Lue keskustelun säännöt.
Olenko outo kun en kaipaa bestistä enkä kyläilykulttuuria?
24.02.2010 |
Käyn kyllä mielelläni tapahtumissa, joissa on ihmisiä ja osallistun eri järjestöjen järjestämään toimintaan, mutta en kaipaa ketään sydänystäväkseni ja ahdistun jos mun pitää vastentahtoisesti kyläillä jonkun luona tai meillä kyläilee joku.
Ihan tarpeeksi sosiaalista kanssakäymistä kun perhetyö ja lastensuojelu ravaa seuraa pitämässä.
Kommentit (38)
kapinoit maailmaa vastaan, kun sua ahdistaa keskiluokkainen tylsä elämäntapa. Luulet olevasi erilainen, vaikka kaikki hautoo noita samoja ajatuksia päässään. Mutta sä poljet jalkaa ja sanot "Ei mun tartte".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että 4v sais kavereita, mutta yleensä me käydään vaan yksinhuoltajayhdistyksen lastentapahtumissa kun siellä on samanhenkistä porukkaa. Mutta en sieltäkään ketään kyläily-ystävää halua, sähköpostiystäviä ja FB-ystäviä kylläkin.
sydänystävää. Toiset on sosiaalisempia ja tykkää olla paljon kanssakäymisissä erilaisten ihmisten kanssa, toisille riittää vähempi. Joillekin saattaa riittää se, että he käyvät vaikkapa provoilemassa av:lla, onhan sekin sosiaalista kanssakäymistä.
Meitä on niin moneen junaan, ei kaikkien tarvii tykätä kaikesta.
kun mulla meinaa levitä pää uhmaikäisen ja vaateliaan vauvan kanssa. Ja siks kun en ole vieläkään ottanut joulukuusta pois olohuoneesta. Ei mun tartte, kun en tykkää kutsua ketään meille kylään, koska en jaksa pakko seurustelua.
Eikös se olis ihan perus kodinhoitajan paikka auttaa jaksamisessa
lastenhoitaja 3h/vk. en mä edes koskaan soita kellekään muulle kuin viranomaisille tai lasteni isälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ilmainen lapsenvahti. Ja varmaan tottumuksesta kun ollaan 10 vuotta jo tapeltu, niin ei kai sitä muuta osaa haluta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos ei ole bestistä, tai jos ei tykkää käydä kylässä tai vastaanottaa vieraita.
Mun bestis asuu 500km:n päässä, ja hyvä niin. Vaihdetaan sähköpostia aktiivisesti, mutta kumpikaan meistä ei ole ns. "ihmis ihmisiä", eli ei viihdytä kauaa kenenkään seurassa.
Eri asia on pakolliset tilaisuudet, esim häät hautajaiset ristiäiset jne. Niissä kyllä joskus tykkää pikaisesti piipahtaa, mutta omat vastaavat tilaisuudet pyrin käymään läpi lyhyellä kaavalla ja mahdollisimman pienellä vierasjoukolla.
En vaan jaksa ihmisiä.
ne on rasittavia ja parisuhde vaatii liikaa antamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minäkään kaipaa bestistä, en edes kaveria, enkä kyläilykulttuuria. En tykkää olla ihmisten kanssa tekemisissä. Olen mielestäni ihan normaali.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
isompi nukkuu talvivaatteissa makkarin lattialla ja jos sen herättää kesken unien, se on yhtä hyvällä tuulella kuin kesken talviunen herätetty karhu. Silloin mä en jaksa kuunnella sitä vinkumista, vaikka itse karjun ihan samalla lailla jos mut herätetään kesken unien.
Onneksi edes tuo toinen oli herättyään kuin hangonkeksi ja viihtyy nyt rattaissa että mä saan surffata kun se leikkisetä on vielä bänditreeneissään.
ja baariinkin menen mieluummin yksin kun silloin saa paremmin juttuseuraa sekä miehistä että naisista, yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosi kiva, että sä voit välillä keskustella ihan normaaliinkin sävyyn. Meitä on moneen junaan, ja sä oot omanlaises. Sulla on sun luonne, kannattaa vaan yrittää kehittää omia vahvuuksiaan ja miettiä, mistä ne omat pahimmat piirteet johtuu ja voisko niille tehdä jotain. Ja muistaa, että sun lastes tulevaisuus riippuu tosi paljon susta, senkin takia sun pitää yrittää ymmärtää itseäs: en usko, että oikeasti haluat tarjota huonoja eväitä lapsillesi?
niin paljon halunnut kuin olla omassa rauhassa, onneksi pääsee kohta töihin lepäämään ja olemaan omissa oloissa 6h/pv.
Lasten syntymän jälkeen mä en oo mitään niin paljon halunnut kuin olla omassa rauhassa, onneksi pääsee kohta töihin lepäämään ja olemaan omissa oloissa 6h/pv.
kun on kotona vain lasten kanssa. Siinä saattaisi tosin aikuisseura tuoda vaihteluakin, mutta tietty jos ihmisten seura tuntuu raskaalta, niin sittenhän siitä ei juuri apua ole.
Kuten jo tuossa edellisessä viestissä sanoin, kannattaa miettiä, miksi reagoi eri tilanteissa kuten reagoi. Miksi jotkut asiat, esim. lasten "vaatimukset" tuntuu raskaalta.
Sinä tarvitset varmasti omaa aikaa, me kaikki tarvitaan, mutta jos perusongelma on olemassa, kannattaa miettiä, mistä se johtuu. Toivottavasti en ylitulkitse, mutta tuntuu jotenkin siltä, ettet ole aivan tyytyväinen elämääsi. Mistä se vois johtua?
eikä se aikuisseura liity mitenkään lapsiin tai lapsiperheisiin. Tahtoo aikuisten juttuja ilman paskavaippakertomuksia ja ulkohaalarivertailuja. Onneksi niitä on kohta taas luvassa kun työt alkaa ja mua ei näy kotona kuin nukkumassa.
eikä se aikuisseura liity mitenkään lapsiin tai lapsiperheisiin. Tahtoo aikuisten juttuja ilman paskavaippakertomuksia ja ulkohaalarivertailuja. Onneksi niitä on kohta taas luvassa kun työt alkaa ja mua ei näy kotona kuin nukkumassa.
Aikuisseuraa täytyy olla, että voi käydä aikuisten keskusteluja. Sitä tarvitsee kaikki, omaa aikaa, että saa selvittää omat ajatuksensa ja vastata hetken vain itsestään.
Kun omien kakaroiden sähläämisessä ja vinkumisessa on ihan tarpeeksi kestämistä. Muutaman kerran vuodessa voin uhrautua ja yrittää kestää lastentapahtumia, mutta vain samanhenkisessä yh-porukassa.
kun mulla meinaa levitä pää uhmaikäisen ja vaateliaan vauvan kanssa. Ja siks kun en ole vieläkään ottanut joulukuusta pois olohuoneesta. Ei mun tartte, kun en tykkää kutsua ketään meille kylään, koska en jaksa pakko seurustelua.