naapuri kävi valittamassa

Me asuttiin aikanaan kerrostalossa ja meidän seinänaapurina oli yksin asuva mies. Se kävi pariin otteeseen sanomassa että meiltä kuuluuu liikaa juoksuääniä. Oli kuulema käynyt meidän yläpuolella asuvillekin sanomassa että sisällä ei saa juosta.

Kerran se taas tuli oven taakse valittamaan. Väitti että ei ollut pystynyt edellisenä päivänä katsomaan telkkaria koska meiltä oli kuulunut sellanen juoksu kokoajan. Mä kuuntelin aikani ja kerroin sitten ihan rehellisesti että ollaan vasta tultu kotiin kun oltii reissussa pari päivää joten meiltä ne äänet ei ole kuulunut. Ukkohan siitä riemastu kiven kovaa väitti että kyllä meillä ollaan juostu ja osasi jopa kertoa ne paikat missä kohtaan juoksu on tapahtunut.



No, sairashan se oli. Muutettiin pois siitä ja asunnosta ja se sai uudet naapurit, somaliperheen. Toivottavasti on nyt tyytyväinen. Me ollaan, ostettiin omakotitalo ja nyt ei tartte kenenkään hiipiä kuin huopatossutehtaassa kun kotona ollaan.

jotkut ovat tosi herkkiä äänille. Entinen naapuri häiriintyi siitä, että ulkoilimme liikaa. eli meillä ovi suljettiin ja avattiin päivän aikana muka liian monta kertaa;) Ja se hermostutti naapurin, jos kylässä kävi vieraita joille jouduimme avata oven. Tuntui, ettei naapurilla ollut muuta elämää, kuin seurata meidän perhettä. Onneksi muutimme uuteen asuntoon ja hommasin ensimmäiseksi joka huoneeseen paksut pörrömatot. Ajattelin, ettei ainakaan askeläänistä kukaan valita. Eikä ole valittanutkaan. Uudet naapurit ovat yhtä meneviä, kuin mekin eli heitä ei meidän ulosmenot haittaa.

tuo mulle turvallisuuden tunnetta:) Ja hauskaa on, kun äänistä alkaa oppimaan yläkerran perheen aikataulut. Heillä mennään silloin iltapesuille, kun meidän muksut menee sänkyihinsä. Ja aamulla heräävät hieman myöhemmin kuin me.

Onneksi meillä ei ole herkkähermoisia naapureita. Enkä käsitä miten 2 vuotiaan uhmakkaan lapsen voi pitää hiljaisena. Meillä kuopus on sen sortin kovapää, että saa noita raivareita jo heti herättyään (klo 6.30) jos sille päälle sattuu. Ja ei meidän 6vuotiaskaan aina muista olla sisällä juoksematta, saatikka sitten laulamatta (enkä kyllä raaski kieltää laulamista, laulaa usein ja melko kovaa, mutta onneksi on perinyt isänsä laulutaidon:).

postiluukusta pari pakettia korvatulppia. niitä minäkin vuorotyöläisenä käytän, kun nukun yövuoron jälkeen päivällä. ei voi vaatia toisia sopeutumaan vuorotyöläisen arkeen vaan toisinpäinhän se menee!

Eikä oltu edes kotona kyseiseen aikaan. Ymmärtäähän sen että vuorotyötä tekevältä menee hermot jos ei saa päivällä nukuttua. Toisaalta ei kannattaisi silloin muttaaa aluelle, joka kuhisee lapsia.

pitäsi sitten pystyä elämään naapureita häiritsemättä, myös lapsien.

Ja ei-hiljaisuusaika EI tarkoita sitä, että saa riehua ja huutaa miten haluaa, kyllä siitä voi (ja pitää!) sanoa/valittaa!

heti aamusta. joo, kait sitten vuorotyötä. mutta jos kerrostaloon muuttaa, mun mielestä pitäs sitten pystyä nukkumaan normaaleissa äänissä tai muuttaa jonnekin omakotitaloon jos ei pysty.

Minäkin kielsin meidän lapsia metelöimästä aamuisin, kun naapurimme kävi yötöissä. Ihan perushuomaavaisuutta toisia kohtaan. Asutaan rivarissa.

yllättävän pieni lapsikin tajuaa, ettei esim. aamulla juosta tai leikitä leikkejä, jotka häiritsevät naapureita. Jos ja kun asutaan taloyhtiössä niin muut ihmiset pitää osata ottaa huomioon. Lasten ei tarvitse istua hissukseen koko päivää tai olla leikkimättä, mutta kerrostalossa asuttaessa pitää tajuta, että muut pitää ottaa huomioon.

Itse en antaisi lasten juosta klo 7 aikaan aamulla.

"kyllä meidän nico-petteri ja janica-jessica saa juosta, riehua, huutaa, kiljua ja hakata seiniä just niin paljon kun haluaa klo 6.30 alkaen. Ihme naapurit tulee valittamaan, se on vaan elämää ja jos ei ääniä kestä niin muuttakoot muualle". Lasten ei kuulu juosta sisällä, ei myöskään kiljua, huutaa, heitellä palloa yms. Nämä asiat kuuluu ulkoleikkeihin ja siellä sitten saakin sitä tehdä ihan rauhassa. Tämän luulisi kuuluvan jokaisen peruskasvatukseen tänäkin päivänä! Ap:lle ilmeisesti on sitten ok, että alakerrassa soitetaan pianoa epävireisesti päivät pitkät ja kun siihen kyllästytään aletaan nikkaroimaan tai pitämään zumbatuntia nupit kaakossa? Nehän on vaan ääniä mitkä kuuluu normaaliin elämään! Nykyisin ollaan vaan niin itsekeskeisiä, että ei muisteta huomioida ollenkaan muita ympärillä olevia ihmisiä. Se on vaan kuitenkin pakko kun asutaan ahtaasti kaupungeissa. Ei ole aina sen lapsettoman perheen tehtävä sopeutua lapsellisten (sanan molemmissa merkityksissä) elämään vaan myös lapsellisten lapsettomien.

Laita mattoa lattiaan ja lapsille tossut ja kiellä tahallinen tömistelemällä tömistely. Kerro tämä myös naapurille ja toivo että toimenpiteet vähentäisivät heille kuuluvaa meteliä. Moni rauhoittuu jo siitä että heidät noteerataan. :)



Eikö ollut hieno juttu että naapuri tuli sanomaan suoraan teille, ettekä saaneet saman tien isännöitsijältä kirjallista huomautusta.

Meillä oli myös yläkerrassa porukka joka piti ihan järjetöntä töminää kaiken päivää. Kyse ei ollut pikkulapsista vaan teineistä. Voitte vaan kuvitella kuinka mieletön töminä kuului kun läskit teinit juoksivat.

Varsinkin uusissa kerrostaloissa äänieristykset ovat huonoja usein. Se kannattaa ottaa huomioon.

lapsia niin voi jonkun verran koittaa kunnioittaa naapureitaan! Mulla on 6 vuotias joka ei todellakaan pysy vaan paikallaan vaan olen senkin juoksemisia katsonut. Jos menee liiallisuuksiin niin sanon, että täällä asuu muitakin, pienempää ääntä. Näin opetetaan kunnioittamaan toisia ihmisiä. Normaalia leikin ääntä ja pikkasen kovempaa ääntä saa kuulua mutta ei koko ajan, aamu kuudesta ilta ysiin!

Jossain vaiheessa ei tarvinnut lasten kuin kerran pari juosta lattian poikki, niin alakerrasta jyskytettiin meidän lattiaan. Se oli tosi ahdistavaa. Vajaan vuoden päästä aloin etsiä uutta kotia ja löytyi sellainen, jossa asuimme alimmassa kerroksessa. Mutta sen miehen kiroilu ja ne jyskeet ahdistivat vielä yli vuoden. Vieläkin saatan pelästyä, että ei kai taas joku tule valittamaan, kun ovikello soi enkä ketään ole odottanut käymään. Meidän lapset eivät tahtoneet millään uskoa, että juoksemista tai hyppimistä pitäisi rajoittaa. Se vaan innosti niitä enemmän. Sitten kun muutettiin ja se oli sallittua, he lopettivat varsinkin hyppimisen. Koko perheen mielenterveyden kannalta muutto oli hyvä ratkaisu ja tykkään tästä seudusta paljon enemmän eli olen tyytyväinen kun tuli lähdettyä. Enpä tiedä olisiko muuten tullutkaan tänne seudulle muutettua.

Haluan sen vielä sanoa, että on ihanaa, kun nyt kohta 3-vuotias tyttöni saa liikkua vapaasti ja hyppiä ym.. (ei siis riehu mitenkään), kun isosiskoa piti kieltää jo kaksi-vuotiaana ihan tavallisesta liikkumisesta. Ehkä asunnnoissa on eroa ja meilläkin Espoon kerrostalossa se liikkuminen kuului.

Meillä toki vauva itkee, kohta kolmikuinen, eikä kyllä katso kelloa mihin aikaan itkunsa aloittaa. Mutta naapurin kolme alle kouluikäistä lasta riekkuu vielä yhden aikaan yöllä ylhäällä ja raivoaa vanhemmilleen, pomppivat portaita ja muutakin kummallista jyskettä. Vanhemmat kuuluvat raivoavan takaisin ja meno on välillä niin hurjaa, että mietitty miehen kanssa pitäisikö tehdä sossuille ilmoitusta. Eikä mekastus ole vaan silloin tällöin vaan joka ikinen päivä, ilta ja joskus tosiaan yöllä...

kuuluu normaaleihin elämisen ääniin.

siksi ihmettelenkin kun hiljaisuusaika näin kerrostalossa on seiskaan aamulla ja silloin juuri heräilemme (he käyvät nukkumaan).



t.ap

maalla ihmiset ovat mukamas toisista kiinnostuneita, samanlaisia pahansuopia juoruajia ovat kuin kaupungissakin. Ja kyllä täälläkin tapellaan naapureiden kanssa, jos ei tienhoidosta tai jostain yhteisprojektista, niin jostain muusta. Täällä on myös omat ihmissuhdekiemuransa ja kuka on pannut kenenkin kanssa.

taidat asua etelä-pohjanmaalla x)



3

Nuorempi aloittaa kiekkumisen viimeistään 6.30 aamulla ja lasten meteliä jatkuu aina noin klo 20 saakka illalla. Siihen päälle vielä meidän vanhempien komentamiset yms.:)



Mutta tää on elämää, ja onneksi meillä on naapurissa lapsiperhe....