikäinen nainen pari kertaa viikossa.



Sitä naista, joka on tyytymätön miehensä aktiivisuuteen makuuhuoneessa, tieto siitä että vaiavasta kärsii pääasiassa miehet, lohduttaa vain hieman.



http://yle.fi/uutiset/terveys_ja_hyvinvointi/2010/03/keski-ikaisten_suo…