Äidit, jotka väittävät...

mikäli sillä tarkoitetaan baari-iltaa. En ollut käynyt baarissa enää muutamaan vuoteen ennen lapsiakaan. Aikansa kutakin.



Olemme tavallinen nelihenkinen perhe. 1,5v ja 4v lapset. Lapset ovat välillä yökylässä, vanhempi sen takia kun haluaa mennä serkuilleen ja pienempi sen takia, että mummu tai täti haluaa viettää laatuaikaa. Joskus ovat yhtäaikaakin yökylässä. Emme ole koskaan lähteneet baariin, olemme viettäneet ihan tavallisen koti-illan. Kerran taisimme käydä syömässä. Lapsia tulee ikävä nukkumaan mennessä.



Ei lapset meiltä huvitteluja estä! Käymme aika usein yhdessä ulkona syömässä. Se on lapsistakin mukavaa. Käymme kylpylöissä yhden yön pikalomia sekä eri kaupungeissa Suomessa pe-su viikonloppuja ainakin 5 kertaa vuodessa. Lapset eivät ole tiellä emmäkä koe, että loma olisi jotenkin pilalla kun lapsetkin otetaan mukaan.



Emme silti istu pallomeren vieressä lastemme kanssa vaan teemme kaikkea mitä huvittaa. Käymmme kaupungilla syömässä, "shoppailemassa" jos huvittaa, tutustumassa johonkin nähtävyyteen tms. Kävelyillä kaupungin puistoissa välillä poikkeamme leikkipuistoon ja välillä terassille kahville tms.



Tavallisena arkena kotona ollessa lapset menevät nukkumaan klo 7-9 välillä ja nukkuvat aamuun asti. Ihan tavallista mies&vaimo iltaa sitten vietämme siinä kunnes menemme itsekin nukkumaan.



Viikonloppuisin yleensä nukkuvat ysiin saakka. En itsekään saa nukuttua pidemmälle.



Olen ihan hirveän tyytyväinen nykyiseen ja väitteesi ei minun kohdallani ainakaan kyllä päde. Ehkä baarikautesi jäi pahasti kesken kun aloitte lapsia tekemään. Parisuhteemme on loistavalla tasolla. On seksiä, on hellyyttä, on välittämistä ja lapset. En ainakaan tiedä, että olisin jotain muuta vailla ja sehän se taitaa olla se pääasia?

Juuri näin! Meillä isovanhemmat valitettavasti asuvat 2000km:n päässä, mutta aina kun kyläillään puolin tai toisin, ukki ja mummo auttavat yöhässäköissä, joten saan nukkua aina muutaman yön ilman isompia katkoksia. Jatka Mummi samaan malliin:.-)

Menee vähän ohi ketjun aiheen, mutta minusta se on silkkaa epäkohteliaisuutta, jos raahaa lapsensa mukaan sellaisille tupperware- tmv. kutsuille, joille muut äidit tulevat hengähtämään arkensa keskeltä. Olin juuri viime viikolla eräillä kauneuskutsuilla, jossa osanottajat olivat kotiäitejä. Kaikki muut olivat älynneet jättää lapsensa kotiin isiensä kanssa, mutta niin vain yksi mammaliini toi muksunsa mukaan. Kutsujen emännän omakin lapsi oli isänsä kanssa muualla ja tämä emäntä oli kerrankin siivonnut leluröykkiöt jne. pois näkyvistä. Ja niin vain ne piti sitten kaivaa tälle yhdelle lapsivieraalle esiin, eikä siististä kodista saanut nauttia sitäkään hetkeä. Muutenkin lapsi häiritsi kyllä esittelyä.

on todella ärsyttävää, jos joku tuo lapsensa kutsuille, joita ei ole tarkoitettu lapsille!

Nim. kokemusta asiasta

mä en tarvii mitään viinanhuuruista tuulettumista mutta just itse kävelylle tai kaupoille on luxusta mulle.

Lapset on ollu muualla yökylässä parikertaa ja molemmat yöt olen itkenyt silmät päästä kun ajatelle kaikkee mitä vois sattua jos en ole paikalla ja ikävä ollut lapsia..ole siinä sitten muka levännyt ja rentoutunut.

Kaikki ei vaan yksinkertaisesti halua samaa kuin sinä vaikka asiaa ap puhutkin.

niitä tekopyhiä löytyy paljon. Sitten haukutaan huonoksi äidiksi. Taitavat vain olla kateellisia kun ei pysty viettämään kahdenkeskeistä aikaa miehensä kanssa! Yökyläily on tärkeää myös äidin jaksamisen kannalta. Jos äiti saa nukkua edes kerran vuodessa kunnon yöunet, tekee se ihmeitä jaksamiselle.

vaikka lapsi 2v ei ole koskaan ollut yöhoidossa, eli siis erossa minusta yötä. Ekana vuonna 8kk asti toki heräili, mutta joka ei sitä aikaa rikkinäisillä yöunilla jaksa niin ei pidä lapsia tehdäkään.

Kahdenkeskeistä aikaakin meillä on hyvin kun lapsi menee aikaisemmin nukkumaan.

Teeskentelen täällä nyt sitten kaikessa rauhassa tyytyväistä enkä anna lastani yöhoitoon, koska en kerrassaan keksi mitään sellaista mitä haluaisin koko yön tehdä, mikä ei onnistu silloin kun lapsi on kotona...!

Mieheni olisi halunnut lähteä käymään lapsen kanssa viikonloppumatkalla mummolassaan, mutta minä en halunnut ja mies ehdotti että menisi kahdestaan lapsen kanssa, mutta en ole vielä valmis olemaan erossa lapsestani yötä, saatika sitten kahta! Ja lapsi varmasti pärjäisi hienosti isänsä kanssa, mutta minusta se ei vaan vielä tunnu hyvältä.

t.Äiti 20v

että lasten on mukava yökyläillä, kun on "hyvät ja lämpimät" suhteet isovanhempiin, että taitaa ne isovanhemmat hoitaa todella paljon joidenkin lapsia, kun jo alle vuoden ikäisellä on tuollaiset suhteet. Jännä, että täällä teilattiin kokonaan se ajatus, että vanhempi kävisi oman vauvansa kanssa mummolassa, pidettiin ainoanan vaihtoehtona, että vauva on mummolassa yksin ilman vanhempia. Ettei vain tässä olisi kuitenkin vanhempien halu olla ilman lastaan etusijalla, eikä vauvan halu "jännittävästä" yökyläilystä.

miksi lapsi ei voi nauttia mummolasta päiväsaikaan, silloin kun sinäkin olet läsnä?

ole 214, mutta vastaan silti, että onhan siinä nyt lapselle suuri ero onko vanhemmat mukana mummolassa vai ei! On paljon jännempää mennä yökylään ja olla isovanhempien kanssa keskenään kuin pikaisesti käydä visiitillä äidin kanssa mummolassa!! tätä asiaa ihmettelevät äidit eivät varmaankaan ole itse lapsena saaneet kokea ihania yökyläilyjä mummolassa kun ovat sitä tuomitsemassa!

ja kunhan oma lapseni on siihen valmis ja MUISTAA myöhemminkin ne vierailut niin toki hän sinne pääsee. Alle 2v ei vcarmasti muista niitä vierailuja eikä sen ikäisellä ole tarvetta olla äidistä erossa yötä, 3-5v alkaa olla siinä iässä.

ymmärrä tätä haloota juomisesta?!

Eikö alkoholi nimenomaan ole aikuisten juoma eikä lasten?

että lasten on mukava yökyläillä, kun on "hyvät ja lämpimät" suhteet isovanhempiin, että taitaa ne isovanhemmat hoitaa todella paljon joidenkin lapsia, kun jo alle vuoden ikäisellä on tuollaiset suhteet. Jännä, että täällä teilattiin kokonaan se ajatus, että vanhempi kävisi oman vauvansa kanssa mummolassa, pidettiin ainoanan vaihtoehtona, että vauva on mummolassa yksin ilman vanhempia. Ettei vain tässä olisi kuitenkin vanhempien halu olla ilman lastaan etusijalla, eikä vauvan halu "jännittävästä" yökyläilystä.

Tietysti lasten on mukava yökyläillä, jos on hyvät suhteet isovanhempiin. Harvemmin se kurjaa on, jos näin on tilanne. Iästä en ole puhunut mitään, mutta meillä on kyllä jo vauvaiästä asti panostettu vauvan ja isovanhempien suhteisiin, vaikkei vielä vauvaikäisenä yökylässä käytykään. Eikä täällä ole kukaan teilannut ajatusta, että vanhemmat kävisivät yhdessä lapsen kanssa mummoloissa - sitähän se suurimmaksi osaksi onkin! Meillä etusijalla on aina lapsi - myös yökyläilyssä. Lapsi saa nauttia isovanhempien hoivasta ja huolenpidosta.

Kateellisuus paistaa kyllä ikävän kauas tekstistäsi.

Me oltiin miehen kanssa kahdestaan viikko etelässä kun tyttö oli 2v., ja hän oli tuon ajan mummolassa. Hyvää teki ja ihana matka! =) Lisäksi mummot haluavat usein ottaa tytön usemmaksi päiväksi kerrallaan (eivät asu ihan lähellä) tällöin aina suunnittelemme kyllä miehen kanssa jotain yhteistä tekemistä/menoa... :)

koko viestiketjua, mutta minun mielipide on seuraavanlainen: Usein sellaiset vanhemmat jotka eivät ole tunteneet toisiaan kauaa ennen lasten syntymää eivätkä ole ehtineet viettää riittävästi kahdenkeskeistä laatuaikaa, kokevat useimmin että sitä yhteistä aikaa pitää olla heti vaikka vauva olisi 5 kk ikäinen. Me ehdimme mieheni kanssa olla 8 vuotta yhdessä kahdestaan ennenkuin lapset syntyivät. Kiersimme tapahtumia, kävimme ravintoloissa, harrastelimme, ja käytännöllisesti touhusimme koko ajan paljon yhdessä. Myös ystäviä nähtiin säännöllisesti. Lasten synnyttyä oltiin niin iloisia heistä ja heidän touhuista ettei ensimmäisenä oltu miettimässä mihin yökylään lapset vietäisiin. Sitä paitsi meillä ei ole ollut sellaisia uniongelmia että äiti tai isä olisi rättiväsynyt. Aina on suurinpiirtein saatu mukavat yöunet. Parisuhde kukoistaa ja tykätään puuhailla porukalla kaikenlaista. Ehkä vähän ajan päästä otetaan miehen kanssa enemmän kahdenkeskeistä aikaa mutta ei vielä. Aika aikaa kutakin. Mutta tosiaan asioita ei voi yleistää..mitä sorruin itsekin tekemään viestin alussa!

Kun on tottunut olemaan kahden kesken monia vuosia ennen lapsia, niin sitte on hankala tottua siihen että nyt se lapsikin on siinä.

Itse en juuri edes muista aikaa ennen lasta, kun sitä on ollut niin vähän, elämämme on suunnilleen aina pyörinyt siinä lapsen ympärillä.

Ja olen ajatellut että nämä jotka tekevät lapsensa vanhana (jotain 30v) ja ovat tottuneet että kahdestaan ollaan, kymmenenkin vuotta jopa ennen lasta olleet kahdestaan ja päässeet menemään miten huvittaa niin eivät sitten totu siihen vanhempina oloon niin hyvin. Luin tästä jostain lehdestä, siitä siis tämä käsitys, itse en tunne tuollaisia vanhemmalla iällä äideiksi ja isiksi tulleita.

esille monisanaisesti ja useaan kertaan.



Kaikki yhdessä: "Kaikki äidit kaipaavat tuulettumista!!! Jos väittää, ettei kaipaa, on tekopyhä ja oikesti kaipaa kuitenkin!!! Tällainen äiti myös valittaa hiekkalaatikon reunalla ja sen kanssa ei voi jutella!!!!Miksi kaiken pitää lapsen kanssa olla niin vakavaa, miksi ei voi ottaa rennosti ja LÄHTEÄ TUULETTUMAAN!!!!!"

kun voi aina tuupata lapsen mummolaan kun sille päälle itse sattuu. Mistä ihmeestä te tiedätte, missä jamassa teidän parisuhteenne olisi, jos ei olisi näitä mummoja hoitelemassa, kun ei teillä ole siitä kokemusta? Eikö se ole hyvä asia, että jotkut vaan selviävät ihan hienosti,vaikka ei olisi ikinä lastenhoitoapua, miksi ihmeessä heitä haukkumaan?

Tai jos joku ei koe tarveta lähteä yömyöhällä jonnekin heilumaan silloin kun vauva on pieni, eikö sekin ole hyvä asia? Ehtii kai sitä nyt myöhemminkin.

Itse en ole koko ketjua edes lukenut, mutta huomasin, että Ilta-Sanomien etusivulla oli juttua tästä ketjusta.

No enpä tiedä. Minulla ei omaa aikaa ollut kun lapset olivat pieniä. Nyt heidän ollessaan yläkouluiässä omaa aikaa on yllin kyllin ja ympäriasti. Josta syystä ajattelin pyöräyttää pari lisää käsieni täytteeksi, tähän "omaan aikaan" kun kyllästyy ihan totaalisesti. Etenkin kun en käytä alkoholia, enkä kierrä baareja.



Tuulettuminen kuuluu minusta aikaan ennen lapsia. Itse tein lapseni 25 vuotiaana, johon mennessä olin ehtinyt tuuleentua 7 vuotta. Tuon jälkeen malttaa kyllä vietellä kotivuosia sen mitä lapset ovat pieniä. Koululaisenahan nuo jo aloittivat kavereiden/serkkujen luona yökyläilyn, joka jättää aikaa aikuisille.



Enemmän minua koiranpentu sitoo kotiin kuin lapset koskaan. Koiraa kun ei voi joka tupaan kylään mukaan ottaa. Koira pitää ulkoiluttaa aamulla, päivällä ja illalla (lapsille riittää että koppaa viereensä peiton alle loikoilemaan)



Onneksi on paljon hyviä koirahoitoloita, jonne vienkin sekä kissan että koiran hiihtoloman ajaksi. Aion nukkua oikein ruhtinaallisesti.

Olet oikeassa!



Mutta meillä 4 lasta ja mummola vieressä mutta eipä ole kutsuja yö kylään tullut 10 v aikana kertaakaan.



Kyllä sitä aikaa kaipaa ilman lapsia mutta siihen kun ei ole kaikilla mahdollisuutta kun ei ole ketään joka kattois lapsia.



Mannerheimikin on nykyään niin kallis että ai sitä raaski käyttää.



Et nauttikaa te jotka pääsettä elkää vaan jääkö kotiin möyröttään LOMA tekee aina hyvää :-)

ja luulet tietäväsi muista kaiken.



Mä en tarvinnut vauvan ekana vuonna aikaa itselleni lainkaan. Olin niin onnellinen vauvasta ja siitä riitti iloa ja voimaa arkeen.



Parisuhteemme voi hyvin ja kukoistaa vaikken käykään mieheni kanssa ryyppäämässä vana vietämme mukavaa laatuaikaa kahden kesken kotisohvalla kun lapset nukkuvat. Ihminen tarvitsee onneen lopulta niin kovin vähän. Hyvät ihmissuhteet riittävät.

yhtä vuotta? Ymmärrätkö, että joillakin saattaa olla takana enemmän kuin yksi vuosi. Jos joidenkin mielestä se tuulettuminen tarkoittaa baariin menemistä ja samalla sitä (huiapuakamalaa)ryyppäämistä, niin kyllähän siitä edellisestä ryyppyreissusta tulee lähemmäs kaksi vuotta jos pitää odottaa siihen, että lapsi täyttää sen vuoden. Jos taas perheessä on ennestään lapsia, ei sinne tuulettumaan ole niin vain varmaankaan päässyt ennen sen nuorimman syntymääkään kovin usein. Miksi ihmeessä aina höpötetään tuota, "eikö nyt yhtä vuotta voi olla sen vauvan kanssa", kun harvoin se äiti on juuri ennen laitokselle menoa juossut tuulettumassa?

Eli sitä voi tehdä myös raskaana ollessa! Teillä vaihtuu argumentit kokoajan...

Ja miten niin useamman vuoden?? Jos ei jaksa ilman tuulettumista sitä vuotta sen ensimmäisen kanssa niin kuinka tyhmä pitää ihmisen olla jos tekee toisen samantien siihen perään??? (tai ollenkaan...)

etteivät koe tarvetta päästä tuulettumaan ensimmäisen vuoden aikana lapsen syntymästä ovat mielestäni tekopyhiä teeskentelijöitä!!

Rakastan lastani yli kaiken ja hän on tärkeintä maailmassa, mutta siitä huolimatta pieni irtiotto arjesta silloin tällöin tekee hyvää.

On ihanaa viedä vauva yökylään, jotta saa rentouttavan illan jälkeen kerrankin nukkua niin pitkään kuin unta riittää!

Samaiset äidit myös väittävät, että jos parisuhde on hyvä ei tarvitse kahdenkeskeistä aikaa puolisonsa kanssa!

Paskat sanon minä. Terveen, kypsän ja hyvän suhteen merkki on se, että pari haluaa viettää hetkisen aikaa vain kahdestaan ilman "häiriöitä". Huonossa parisuhteessa kahdenkeskistä aikaa ei kaivata.

Olenko oikeasti yksin tätä mieltä? Tätä palstaa lukiessa tulee kyllä sellainen olo!!

- päinvastoin tunsin halua olla mahdollisimman paljon vauvan kanssa, koska hän kasvaa niin nopeasti + huomasin että vauva-aika on todella lyhyt.

Toisaalta, olin jo ehtinyt "tuulettua" edelliset n 20 vuotta, koska olin 38 kun esikoinen syntyi :).

Oli enempi fiilis että se (riennot ja menot) on jo nähty, sen sijaan vauva-aika oli uutta ja ihmeeellistä. En olisi saanut tarpeekseni nukkuvan vauvan katselemisesta.

yhtä vuotta? Ymmärrätkö, että joillakin saattaa olla takana enemmän kuin yksi vuosi. Jos joidenkin mielestä se tuulettuminen tarkoittaa baariin menemistä ja samalla sitä (huiapuakamalaa)ryyppäämistä, niin kyllähän siitä edellisestä ryyppyreissusta tulee lähemmäs kaksi vuotta jos pitää odottaa siihen, että lapsi täyttää sen vuoden. Jos taas perheessä on ennestään lapsia, ei sinne tuulettumaan ole niin vain varmaankaan päässyt ennen sen nuorimman syntymääkään kovin usein. Miksi ihmeessä aina höpötetään tuota, "eikö nyt yhtä vuotta voi olla sen vauvan kanssa", kun harvoin se äiti on juuri ennen laitokselle menoa juossut tuulettumassa?

Eli sitä voi tehdä myös raskaana ollessa! Teillä vaihtuu argumentit kokoajan... Ja miten niin useamman vuoden?? Jos ei jaksa ilman tuulettumista sitä vuotta sen ensimmäisen kanssa niin kuinka tyhmä pitää ihmisen olla jos tekee toisen samantien siihen perään??? (tai ollenkaan...)

olen ainakin tuolla avoimesti sanonut, että se tuulettuminen tarkoittaa yleensä ryyppäämistä (anteeksi vaan, pyhimykset). Ja jos on useampi lapsi, ei välttämättä ole päässyt tuulettumaan ennen viimeisimmän sntymää pitkään aikaan, vaikkei se ryyppäämistä tarkoitakaan.

Minulla esimerkiksi kävi niin, että oli puhe mennä tuulettumaan monesti ennen toisen lapsen syntymää, mutta se aina jotenkin jäi ja jäi ja sitten jo syntyikin toinen lapsi, mikä olisi siis siirtänyt sitä tuulettumista yhtäkkiä vuodella eteenpäin. Ja jos sinulle ei tule mieleen syitä miksi tuo tuulettuminen minun kohdalla jäi väliin niin tästä ketjusta saa aika hyviä vinkkejä, eli se ei ole aina itsestä kiinni.