naapuri kävi valittamassa

siksi ihmettelenkin kun hiljaisuusaika näin kerrostalossa on seiskaan aamulla ja silloin juuri heräilemme (he käyvät nukkumaan).

t.ap

Normaali elämä ja lasten leikit ok, mutta ei jatkuvaa hyppimistä ja pomppimistakaan kiva ole kuunnella.

Fiksua, että tulivat sanomaan, eivätkä tehneet valitusta isännöitsijälle tm.

joka kävi sanomassa että voitaisko me kävellä jotenkin hiljenpaa kun häiritsee. Ei ollut edes lapsia silloin. Se kyllä oli muutenkin vähän omanlaatuinen. Kertoili naapureille että meillä on tapeltu, vaikka ei oltu ees kotona. Onneksi ei tarvi asua enää kerros talossa.

heti aamusta. joo, kait sitten vuorotyötä. mutta jos kerrostaloon muuttaa, mun mielestä pitäs sitten pystyä nukkumaan normaaleissa äänissä tai muuttaa jonnekin omakotitaloon jos ei pysty.



kyllä me voidaan heti aamusta alkaa leikit. en saa lapsia istumaan paikallaan heti herättyään.



t.ap

suosittele naapureille asumismuodon vaihtamista.



Totta on myös se että jotkut kerrostalot ovat kuin paperia ja sekin että jotkut ovat kanta-astujia ja kuuluu mieletön jympse joka askeleella ja tarkoitan aikuisia.

Naapurilla ei ole mitään sanomista tuohon leikkimiseen, juoksenteluun jne. Itse olen äärettömän herkkä metelille mutten pahastu lasten leikkimisestä; sehän on heidän työtään ja kuuluu ns. elämän ääniin! Se tosin ärsyttää kun vuorotyöläiset naputtelevat seiniin tauluja keskiyöllä tai käyvät kovaäänisesti tupakalla (kännykän kanssa) aamuyöstä.

maalla ihmiset ovat mukamas toisista kiinnostuneita, samanlaisia pahansuopia juoruajia ovat kuin kaupungissakin. Ja kyllä täälläkin tapellaan naapureiden kanssa, jos ei tienhoidosta tai jostain yhteisprojektista, niin jostain muusta. Täällä on myös omat ihmissuhdekiemuransa ja kuka on pannut kenenkin kanssa.

Omakotitalosta terveisiä.

joka oli todella herkkä äänille. Talo on rakennettu -70, eli ei ole seinät paperia jne. Ensimmäisen kerran tuli raivoamaan kun 8- vuotias siskontyttöni käveli olohuoneesta keittiöön klo. 22.10. Hirveä pauke kuulemma kuului. Kerran lähetti todella vihaisen tekstiviestin kahdeksan aikoihin illalla kun meillä oli pari vierasta, jotka ihan normaalisti kävelivät huoneesta toiseen. Muutenkin paukutteli vähän väliä pattereita jne.



Parasta asiassa oli, että hänellä oli itsellä 6 ja 7 vuotiaat lapset (mies yh) jotka välillä riehuivat ja huusivat kuin maailmanloppu olisi tulossa (eikä ihme kun eivät koskaan olleet pihalla, alakerran asukeilla on vieläpä oma pihapahanen, kun tällainen 2krs. rivitalo).



Luojan kiitos muuttivat pois ennenkuin meidän vauva syntyi. Siitä se vasta olisi varmaan riemu revennyt kun yöllä oltaisiin kolisteltu maidonlämmitys ja vaipanvaihtohommissa :)

"kyllä meidän nico-petteri ja janica-jessica saa juosta, riehua, huutaa, kiljua ja hakata seiniä just niin paljon kun haluaa klo 6.30 alkaen. Ihme naapurit tulee valittamaan, se on vaan elämää ja jos ei ääniä kestä niin muuttakoot muualle".



Lasten ei kuulu juosta sisällä, ei myöskään kiljua, huutaa, heitellä palloa yms. Nämä asiat kuuluu ulkoleikkeihin ja siellä sitten saakin sitä tehdä ihan rauhassa. Tämän luulisi kuuluvan jokaisen peruskasvatukseen tänäkin päivänä!



Ap:lle ilmeisesti on sitten ok, että alakerrassa soitetaan pianoa epävireisesti päivät pitkät ja kun siihen kyllästytään aletaan nikkaroimaan tai pitämään zumbatuntia nupit kaakossa? Nehän on vaan ääniä mitkä kuuluu normaaliin elämään!



Nykyisin ollaan vaan niin itsekeskeisiä, että ei muisteta huomioida ollenkaan muita ympärillä olevia ihmisiä. Se on vaan kuitenkin pakko kun asutaan ahtaasti kaupungeissa. Ei ole aina sen lapsettoman perheen tehtävä sopeutua lapsellisten (sanan molemmissa merkityksissä) elämään vaan myös lapsellisten lapsettomien.

Lasten ei kuulu juosta sisällä, ei myöskään kiljua, huutaa, heitellä palloa yms. Nämä asiat kuuluu ulkoleikkeihin ja siellä sitten saakin sitä tehdä ihan rauhassa. Tämän luulisi kuuluvan jokaisen peruskasvatukseen tänäkin päivänä!

Oletkohan koskaan nähnyt 2-vuotiasta tenavaa sisätiloissa?? Parivuotiaat tyypillisesti juoksevat paikasta toiseen (eivät kävele), saattavat jopa kiljua, (uhmakohtauksista puhumattakaan).

Peruskasvatus ei voi kitkeä pienistä lapsista sitä, että he käyttäytyvät useimmiten spontaanisti. Vähän isompia voi kieltää juoksemasta sisällä. Silti he SAATTAVAT juosta innostuessaan (vasta kouluikäiset muistavat säännöt ja kiellot hyvin, siksipä kouluikä on se n 7 v).