Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olenko outo kun en kaipaa bestistä enkä kyläilykulttuuria?
24.02.2010 |
Käyn kyllä mielelläni tapahtumissa, joissa on ihmisiä ja osallistun eri järjestöjen järjestämään toimintaan, mutta en kaipaa ketään sydänystäväkseni ja ahdistun jos mun pitää vastentahtoisesti kyläillä jonkun luona tai meillä kyläilee joku.
Ihan tarpeeksi sosiaalista kanssakäymistä kun perhetyö ja lastensuojelu ravaa seuraa pitämässä.
Kommentit (38)
talviunien. Se siitä mukavasta ja rauhallisesta koti-illasta. Alkais jo työt ja iltamenot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Annat vähän välipalaa ja teette sitten yhdessä jotain, pelaatte peliä tai jotain, mitä suakin huvittaa tehdä. Palapeli, muistipeli tms. Kyllä se siitä rauhoittuu kun olet mukana tilanteessa.
ette ole molemmat hiljaa niin mä kävelen ovesta ulos enkä tule enää koskaan takaisin. Onneksi ukko tulee jo 20.30 ja voin istua siihen asti vessassa lukkojen takana.
Ja oikeasti ne ongelmat ei parane sillä, että sä provoilet täällä av:lla. Tänne on hyvä avautua ja täältä voi parhaimmillaan saada tukea, mutta niitä ongelmia pitää myös yrittää selvitellä.
Ja perhetyö kuvittelee olevansa avuksi kun käy 1krt kuussa hoitamassa vierastavaa vauvaa. Ja asukastuvankin lastenhoitajat peruu koko ajan. Eikä ne vitun sossut maksaneet sitä kotisiivousta. Joulukuusta en ainakaan ota pois olohuoneesta ennen ensi loppiaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sieltä asukastuvalta käy muka apuna tupakaltahaisevia teinityttöjä, jotka istuu sohvalla pipot päässä ja muka hoitaa lapsia. Vittu, tyhjän saa pyytämättä.
Kerro. Minkälaista apua sä tarvitsisit?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jotta voisin edes joskus tehdä omassa kotonani itsekseni vain sitä mitä itse haluan, enkä jatkuvasti huomioda muita. nyt pitää lähteä kotoa pois jos haluaa puuhailla itsekseen.
mutta sanon sulle edelleen:
- Oikeasti teet asiat helpommiksi itselles ja lapsilles, kun oot oikeasti lastesi kanssa silloin kun ne sinua tarvitsevat, niin sinun ei tarvitse jakaa aikaasi kahden asian välillä. Yksi asia kerrallaan, niin on helpompaa. Jos teet jotain muuta, kun lapsesi kaipaavat sinua, totta kai heidän huomionhakunsa kuulostaa raivostuttavalta kitinältä.
- Jos et oikeasti jaksa, niin miten olis jakso osastolla? Sinne pääsee vauvankin kanssa.
- MIETI millaista apua oikeasti tarvitset ja millaista haluat ottaa vastaan. Sanoisinpa, että helpottaa, jos muuttaa hieman omaa asennettaan sieltä negatiivisuuden ääripäästä hieman positiivisemmaksi, sitten siitä avusta on hyötyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vitun levottomien ihmisten ja yöhuutajien sekaan kun haluaisin olla rauhassa ja yksin??? Juu, tottakai mä sinne osastolle menisin paranemaan kun siellä hullut sekoilee aamusta iltaan ja meno on kuin helsingin asemalla. Mieluummin lähden Valamon luostariin kuukaudeksi.
vitun levottomien ihmisten ja yöhuutajien sekaan kun haluaisin olla rauhassa ja yksin??? Juu, tottakai mä sinne osastolle menisin paranemaan kun siellä hullut sekoilee aamusta iltaan ja meno on kuin helsingin asemalla. Mieluummin lähden Valamon luostariin kuukaudeksi.
sellaiset osastot, joille voi tuoda vauvoja (joilla siis hoidetaane sim. synnytyksenjälkeistä masennusta), ovat kovin levottomia. Ei kannata olla niin ennakkoluuloinen.
Mulla on nyt sellainen tunne, että sä hieman pakoilet sitä, että alkaisit miettimään, miten voisit ottaa vastuuta omasta elämästäsi ja päästä vähän parempaan tilanteeseen.
Puhut koko ajan, miten sossu ei osaa tehdä mitään oikein ja kakarat kiljuu jne, mutta ajattelehan: aikuinen ihminen on kuitenkin vastuussa omasta elämästään, ei sossu. Ja sinä olet vastuussa lapsistasi.
En epäile, etteikö sulla olisi rankkaa, mutta koska sä nyt olet tuossa tilanteessa - kahden lapsen äiti - sun täytyy ottaa myös vastuuta. Ja sillä tarkoitan sitä, että yrittäisit hyötyä siitä avusta mitä saat, ja saada ehkä myös jotain muuta apua - ehkä keskusteluhoitoa?
En nimittäin usko, että siitä on apua, että sä käyt täällä päivä toisensa jälkeen kirjoittamassa noita samoja viestejä. Totta kai sun täytyy saada paha olo purettua, mutta eikö se kannattaisi tehdä hieman rakentavammin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että koetko sä, että tästä keskustelusta on jotain hyötyä, vai lässytänkö mä vaan turhaan täällä? Koska jos sua ei kiinnosta, mit mä sanon, niin voin sitten mennä tuonne yläkertaa makoilemaan piikkimatolle.
En mä nimittäin halua väkisin kellekään tuputtaa omia näkemyksiäni.
kyllä mä tiedän että lapset vinkuu koska olen läsnä vain fyysisesti. Mutta mun mielestäni aikuisen pitää myös itse viihtyä omassa kotonaan. Jos en viihdy kotonani koska pitää elää vain lasten ehdoilla, niin sitten en aio olla läsnä henkisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kyllä mä tiedän että lapset vinkuu koska olen läsnä vain fyysisesti. Mutta mun mielestäni aikuisen pitää myös itse viihtyä omassa kotonaan. Jos en viihdy kotonani koska pitää elää vain lasten ehdoilla, niin sitten en aio olla läsnä henkisesti.
No, idiootteja on moneen junaan.
Psykomammalla taitaa olla tänä iltana useampi ketju vetämässä!
ja ukko tuli just kotiin, mä lähden petiin katsomaan greyn anatomiaa ja otan kannettavan mukaan. Mainoskatkoilla palataan...
laiskana ihmisenä luotu toisia pyytettömästi palvelemaan. Kasvaapahan noista pian itsenäisiä kun jo 5-vuotiaana saavat itsekseen pärjäillä.
Alue: Aihe vapaa
kuitenkin leikkiä ja olla toisten lasten kanssa, joten ei sun varmaan tarvii sen takia pyydellä vielä kotiis lapsia.
Jos sä yrität järjestää oman elämäsi miellyttävään malliin (esim. ottamalla sitä omaa aikaa ja olemalla sellaisten ihmisten kannsa kuin haluat), niin voisin kuvitella, että olis helpompaa olla sitten lastenkin kanssa ja ottaa heidän tarpeensa huomioon. Mutta jos susta jatkuvasti tuntuu, että joudut uhraamaan oman elämäsi ja hyvinvointisi lasten eteen, niin se ei varmaan ole kovin hedelmällinen lähtökohta perhe-elämälle.
Kaikkien pitää saada nauttia elämästä tasapuolisesti, niin lasten kuin vanhempienkin.