Miksi kaksosten kanssa on muka niin rankkaa?

T. kaksi vauvaa mutta eri aikaan hoitanut äiti

Kaksosten lisäksi meillä on vielä yksi vanhempi lapsi. Itse en kokenut sitä vauva-aikaa kovin rankaksi. Meillä tosin vauvat nukkuin suht hyvin ja olivat terveitä. Mua peloiteltiin hirveesti vauva-ajan rankkuudesta ja olin asennoitunut niin että mä olen suunnilleen puolikuollut väsymyksestä ensimmäisen vuoden ajan. No, olin välillä väsynyt mutta ei se todellakaan ollut niin kamalaa kuin luulin ja mistä mua varoiteltiin.

Voi tosiaan olla, että helpot kaksoset ovat helpompia kuin vaikka kaksi eri ikäistä vammaista lasta, mutta voi olla toisinkin päin. Lapset ovat erilaisia niin kuin meidän aikuisten jaksaminenkin!



Kuten on nähty, riittämättömyyden tunne koetaan usein rankaksi - minkä ikäisten ja kuinka monen lapsen kanssa hyvänsä.



Kukaan ei ole oikeutettu sanomaan toiselle, että hänellä ei ole rankkaa, jos henkilö itse kokee niin.

se on jos on molemmat vanhemmat, kun jollekkin se on yhdenkin kanssa muuten samassa tilanteessa!

ja se tuo oman työnsä. Ystäväperheen kaksosista toinen sai letkulla ruokaa 5 kk, toisen mahaletku poistettiin vasta 1 v ja 4 kk iässä. Lisäksi useita leikkauksia, fysioterapiaa, erilaisia sairaalajaksoja ja ennen kaikkea jatkuvaa huutoa eka vuosi. Syömään oppiminen oli vaikein asia. katsoin sitä yhden viikonlopun vierestä, ja totesin että se oli aivan kamalan rankkaa, ihan oikeasti. Varsinkin kun esikoinenkin vaati osansa.

Neljänkin pienen lapsen kanssa menee helpommin kuin silloin, kun oli esikoinen + kaksoset. Eikä ole mikään kokemis- ja asennekysymys. Meillä vauvat huusi ensimmäisen vuoden yöt ja päivät läpeensä. Vikaa ei löydetty. Äiti, isä ja mummo kaikki fyysisesti (selkä!) ja psyykkisesti rikki. Ja luuleeko joku oikeasti, että se isä jaksaa yöt läpeensä kantaa toista vauvaa, kun päivällä pitäisi jaksaa 8-9h töissä? Ja siinäpähän sitten olet, kun kaksi parkuu yhtä aikaa. Nukut 2-3h joka yö ja lopun aikaa kannat tai työnnät niitä vauvoja pitkin taloa rattailla. Ja on sillä esikoisellakin tarpeensa. Pahalta tuntuu edes muistella tuota aikaa.

keskenkasvuinen ja musta-valkoinen lapseton ihminen.

perheet, joilla on niiiin rankkaa. YH:t eivät valita vaan jaksavat hyvin.

meillä ei ollut esikoista kaksosten syntyessä. Pieniä piti herätellä symään 3h välein ympäri vuorokauden. Unet jäi itsellä yhteensä 2-5h/vrk puolen tunnin pätkissä. Siinä tunsi itsensä täysin surkeaksi ja riittämättömäksi. Jatkuvasti toinen huutaa ja odottaa kun toista hoitaa.

hyväkuntoisina

ja se tuo oman työnsä. Ystäväperheen kaksosista toinen sai letkulla ruokaa 5 kk, toisen mahaletku poistettiin vasta 1 v ja 4 kk iässä. Lisäksi useita leikkauksia, fysioterapiaa, erilaisia sairaalajaksoja ja ennen kaikkea jatkuvaa huutoa eka vuosi. Syömään oppiminen oli vaikein asia. katsoin sitä yhden viikonlopun vierestä, ja totesin että se oli aivan kamalan rankkaa, ihan oikeasti. Varsinkin kun esikoinenkin vaati osansa.

Syömään oppiminen on tosiaan vaikeaa, vaikka syntyisikin jo hyvillä viikoilla. Meidän kaksosilla meni 4 kuukautta ennenkuin oppivat imemään.



Kyllä kaksosarki on aivan eri juttu kuin yhden vauvan kanssa.