Lue keskustelun säännöt.
Miten kukaan voi sanoa että äitiys on elämäntehtävä?
26.02.2010 |
Mulla kun ei ole töitä eikä ammattia eikä niitä sairauksien takia tulekkaan,niin kaikki sanovat että kun mulla 1 lapsi niin äitiys on mun elämäntehtävä.Eihän se niin mene.Mun elämäni on ollut turhaa kun en ole muuhun pystynyt.
Kommentit (28)
Keskiviikkona joku aloitti samoista lähtökohdista (ei ammattia kun on sairautta ja vaivaa) voivottelemaan tilaansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me ollaan täällä vertaistukena ja apuna huolissanne.
Olisi vaan eduksi jos tiedetään kenen kanssa puhuu, so. mikä on todellinen tilanne.
Nyt joutuu vaan aika lailla arvailemaan ja yhdistelemään jos meinaa saada kuvaa kokonaisuudesta :/
saa kai sitä voivotella.
että psyykkisten ongelmien takia musta ei ole kouluun tai töihin ja kotiäitinä en viihdy.
adoptiosta puhelinmyyntiin ja kaikkea siltä väliltä.
Uranaiselta et oikein kuulosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mut en halua olla kotona koko elämääni en kotiäitinä ja myöhemmin kotirouvana.
Meinaan vaan, että jos et pärjää koulussa, niin pystytkö olemaan tasapainoinen vanhempi lapselle? Maailma on täynnä tehtäviä joita voi äitiyden lisäksi tehdä. Mene mukaan johonkin yleishyödylliseen. Kyllä mun mielestäni vanhemmuus on ihmiset tärkein elämäntehtävä. Mutta jos lapsia on ainoastaan yksi, ja vaikka olis montakin, yleensä ihminen kaipaa jotain muuakin, yleishyödyllistä elämäntehtävää.
On paljon vanhuksia vailla ystävää yms. Jos menisit johonkin ihmisläheiseen auttamistyöhön- voisi helpottaa sun omaakin vaivaa? Yleensä mielenterveyden ongelmat pahenee siitä että elämässä ei oo muuta kuin ne ongelmat. Toisten ihmisten auttaminen vois auttaa??? Ehkä lööydät sitä kautta jotain enemmänkin itselles?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja tietenkin tarvitsisin palkan että voisin osallistua perheemme kustannuksiin.
Ja tietenkin tarvitsisin palkan että voisin osallistua perheemme kustannuksiin.
Mutta ylensä palkkaa ei saa, ellei ole töissä. Yrittäjyys on se toinen vaihtoehto.
Oikeasti, jos et pysty töihin tai koulutukseen, ei siinä hirveästi tienaamismahdollisuuksia jää. töitä toki on kaikille, jotka haluavat niitä tehdä juuri tuolla vapaaehtoispuolella yms., mutta palkka on eri asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ostaa rahalla tutkintoja. Semmoisella voi mennä kysymään sitten töitä.
Tai sitten meidän on keksittävä sinulle jokin kouluttamattomuuttasi vastaava ammatti. Millaisesta työstä sinä tykkäisit?!
Toimistotyöstä pitäisin mutta siihen en pääse ja olen kyllä satoihin paikkoihin hakenut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mikään kutsumus ja elämäntehtävä.
Ja ihan vakavasti sanon, että moni meistä "akateemisista asiantuntijoistakin" usein miettii mitä järkeä näissä töissä on ja mitä ihmiskunta tästä oikein hyötyy, mihin elämäni käytän.. Kyllä itselleni äitiys on antanut suurempia onnistumisen elämyksiä toistaiseksi kuin työelämä, vaikka toivon sieltäkin niitä vielä löytyvän.
kun olen ollut kotona jo 15v.Nyt alkaa toisen aviomieheni mitta tulemaan täyteen kun en tuo rahaa talouteemme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun olen ollut kotona jo 15v.Nyt alkaa toisen aviomieheni mitta tulemaan täyteen kun en tuo rahaa talouteemme.
Ei tarvitse olla täydellinen ja terve, kyllä erialisia tukipalveluja on saatavilla ja opintosuunnitelmia räätälöidään. Mutta aloite on sinun tehtäväsi.
koulutusta tai vaikkapa oppisopimuspaikkaa. Nykyään on erilaisia mahdollisuuksia myös työkyvyltään rajoittuneille. Käy nyt vaikka työkkärissä koulutusneuvojalla tms. juttelemassa ihan ensiksi, ja koitat ottaa positiivisen asenteen että jotain järjestyy kyllä.
mutta ei sitä niin vaan opiskelemaan pääse.Luuletteko että olen vain makaillut kotona?olen 15v aikana hakenut opiskelemaan vaikka minne,käynyt 3krt ammatinvalintapsykologilla,hakenut satoja työpaikkoja,hakenut työllistämistukipaikkoja.Nyt vaan en minä eikä ukko enää jakseta kun tajuttiin ettei musta ole mihinkään.
tosin oppisopimuspaikan löytymisessä oma aktiivisuus on tärkeää. Jos olet jo valmiiksi päättänyt, ettei susta ole mihinkään etkä pääse mihinkään, et varmasti pääsekään.
Käyn säännöllisesti mutta edes työllistämistukipaikkaa ei se mulle löydä.Lisäksi en saa työmarkkinatukea miehen tulojen takia jotka ovat n1900e kk netto.Kela laskenut että liian suuret.En saa kuin yhden lapsen lapsilisän ei silläpuolia kuluista makseta.
kuin omat lapset ja perhe?
Itse käyn tässä parhaillaan läpi jonkinlaista ikäkriisiä elämässäni, ja olen joutunut pohtimaan elämää ylipäätään ja omaa elämääni pohjamutia myöten.
Itselläni on myöskin todennäköisesti aika surkea tulevaisuus työelämän kannalta, mutta olen tässä hämmästyksekseni tajunnut, että ei se työ nyt niin kamalan tärkeää loppupeleissä olekaan.
Mikäli pääsee vielä materialistisuudesta eroon (missä ei oikeasti mitään järkeä olekaan) ei työttömyys ja vähävaraisuus tunnu ihan niin pahalta.
Mitä tärkeämpää elämässä oikeasti on, kuin läheiset ihmiset, perhe ja omat lapset?
En tarkoita, että kannustaisin työttömyyteen tai ns. lusmuiluun, itsekin yritän edelleen hakea työtä ja elättelen toiveita että löytäisin joskus edes osa-aikatyön. Se olisikin mielestäni ideaalitilanne, työ ei verottaisi silloin liiaksi jaksamista kotona perheen parissa.
Mutta nyt yritän vaan pääosin sopeutua tilanteeseen ja nähdä hyvät puolet; saanhan olla kotona, seurata lasteni kasvua ja kehitystä, olla lähellä elämäni rakkaimpia ja tärkeimpiä ihmisiä, kasvattaa ja kasvaa siinä samalla myös itse :)
Miten niin?