Miksi ihmeessä nykyajan naiset ajattelevat että ero on lääke miehen puhumattomuuteen

meillä tuo puhumattomuus / yhteisten intressien puute on kyllä ongelma. Ja useamman kerran olen pohtinut hyvin pitkälle saakka, että tarjoaisinko itselleni paremman elämän jos lähtisin. Löytäisinkö miehen, jonka kanssa minulla olisi yhteistä? On hyvin raskasta olla "yksinäinen parisuhteessa", varsinkin kun olemme mieheni kanssa siinä mielessä erilaisia, että minä kaipaan sitä yhdessäoloa, jutustelua yms. Miehen välinpitämättömyys satuttaa. On ikävä olla esimerkiksi kakkonen telkkarille! Ellen itse höpöttele, mies ei koskaan esimerkiksi kysy päivän kuulumisia. Hän voi olla ihan hiljaa päiväkausia ja on siihen ihan tyytyväinen. Minusta sellainen ei ole terve parisuhde eikä anna lapsillemme hyvää kuvaa toimivasta parisuhteesta ja rakkaudesta. Kirjoituksesi on niin kylmä, että on ilmiselvää, ettet koskaan ole mitään tällaista kokenut, vaan kuvittelet että erotaan helpolla. Ei ole suinkaan näin...

menee tuntikausia ja en ehdi mitään.

Mies vie esikoisen hoitoon ja jään vauvan kanssa kotiin.

-petaan sängyt (5minsaa)

-panen pyykit koneeseen(2 minsaa)

-tyhjennän tiskikoneen (5minsaa)

-järjestelen pikaisesti paikat ja imuroin keittiön ja isoimmat roskat (15min)

Ja sitten ahhh, alkaa oma aika koko päiväksi. Koko päivänä ei muuta tekemistä kuin olla av.lla ja katsoa telkkaria ja imettää vauva ja vaihtaa välillä vaippa.

Ko 15 teen taas hiukan kotitöitä eli

-nakkaan valmiiksi suikaloidut lihat kattilaan ja ruskistan

.lorautan ruokakerman päälle ja panen pastan kiehumaan

-suikaloin salaatin

Aikaa meni 20minuuttia

-sitten marttyyrin ilme ja väsynyt, että koko päivän raadoin ja pyykit on vielä koneessa (hitto, unohdin ne sinne kun jäin roikkumaan nettiin) ja nyt on minun pakko saada omaa aikaa ja miehen on mentävä esikoisen kans ulos tai askarreltava sen kans kun en jaksa.

Narahdin aika nopeesti. Raskainta oli psyykkisesti, yliannostus AV:tä ja romaaneja... Tosin mä olin kyllä loppujen lopuksi maailman paras vaimo kun olin kotona, energisesti hääräilin miehen ympärillä, hieroin jalkoja, kyselin duunipäivästä ja kokkailin lemppariruokia. Tosin mies TAHTOI olla esimerkiksi lapsen kanssa iltapäivällä, olihan he ollut erossa koko päivän ja illat ovat heidän aikaa..

Kotonaolo oli tylsää. Voi olla siksikin että mä en priorisoi sitä maalaisromanttista sisustusta enkä saa slaagia satunnaisesta pölypallostakaan. Lapsen kanssa oli ihana keksiä kaikkea, mutta ei se ole aikuisseuraa jota kaipaan kuitenkin. Kyllä mä vaan rakastan elämääni, miestäni ja lastani, tää palsta on yvä muistuttamaan siitä.

Mutta ette tekään voi väittää että sellaisen jo liikkuvan, 1krt päivässä nukkuvan taaperon kanssa elämä olisi tuollaista? Saati sitten jos siihen tekee sen toisen ja kolmannenkin lapsen, silloin on aika turha kuvitella saavansa yliannostusta enää av:sta tai kirjoista.

Niin paitsi tuo ensimmäinen kirjoittajahan olikin ehta virikemamma, jolla on ihan selvästi aivan valtavasti syitä sen esikoisen hoitoon viemiseen. Ja kuten tuosta näkee mitä virikehoidattaminen tekee äiti-lapsi-suhteelle, sitä esikoista ei jakseta edes sen ESIKOISEN pitkän työpäivän jälkeen, vaan silloinkin se ulkoistetaan miehen hoidettavaksi.

Mutta joo, kaiken sen minkä taakseen jättää, sen edestään löytää.

PS. Musta on ollut ihanaa olla kolmen poikani kanssa kotona aikanaan. En siis valita sitä kuinka raskasta se oli, mutta sen sanon, ettei se todellkaaan ollut mitään makoilua ja kirjojen lukemista.

Avioerojen vaikutuksesta lapsiin: verrattuna ketjuun "voiko mies oikeasti kiinnostua 20 vuotta nuoremmasta", ei onneksi ole eroa asenteissa ;)

jos mielestänn esitä ei ole? Missä vaiheessa mie muuttui?

Silloin kuin oma ihastuksenne meni ohi?

kotitöihin meni päivässä tunti. Jos lapsi olisi ollut kotona niin se olisi ollut kokoaikaista hoitamista mutta töihin ei kyllä enempää päivässä mennyt. T: koti-isä

ilmoitti, että tahtoisi kuolla, koska isä ei häntä rakasta. Huutaa ja vihaa vain.



Riittääkö tarpeeksi pahaksi kommunikaatio-ongelmaksi? Päätin, että ei enää Ikinä.

95

lisäksi mies petti, oletti minun hoitavan hänen entisen liittonsa lapset, käyvän töissä, maksavan kaiken, ottavan vastaan hakkaamisen. pitkään mietin, etten jaksa, kun toinen on täysin nolla jopa omien lastensa suhteen saati yhteisen kotielämän. vuosi meni eropäätöstä kypsytellessä (olimme avoliitossa), mutta sitten viimein virkavallan lopullisella väliintulolla mies joutui lähtemään.

eipä paljon mies puhunut, että mikä hänen mielestään elämässämme mättää vaan syy oli aina automaattisesti siinä, että olin pienimmänkin asian tehnyt väärin. mikä taas oikeutti haukkumiseen ja lyömiseen.

nykyisen mieheni tapasin juuri, kun exäni oli muuttanut pois ja mieheni oli eronnut vaimostaan. ajankohta on ehkä jonkun mielestä huono ja suhteen aloittaminen liian nopea, mutta mies on mitä parhain minulle. siitä on todisteena pieni viikon vanha nyytti sängyssä :)

joskus sitä vaan joutuu kärsimään aika paljon paskaa, tekemään ratkaisuja, keräämään voimiaan ja jaksamaan ennen kuin se elämän tsapaino löytyy.

hyvin, miksi jotkut pohtivat eroa kun mies ei puhu eikä saa mieheen mitään yhteyttä enää eikä tunnu olevan mitään yhteistä kiinnostuksen kohdetta/tekemistäkään enää laisinkaan, yrityksistä huolimatta.

Itselläni on vähän juuri tuollainen tilanne parisuhteessa meneillään, ja rankinta tässä on ehkä juuri se, että sitä ei osaa lakata toivomasta, että mies joskus muuttuisi. Ja kun sellaista toivoo, sitä vaan pettyy koko ajan ja jatkuvasti.

Pettyminen alkaa tuntua karvaalta ja katkeroittaa.

Sitä ajattelee, että jos olisi ja eläisi yksin, ei jatkuvasti elättelisi toiveita "jospa saisinkin miehen tänään osallistumaan siihen tai tähän tai tuohon, tai puhumaan kanssani tällaisesta jutusta" koska sitä miestä ei siinä olisi.

Mutta kun se mies siinä on, sitä välillä erehtyy toivomaan asioita, joita on toivonut ennenkin ja karvaasti pettynyt, ja vaikka tietääkin että saa pettyä taas, sitä vaan toivoo ja sitten pettyy. Taas. Ja katkeroituu lisää, kun muistaa taas kerran mistä jää paitsi.

palaamaan ajattelumalliin, jossa hän on kotitalouskone.

kotitöihin meni päivässä tunti. Jos lapsi olisi ollut kotona niin se olisi ollut kokoaikaista hoitamista mutta töihin ei kyllä enempää päivässä mennyt. T: koti-isä

tosin on vanha talo, joka vaatii lämmityksen ja remontoinnin tässä vaiheessa jatkuvasti. se vie suurimman osan ajasta. meillä ei selvittäisi, jos joku ei olisi kotona hoitamassa lämmitystä.

lisäksi koira ja kissat + astmaatikkomies, joten siivous on oltava perusteellinen joka päivä.

lapsia 3, joista nuorin vastasyntynyt, joten otta ajan imetyksineen ja hoitoineen aika paljon muilta hommilta pois.

lisäksi päivittäiset muut jutut pyykinpesuineen, tiskeineen. jakstan myös uunin putsauksen, jääkaapin siivouksen/taustan imuroinnin ja muut ajoittain tehtävät tasasin väliajoin.

jos mies työmatkoineen on poissa kotoa 10 tuntia päivässä ja itse herään lämmittämään ja valmistamaan koululaisten aamupalaa ja aamutoimia siinä vaiheessa, niin oma "työpäivä" venyy väkisinkin siihen, että vauva nukahtaa yöunilleen puolen yön maissa. mies ja minä heräämme viideltä.

toisaalta elämäntapavalintakysymys, että näin on meillä. mutta siinä vaiheessa, kun pitäisi illalla ulkosaunaa lähteä lämmittämään (ainoa lämmin tila pesytymiseen) en kysele, onko mies tehnyt sen 10 tunnin työpäivän ja saa sen saunan lämpimäksi vai hoitaako muuten kaikki ilta-ajankin kotihommat, mitä on tavallaan vielä pakko hoitaa.

että suhde lapsiin on parantunut kun kukaan ei ole selän takana räpättämässä, miten lasta hoidetaan.

Kuulemma lapsikin rentoutuu kun isä saa olla isänä ja miehenä lapselle läheinen, eikä leikkiä äidin pikku apualaista, joka ei osaa tehdä mitään.

.

Eli ero onkin hyväksi lapsille.

taas tätä niin. AV-mammat ei sitten millään voi olla erossa miehistä. Uutta miestä kiertoon vaan ja lasten elämää pilaamaan. Juuri niin toimivat itsekkäät minä-minä-AV-mammat joiden tarvitsee aina ola huomion keskipisteenä. .

AV-mammojen miehet unelmoivat pirtsakoista thaikku aupaireista, ihastuvat venakkoihin, pitävät kahta naista... kumpikaan ei voi olla erossa toisesta sukupuolesta.

[

harmittomista sohvanyhjäkemiehistä. Ne ovat kilttejä otuksia. eivät tekisi pahaa kärpäsellekään. Miksi semmoisesta pitäisi eroon päästä. sehän lämmittää mukavasti sängyssäkin kun siinä on niin paljon massaa.

No varmaan samalla logiikalla kuin miesten pitää päästä eroon näistä lahna-naisista. Kilttejä ja kilttejä.

m Kirjoituksesi on niin kylmä, että on ilmiselvää, ettet koskaan ole mitään tällaista kokenut, vaan kuvittelet että erotaan helpolla. Ei ole suinkaan näin...

Samaa ajattelin. Kolholta, kylmältä naiselta vaikuttaa ap. Ja aika vittumaiselta. Jos tietäisin minun tuttavapiiriini kuuluvan, niin kaikessa hiljaisuudessa siirtyisin takavasemmalle yhteydenpidosta...

Rakkautta ei ole se, että istutaan omissa oloissaan tuijottamassa telkkaria.

Eron jälkeen ei ainakaan tarvitse piikoa aikuista miestä. Minä en ainakaan TARVITSE miestä mihinkään. Jos sellaisen ottaisin niin haluaisin, en tarvitsisi. Siinä on vissi ero.

Teen mielummin itse kaiken kun kärtän jotakuta toista tekemään. Se on raivostuttavaa.

Kolme lasta, yksin viimeiset 9 vuotta. On hyvä olla.

Voi sinua romanttista höpsöä! Rakkaus kestää hetken, mutta avio- ynnä muiden liittojen on tarkoitus kestää pitempään kuin rakkaus.

Todella paha virhe mennä naimisiin VAIN rakkauden vuoksi, jos mitään muuta yhteistä ei ole. Jos ei ole yhteisiä keskustelunaiheita (!), ei yhteisiä harrastuksia eikä mitään muutakaan yhteistä, parempi on vain rakastaa ja jättää perhe perustamatta.

Moni meistä, myös edellä kirjoittaneista on tyytynyt tilanteeseen ja on ihan tyytyväinen, kun on edes jonkunlainen miehenörväke. Olemme realisteja ja tiedämme, että vaihdossa voisimme saada paljon huonommankin.

Silti ero voi monella tavalla ratkaisevasti parantaa elämää. Ei ole enää huollettavana sitä toista aikuista, eikä tarvitse arvailla sen ajatuksia kun ei puhu mitään. Se tässä onkin rasittavinta, kun kysyttäessä jotain tärkeää asiaa vastaus on jokseenkin "en tiiä".

[

Voi sinua romanttista höpsöä! Rakkaus kestää hetken, mutta avio- ynnä muiden liittojen on tarkoitus kestää pitempään kuin rakkaus.

.

osaa. Meitä on monia, joilla rakkaus kestää vuosikymmeniä. Ehkäpä syynä on molempien halu tehdä yhteiseen hyvään, eikä heittäytyä papin aamenen jälkeen loiseksi.

että kun tuollaisesta miehen nysväkkeestä pääsee lopulta eroon, elämä helpottuu kun ei tarvitse koko ajan olla enää siivoamassa sen miehen jälkiä!

! Mieskö ei koskaan itse ole vastuussa käytöksestään?? Miehillä "ei ole tilaa" olla itsensä, herkkä, kovis, mitä tahansa!

tietenkään ole vastuussa. Taidat olla aika uusi täällä? No kyllä sä opit.

Jos mies ei tee kotitöitä, vika on naisessa, jos miehellä on kriisi, vika on naisessa, jos mies ei saa seksiä, vika on naisessa, ja jos mies ei anna naiselle, vika on naisessa.

Ja onnittelen 59:ä tekemästään päätöksestä.

59:n pointtia lainkaan. Silmälapuilla vaan, samaa vanhaa rataa.