Avoliitossa elävä lapsipariskunta ei ole perhe vaan susipari, jolla on äpäriä.

eiköhän aloittava ollut jonkinsortin provo.

Tai tuskin ainakaan Jeesukseen uskova ja

Raamattuun uskova kristitty...

Aito rakkaus on villiä. Sitä eivät lait ja paperiliitot kahlitse. Parhaat lapset ovat äpäriä, aidon intohimon hedelmiä.

Töölläkin äpärä vuosimallia -85 ;)

Niin, lieneekö omatkaan lapset avioliitossa syntyneitä kun ei ole pappi sitä maagista aamenta sanonut ;)

[quote author="Vierailija" time="26.02.2010 klo 22:11"]"Teidän lapsia ruvetaan koulussa haukkumaan äpäriksi, kun ette mene naimisiin."

[/quote]

Eikä! :D

Outo pilkkanimitys muuten tuo "susipari". Ne eläimet eli sudet, naaras ja uros, ovat uskollisia toisilleen loppuikänsä. Täällä myös ylpeä äpärä a.k.a sudenpentu, aauuuuuuuuuuuu! ;)

Muuhun en kommentoi, mutta papin aamenta ei todellakaan tarvita avioitumiseen, ja henkilö, joka näin uskoo, on täysin samalla tasolla kuin susipareista ja äpäristä puhuja.

Nojaa, mulle oli itsestäänselvyys, että mennään miehen kanssa ensin naimisiin ja sitten vasta ruvetaan lasta yrittämään. Näin myös tuttavapiirissäni kaikilla. Ehkä me ollaan sitten vanhanaikaisia. Kukin tyylillään :)

Niin.... jos joku haluaa elää ilman raamatun elämän mallia on se suomessa ihan luvallista. Suomessa on uskonnon vapaus ja yksilöillä vapaa tahto. Joiainen on vapaa valitsemaan asiat haluamallaan tavalla. Laki antaa mahdollisuuden tehdä monenlaisia valintoja. Jos on tyytyväinen elämään avoliitossa rakastaa puolisoaan ja pitää huolen lapsistaan no broblem. Toisaalta eikö juuri silloin olisi hyvä aika viimeistellä paketti ja paukauttaa vielä naimisiin. No itse toivon, että ihmiset menis naimisiin vain omasta halustaan ei ulkopuolisten painostamina. Kurjaa on kuitenkin katsoa vierestä ja kuulla jatkuvasti avopareista joissa molemmilla osapuolilla on aivan eri käsitykset ja päämäärät yhteiselle elämälle. Ehkei se suurin ongelma ole siinä, että ihmiset ei mee naimisiin vaan se miten suvaitsevaisuus on nykyään niin kovin pinnallista. Elämä koostuu molempien elämän haahveista. Itse en ole kovin hyvä esimerkki, mutta ainakin yritän ottaa huomioon läheisteni tarpeet, myös parisuhteeni ulkopuolella. Kun tutustuu ihmisiin vähän syvemmin ja laajemmalti ei tule ensimmäisenä mieleen sanoa ihmisten elävän susiparina ja lasten olevan äpäriä. Tämän halusin sanoa vaikka koko keskustelu olis läppä ihan vaikka vaan siitä lähimäisen rakkaudeta.

Kyllä minusta susiparina eläminen ja äpärien hankkininen kertoo heikosta moraalista. Sitten erotaan ja uusperherumba on valmis alkavaksi.

Kyllä naimisiinmeno kertoo vanhempien sitoutumisesta toisiinsa, varsinkin jos se tehdään ennen lapsia. Silloin puolisoista tulee toistensa lähimmät sukulaiset!

Yhdellä mun miesystävällä oli kolme äpärää ja kyllä huomas että mieskin olisi kaivannut perinteisempää perhettä. Mutta liian myöhäistä se taisi sen miehen osalta olla.

Kyllä minusta nämä nykyään niin trendikkäät susiparit ovat yksinomaa noloja!

T. N24

Sukumme on täynnä susipareja ja äpäriä sekä pakanoita, jotka eivät kirkkoon ole jalallaan astuneet. Ja olen erittäin ylpeä siitä. Aito rakkaus on jotain ihan muuta kuin paperiliitto.

[quote author="Vierailija" time="01.12.2013 klo 15:21"]

Sukumme on täynnä susipareja ja äpäriä sekä pakanoita, jotka eivät kirkkoon ole jalallaan astuneet. Ja olen erittäin ylpeä siitä. Aito rakkaus on jotain ihan muuta kuin paperiliitto.

[/quote]

Mitäs sitten jos puolisosi joutuu onnettomuuteen ja makaa aivokuolleena sairaalassa. Puolisosi vanha äiti ei halua että lapsi kuolee ennen häntä.

Onneksi olkoon vaan!

Noloa tuo vain on. EI osata sitoutua.

Heh, mitäs me sitten ollaan? Avioliitossa on lapset saatu mutta ollaan erottu. Lapset siis eivät voi olla äpäriä. Palattiin kuitenkin lasten isän kanssa yhteen ja eletään nyt avoliitossa. Naimisiin ei todennäköisesti mennä.

Osuin sattumalta tähän keskusteluun ja nyt on pakko todeta, että olen 56-vuotias ja minusta avoliitoissa ei ole mitään tuomittavaa tai outoa. Jokainen eläköön tavallaan ja jättäköön toisten tavan elää tuomitsematta.