Hörökorvat tytöllä. Leikkauttaisitteko ne? 10-vuotiaalla

on suurinpiirtein samanlaiset korvat kuin linkissä. Asiasta keskustellaan sitten jos hän itse kiinnittää asiaan huomiota tai kiusausta esiintyy. Periaatteessa olen leikkauksen kannalla, mikäli korvista koituu esim itsetunto-ongelmia. Muuten yritän rohkaista tyttöä olemaan erilaisista korvistaan ylpeä.



Mun mielestä nuo on ihan supersöpöt keijukaisen korvat, suipot ylhäältä, mutta sojottavat kyllä ihan suoraan sivullepäin. Niistä puuttuu se poimu (antihelix) kokonaan, joka vetää normikorvat tuohon pään sivulle kiinni.



http://www.google.fi/imgres?imgurl=http://www.robertrudermd.com/images/…

mulla leikattu myös omasta tahdostani ja teki kyllä niin kipeää että en voi suositella kenellekään... Mun mielessä supistuksetkin oli ihan lälläreitä verrattuna siihen hirveeseen päänsärkyyn leikkauksen jälkeen. Ei auttanu kipulääkkeet ei... Jos olisin tiennyt olisin ollut ihan tyytyväisenä dumbona loppuelämäni. Ja mua ei kiusattu korvista, lähinnä itseä häiritsi.

Mua ei kiusattu, mutta itseäni häiritsi.

Monta vuotta kinusin ja lopulta muistaakseni 13-v sain tahtoni läpi ja äitini varasi ajan Eiraan plastikkakirugille. Lääkärin (olikohan peräti Rolf Nordström, joku gruru kumminkin 80-luvulla)

Lääkärin mielestä ei törkeän pahat, mutta sanoi että voidaan leikata.

Omista rahoistani maksoin, halusin sen leikkauksen

ja ihan sama jos itse sen jouduin maksamaan.

Kivut oli aivan karseet,

korviin oli kiinnitetty jotkut tuet muistaakseni

ja monta päivää makasin kotona tuskissani.

Mutta keskin kivun koska sain mitä halusin.

En voisi katua, kamalaa jos en olisi ollut tarpeeksi sinnikäs ja antanut periksi, että saan sen leikkauksen.

Ihanaa oli vihdoin sitoa hiukset kiinni, mitä en ollut aiemmin voinut tehdä.

Kyllä oli suuri merkitys itsetunnolle,

aiemmin korvat vaivasi paljon ja pelkäsin aina että joku huomaa ja alkaa kiusata.

kiinnitin tosi paljon huomiota korvien peittämiseen

ja vihasin esim. koulun uimakertona liikuntatunneilla, kun hiukset kastuivat.

Joten oma kokemukseni henkilökohtaisesti on,

että leikkaus oli elintärkeä.

Mulla on isot hörökorvat, joista en kouluaikana IKINÄ kuullut mitään rumaa sanottavan. Tiedä sitten mitä selän takana, mutta en koskaan joutunut kiusauksen kohteeksi asian kanssa. (Ehkä siksi että pidin lähes aina auki hiuksia, ja vanhempana leikkasin ihan lyhyeksi ja kampasin hiukset ympäriinsä pystyyn, niin kompensoi isoja korvia) Mulla on kyllä silti hirveä kompleksi koko asiasta vaikka olen jo melkein 30-vuotias :) Mä sanon että mun vastahakoisuus tiukkoihin kampauksiin, uintiin ja hattuihin on tullut ihan täysin mun äidin sanomisten takia. Äiti varmaan kuvitteli kun olin pieni, että mua vaivaa hörökorvat, joten hän väänsi niistä toistuvasti vitsiä: "kylläpä meidän tytöllä onkin isot korvat, kunnon propellikorva! Noilla kuulee tosi hyvin kaikki äänet, on sukuunsa tullut, samanlaiset dumbokorvat on kaikilla isänsä puolella ..." jne.



Näin jälkeen päin ajatellen äiti oli idiootti. En kyllä silti menisi enää tässä iässä leikkauttamaan korviani, eri asia olisi jos tulevalla lapsellani olisi vastaava ongelma ja asia häntä vaivaisi, toki veisin leikattavaksi! Ja itse asiassa en edes nuorempana tiennyt että korviakin on mahdollista leikkauttaa..!

Itseltäni leikattiin ns. kuppikorvat (korvissa ei ollut sitä rustopoimua, joka yleensä on) ekaluokan keväällä. Vanhempani olivat asian päättäneet, ja olen tosi kiitollinen näin aikuisena, ja etenkin teininä olin, että korvat leikattiin. En koskaan kokenut, että en olisi kelvannut korvineni vanhemmilleni, vaan ennemminkin vanhempani olivat huolissaan kiusaamisesta. Näin kolmekymppisenä en edes aina muista olleeni tällaisessa "kauneusleikauksessa". Omilla lapsillani ei onneksi ole hörökorvia, joita tarvitsisi operoida. Jos olisi, veisin lapseni varmasti leikkaukseen, elleivät itse vastustaisi.



Tyttäresi on jo vähän vanhempi, joten osaa varmasti itse ottaa kantaa leikkausasiaan. Jos kiusaamista ei ole ja tyttäresi ei itse koe asiaa ongelmana, voi leikkauksen toki jättää tekemättä. jos kiusaamista on, en miettisi hetkeäkään. Se on pieni toimenpide, ja kun se tehdään vasten lomaa, ei kukaan kavereista huomaa mitään. "Turbaania" pitää pitää korvien päällä jonkun aikaa leikkauksen jälkeen, mutta pienelle lapselle se sujuu huomaamatta loma-aikaan.

ja mua kiusattiin siitä, ei paljoa mutta eniten se vaivasi mua itseäni. Häpesin tosi paljon ja kun olin yläasteella pääsin silmälääkärille, joka sanoi ei suosittele. Mä olin ihan ymmällä, en tajunnut edes sanoa mitään asiaan kun vanhemmat jo sanoivat nyt lähdetään kotiin.

Kun olin 18 v säästin kesätöistä ja itse varasin ajan silmälääkäriin ja maksoin laskun.

Älä tee samaa tytöllesi !

Leikattiin, kun olin 8v ja siihen loppui kiusaaminen ja lällättely muiden kakaroiden osalta. Ei ollut edes iso homma. Muistaakseni kaksi yötä olin sairaalassa. Multa jouduttiin poraamaan rustoa pois korvien takaa ja itsesulavat tikit oli. En ymmärrä joidenkin kantaa, että hörökorvien oikominen olisi lapselle jotenkin paha asia.

te kaikki puhutte vaan kosmeettisesta haitasta tai turhasta leikkauksesta, mutta sitä se ei ole!

Minun lapsellani pienenä paloivat korvat joka ikinen kesä, mikään lippis ei niitä korvia peittänyt ja lierihattua ei poika suostunut pitämään. Itse laitoin aurinkorasvaa, mutta arvatkaa vaan, muistiko hoitopaikan täti laittaa? Ei muistanut.

Sitten, kun hattu laitettiin päähän, korvat menivät "rullalle" ja sitten oli punoitusta. Minä laitoin aina korvat suoraan, samalla kun puin hattua, mutta kukaan muu ei asiaa tajunnut.

Sitten vielä YÖ: Joka yö lapseni nukkui korvat rullalla yöllä, ei niitä voinut teipilläkään sitoa kiinni päähän! Yöllä lapseni korvat painoivat ja korvat taas punoittivat. Että jos joku sanoo, että leikkaus on turha, olette tosiaan väärässä, ettekä ole asiaa ajatelleet tarkkaan. Ja on nykyään kipulääkkeitä, joita annetaan leikkauksen jälkeen, ei niistä kivuista kärsiä tarvitse! Suosittelen lämpimästi leikkausta.

Kokemuksesta tiiän, että kyl se vaa käy itsetunnolle ja voi muuttua henkisesti, jos on hörökorvat. Eli leikkaukseen vaa...

Ei lapsi itse kärsi jollei joku kerro hänelle että hänen korvissaan on joku vika! Ja pienet lapset eivät tuollaiseen kiinnitä mitään huomiota.

Alle kouluikäisen leikkaus on vain ja ainoastaan vanhemman turhamaisuutta ja sen vuoksi aika törkeän itsekästä. En voi kuin halveksia.

Vanhempana lapsi voi aidosti päättää itse ja toinen seikka on toki se että esim. yläkouluikäisen leikkaus voidaan tehdä jo puudutuksessa, joka on paljon riskittömämpää kuin nukutus.

Eli ne oli aiemmin rumat mielestäsi?

Hörökorvat taisivat tosiaan olla ennen kaikkea sinun ongelmasi, ei lapsen.

l...korvista tuli erittäin sievät ja tyttäreni on useampaan kertaan ollut tyytyväinen lopputulokseen näin kuuden vuoden jälkeenkin. Minulle lapseni korvat olisi kelvanneet sellaisenaan, mutta tässä kohtaa en miettinytkään itseäni vaan tytärtäni ja hänen elämäänsä ja tulevaisuuttaan.

alkavat häiritsemään häntä itseään.

eikä minua! en ikinä leikkauttaisi niitä. Miksi ei saisi olla höriksiä? musta ne on söpöt ja persoonalliset ja sen olen pojallenikin sanonut, on myös oikein iloinen ja komea nuorimies ja YLPEÄ isoista korvista!!!!!Hän myös painii, eli tulevaisuudessa korvat ovat kumminkin "pilalla", miksi siis leikata. Älytöntä.