Miksi kaksosten kanssa on muka niin rankkaa?

Suurin osa osaa syödä. Älkää nyt ihan oikeasti viitsikö ja väittäkö että 36-viikkoinen ei osaa mitään ja makaa kaapissa.

36-viikkoinenkin on yleensä korkeintaan viikon sairaalassa.

Syömään oppiminen on tosiaan vaikeaa, vaikka syntyisikin jo hyvillä viikoilla. Meidän kaksosilla meni 4 kuukautta ennenkuin oppivat imemään.

Kyllä kaksosarki on aivan eri juttu kuin yhden vauvan kanssa.

Kukaan ei väittänytkään että 36-viikkoinen olisi kaapissa ja makaisi vain sängyssä. Sairaalassa kätilöt sanoivat, että suurimmalla osalla kaksosista on huomattavia syömisvaikeuksia koska eivät osaa imeä. 4 viikkoa myöhemmin täysiaikaisena syntyneet vauvat ovat ihan eri juttu.

On turha tulla heittelemään tuollaisia kommentteja, kun ei ole herännyt 3 tunnin välein syöttämään kaksosvauvoja, joilla yhden tuttipullollisen syöttäminen ja sen jälkeen vielä rintaharjoittelu kestää 1,5 tuntia jokaisella syöttökerralla. Siinä sitten nukut maksimissaan tunnin ja taas sama rumba alusta. Ja vaikka isä hoiti toisen vauvan kokonaan, niin ei se herkkua ollut. Harmi kun et päässyt itse asiaa kokemaan niin ymmärtäisit jotain.

Suurin osa osaa syödä. Älkää nyt ihan oikeasti viitsikö ja väittäkö että 36-viikkoinen ei osaa mitään ja makaa kaapissa.

36-viikkoinenkin on yleensä korkeintaan viikon sairaalassa.

Vielä vaivaudun itsekin laittamaan lusikkani soppaan. Me ihmiset ollaan erilaisia, vauvat on erilaisia, olosuhteet ja tilanteet on erilaisia. Jollekin saattaa olla rankkaa yhdenkin lapsen kanssa kun taas toinen hoitaa monta lasta tosta noin vaan yhdellä kädellä. Rankintahan on tietysti silloin mikäli vauvoilla on vaivoja eli hoitaminen on työläämpää kuin terveiden vauvojen kanssa ja äiti saattaa kärsiä univelasta (koskee sekä yksösiä että monikkoja).



Meille on tulossa kaksoset parin viikon sisällä kuopus on tällä hetkellä 1,5-vuotias eli vaippaikäinen taapero (lisäksi kaksi vanhempaa lasta). En voi etukäteen tietää minkälaista arki tulee olemaan mutta epäilen että helpolla ei tulla pääsemään vaikka vauvat olisivat terveitä ja syöttäminen sujuisi mallikkaasti. Varaudun pahimpaan enkä kuvittele ruusuisia kuvitelmia sillä faktahan on se että kaikkea hommaa on kaksinverroin; vaipanvaihtoa, pukemista, riisumista, kylvettämistä, syöttämistä, lohduttamista ym. on kaikkea tuplaten (tai meillä osin triplaten). Ja faktaa on se että mies on päivät töissä ja tarvitsee sen vuoksi yöllä unta että jaksaa taas tehdä töitä joten kovin paljon ei voi sälyttää hoitovastuuta hänelle vaikka innokas lastenhoitaja onkin.



Silti, vaikka epäilen että rankkaa tulee olemaan, yritän pitää mielessä että lapset ovat kuitenkin kaiken sen vaivan arvoisia.



Mielestäni ulkopuolisilla ei ole mitään oikeutta arvostella muita mikäli ei itse ole ollut vastaavassa tilanteessa.

Ei ole vielä rankkaa ollut. Yksin olen ollut ollut kaikki päivät lasten kanssa, ei minkäänlaista ulkopuolista apua. En myöskään ymmärrä näitä valittajia. Ehkä se on niin että kun tottuu liian hyvään niin valittaa pienestäkin asiasta.

Voimia kovasti ja jaksamista. Meilläkin esikoinen oli 1 v 4 kk kaksosten syntyessä. Välillä on käyty hulluuden rajamailla. Nyt kun tytöt ovat jo 1 v 3 kk, alkaa pikkuhiljaa helpottamaan.

Ja kyllä niitä onnentunteita on tullut myös viimeisen vuoden aikana, se täytyy myöntää. Rakkaitahan nuo pienet kaikesta huolimatta ovat.

Nro 21 ja 23

Vielä vaivaudun itsekin laittamaan lusikkani soppaan. Me ihmiset ollaan erilaisia, vauvat on erilaisia, olosuhteet ja tilanteet on erilaisia. Jollekin saattaa olla rankkaa yhdenkin lapsen kanssa kun taas toinen hoitaa monta lasta tosta noin vaan yhdellä kädellä. Rankintahan on tietysti silloin mikäli vauvoilla on vaivoja eli hoitaminen on työläämpää kuin terveiden vauvojen kanssa ja äiti saattaa kärsiä univelasta (koskee sekä yksösiä että monikkoja).

Meille on tulossa kaksoset parin viikon sisällä kuopus on tällä hetkellä 1,5-vuotias eli vaippaikäinen taapero (lisäksi kaksi vanhempaa lasta). En voi etukäteen tietää minkälaista arki tulee olemaan mutta epäilen että helpolla ei tulla pääsemään vaikka vauvat olisivat terveitä ja syöttäminen sujuisi mallikkaasti. Varaudun pahimpaan enkä kuvittele ruusuisia kuvitelmia sillä faktahan on se että kaikkea hommaa on kaksinverroin; vaipanvaihtoa, pukemista, riisumista, kylvettämistä, syöttämistä, lohduttamista ym. on kaikkea tuplaten (tai meillä osin triplaten). Ja faktaa on se että mies on päivät töissä ja tarvitsee sen vuoksi yöllä unta että jaksaa taas tehdä töitä joten kovin paljon ei voi sälyttää hoitovastuuta hänelle vaikka innokas lastenhoitaja onkin.

Silti, vaikka epäilen että rankkaa tulee olemaan, yritän pitää mielessä että lapset ovat kuitenkin kaiken sen vaivan arvoisia.

Mielestäni ulkopuolisilla ei ole mitään oikeutta arvostella muita mikäli ei itse ole ollut vastaavassa tilanteessa.

tai ei omista lapsia kuin korkeintaan yhden ja sekin kovin helppohoitoinen...

Yleensä en kommentoi keskustelupalstojen juttuja, mutta tätä on pakko! Kaksosten vauva-aika voi olla todella rankka, esim. jos kaksosilla on eri uni- ja ruokailurytmi tai ovat koliikkivauvoja. Ja rankkaa todennäköisesti on, vaikka olisivat ns. helppoja vauvoja, kaksi ei todellakaan mene siinä kuin yksi, mitä hyvin usein kuulee sanottavan...



Nyt kun meillä on isompien (uhmaikäisten!) kaksosten lisäksi yksi vauva, voin todella sanoa, että yhden vauvan hoitaminen on "hiukan" helpompaa kuin kahden. Vaikka mahavaivaa on melkoisesti tälläkin! Ja tällainen netissä notkuminen ei olisi tullut kyseeseenkään kaksosten ollessa vauvoja! Kaikki aika meni kyllä 24/7 vauvojen kanssa.



Suosittelisin kommentoimaan kaksosten hoitamisen rankkuutta vasta, kun itsellä on asiasta omakohtaista kokemusta!!



t. kolmen suloisen pojan äiti

ikäero oli 1v5kk.



Pidimmekin sitten pidemmän tauon ja aloimme yrittämään kolmosta. Saimmekin kuulla saavamme kaksoset. Meitä peloteltiin, kuinka rankkaa se on. Kaksosten vanhemmat selittivät suu vaahdossa, että en tiedä lastenhoidosta mitään kun minulla on vain 2 poikaa lyhyellä ikäerolla.



On ihan eri asia kun vauvoja on 2 ja nyt saan tietää, kuinka kauheaa vauvojen hoito on.



En paljon uskalla julkisesti tunnustaa, mutta kyllä kaksosten hoito on ollut huomattavasti helpompaa kuin lyhyellä ikäerolla olevien lasten.

Silti olen kanssasi ihan samaa mieltä että turha tulla tänne änisemään miten rankkaa yh:lla on että kaksosten äiti ei voi olla väsyneempi tms. Kaksi ei todella mene siinä missä yksi useimmissa tapauksissa.

itselläni on ollut onni saada ns. "helppoja" vauvoja, ensin esikoinen ja sitten kaksoset. Ja kyllä kaksosten vauvavuosi oli selvästi rankempi kuin esikoisen! Ihan jo senkin vuoksi, että 4 kk kaksoset söivät 3 tunnin välein läpi vuorokauden ja eri rytmeissä. Ja aina _kaikki_ hoitotoimenpiteet x2 ja yleensä toinen itki sillä aikaa kun joutui odottamaan vuoroaan. Fyysisestikin on rankempaa nostella ja kanniskella kahta vauvaa, itse sain ranteeseen rasitusvamman. Kaksosten kanssa on rankempaa myös taloudellisesti, koska monia tavaroita joutuu hankkimaan kaksin kappalein eikä niitä voi kierrättää lapselta toiselle.



Mutta nyt kaksoset 3-v ja elämä selvästi helpottunut, ei juuri enää eroa ns. normaalin lapsiperheen elämästä.

Hienoa etta joku laittoi asiat jarkevasti jarjestykseen - eipa meita voi verrata, ei vanhempia eika niita pienia. Meilla on 5v.tytto, kaksoset 3v. ja pienin poika 5kk. Isa on paljon reissussa toitten takia ja ulkomailla asuessa ei meidan vanhemmista hurjasti apua viikko ja paiva rutiineihin... Kukin valitsee tiensa. Ja eipa meilla ollut helppoa silloin ensimmaisen kanssa! Nyt on nelja ja nayttaa nuo paivat ihan hyvin menevan toisensa jalkeen :)Enka voi meidan lapsia tyystin helpoiksi sanoa. Niinhan se on etta kunhan melko terveina tulevat ja pysyvat - muuta ei voi toivoa. Kullakin on oikeus sanoa kun pahalta tuntuu, mutta vertaamaan ala rupea.



Tsemppia!

jotka syntyivät keskosina viikoilla 32+2. Koko raskausaika oli tosi vaikea ja jouduin makaamaan sairaalassa osastolla vuodelevossa viikoilta 23 alkaen. Kaksosten lisäksi meillä on 2-vuotias esikoinen.



Meillä alku kaksosten kanssa on ollut keskosuuteen nähden "helppo". Vauvat olivat ensimmäisen kuukauden sairaalassa, missä kävin heitä hoitamassa 5krt/vrk yksin tai miehen ja esikoisen kanssa. Kotiutuessa vauvoilla oli melko hyvä ja samanaikainen rytmi mihin olivat jo sairaalassa oppineet, se helpotti ihan alussa kovasti.



Tämän jälkeen arkea on sekoittaneet lyhyemmät sairaalareissut esim. liian alhaisen hemoglobiinin takia. Kumpikin vauvoista on lisäksi koliikkivauvoja kehittymättömän suoliston takia.



Välillä meillä menee oikein hyvin enkä koe arkea kolmen pienen kanssa ollenkaan raskaaksi. Mutta sitten tulee niitä päiviä, kun molemmat vauvat ovat huutaneet tuskaansa toista vuorokautta putkeen. Alkaa pää ja kroppa hajota kun kuuntelet huutoa koko ajan etkä voi tehdä mitään auttaaksesi ja koko ajan on joku sylissä kanneltavana ja rauhoiteltavana - jos ei vauva niin kaikesta huudosta hämmentynyt ja vähän säikähtänytkin isosisko. En siis usko että yhden koliikkivauvan hoito voi olla yhtä rankkaa kuin kahden!



Kaikista paskamaisinta tässä hommassa on vaan se, miten toiset äidit voi olla niin typeriä ja ajattelemattomia kuin tässä tapauksessa ap on. Kaikilla vanhemmilla on ihan varmasti jossain vaiheessa rankkaa, oli lapsia sitten yksi tai kahdeksan, oli sitten yh tai parisuhteessa. Minkä ihmeen takia täytyy toisen jaksamista kritisoida kun voisi senkin voimavaran keskittää omaan tekemiseen tai jopa toisten kannustamiseen! Se vaan tuntuu olevan niin, niin vierasta... Onneksi mulla on sellasia perheellisiä ystäviä, jotka on tulleet meille kylään esim. ruokapadan kanssa vaikka omassa kodissakin on hoitamista. Sellanen auttaa ja lämmittää varmasti enemmän kuin antaja osaa ajatellakaan! Saman kun muistaisi seuraavalla kerralla itsekin kun ystävä tai tuttu on tiukassa tilanteessa!

oot aika lyhytnäköinen ihminen.

Kuinka monta lasta pitäisi sun mielestä olla, että saisi sanoa että on joskus rankkaa?

Ensinnäkin toinen vanhemmista on yleensä töissä ja jos kaksoset saa esikoisena niin kaikki on muutenkin hakusessa. Kaikilla ei ole hyvää tukiverkkoa tai varaa palkata hoitajaa jne. Ja kyllä yh:llakin voi olla aikuista juttuseuraa, vaikkei miestä oliskaan



Ja se on niin kiinni myös kaksosista, toiset on ns. helppoja, toiset itkee ekat kuukaudet tai jopa vuoden tai yli jne.



T. kolmosten yh-äiti(leski)

Mä en tiedä millaisia kahden vanhemman perheitä sä tunnet, mutta kyllä meillä isä oli töisssä 5 pv/vko silloinkin kun kaksoset olivat vauvoja ja minä äitiys/vanhempainvapaalla.



Jos sulla on vauva, ota viikoksi päivisin hoitoon saman ikäinen ja tule kertomaan kokemuksistasi.



Mulla kokemusta kaksosista ja "yksösestä" kaksosten ollessa 4 vuotiaita. Josku oli kaksosten vauva-aikana rankkaa, mutta kaiken sen arvosta.

Sivusta seuranneena sanoisin, että se rankuus on siinä, että on kaksi samanikäistä hoidettavaa yhtäaikaa. Ei minulla ainakakn ole rankaa, kun on neljä eri-ikäistä, isommat odottavat jo vuoroaan jne mutta mites vauvat? Kaksosten kanssa ainakin aika haasteellista päästä vauvantahtisuuteen, luulen ma. Aina jompikumpi joutuu odottamaan tarpeineen (ja huutamaan).

Mä olen kaksosten yh-äiti. Olivat 9kk vanhoja kun jäin yksin. Mun mielestä näin 5v kokemuksella voi jo väittää, että hankalampaa olis ollut esim. vuoden välein syntyneiden kanssa tai ihan vaan yhden kanssa. Näistä on toisilleen seuraa ollut jo vauvasta saakka, kaikki kyselyt ei aina kohdistu äitiin =). Toki fyysisesti on ollut rankkaa, eteenkin kun asun hissittömän talon kolmannessa kerroksessa.

Mulla kaksoset siis "jo" neljävuotiaita. Rankkaa oli koska molemmat itkivät vauvana todella paljon. Äitinä riittämättömyyden tunnetta aiheutti se, että aivan pienenä molempien sylissä pitäminen/hoitaminen yhtä aikaa oli mahdotonta. Molemmat halusivat olla sylissä/rinnalla paljon ja aina ei voinut vastata vauvan itkuun heti. Toinen joutui aina odottamaan kun toinen oli esimerkiksi vaipanvaihdossa tms.



Yöllä vauvat eivät aina syöneet yhtä aikaa. Eli saattoi olla, että kun toisen oli saanut syötettyä ja nukutettua niin toinen heräsi siitä puolen tunnin kuluttua nälkäisenä.



Mies kävi töissä eikä ollut päivällä hoitamassa lapsia. Eivätkä kaksoset ole meidän ensimmäiset lapset. Kyllä kaksosista tuplatyö on!

Mikä siinä kaksosissa on niin hirveän rankkaa? En ymmärrä. Tottakai toinen joutuu joskus odottamaan, mutta kyllä meillä yksikin vauva joutui usein odottamaan, kun puin vanhempaa tai pahimmassa tapauksessa kun olin just saanut vauvan vaunuihin ulkovaatteet päällä, pitikin ruveta vaihtamaan vanhemmalle vaippaa ja pukemaan jne. Omassa ystäväpiirissäni kahden vuoden ikäerolla syntyneen huonosti nukkuneen lapsen hoitaminen on ollut paljon rankempaa kuin kaksosten, jotka ovat nukkuneet hyvin.