Miksi joku tekee lapsen heti perään edellisen juuri synnyttyä?

Sillä yhtä lailla se ekaluokkalainen tai vaikkapa pahimmassa murrosiässä oleva teini vaatii vanhempiensa huomioita.



Minä en kahden lapsen äitinä pysty tajuamaan, miten kahden vanhemman perheessä ei muka riitä aikaa ja rakkautta KAHDELLE lapselle? Mikä siinä on niin vaikeaa? Meidän lapsillamme on 1,5 vuotta ikäeroa, enkä sitä ole missään vaiheessa kokenut rankaksi. Lapset ovat nyt 4- ja 5-vuotiaat ja toistensa parhaat kaverit (molemmilla toki on omiakin kavereita). Kahdenkeskistä aikaa vietämme myös molemmat vanhemmat molempien lasten kanssa, ja näin on ollut alusta asti.



Ei muuten ole olemassa tutkimustenkaan mukaan mitään "ideaalia" ikäeroa. Sain aikanaan kuopusta odottaessa aiheesta koetun tutkimuksen (johon oli koottu yhteen eri tutkimustuloksia), ja johtopäätöksenä oli se, että kaikissa ikäeroissa on hyvät ja huonot puolensa sekä vanhemmille että etenkin lapsille. Itselläni on iso ikäero siskooni, ja olen siitä kovasti kärsinyt aikoinaan.

tietopaketin, jossa oli koottuna tutkimustuloksia sisarusten ikäeron vaikutuksista lapsiin.

sitä, miksi tehdään lapsi HETI perään. Miksei keskitytä kaikessa rauhassa siihen ensimmäiseen ja anneta hänelle mahdollisuutta olla ainoa pienokainen edes hetken? Kakkosen aika voi tulla myöhemmin.



Neuvolassakin asia otettiin erikseen esille, että unohda ainakin joksikin aikaa haaveet kakkosesta, että voit rauhassa keskittyä ykköseen.

Käytännössä alle 1,5 v. ikäeroja on vähän, ja moni 1,5-vuotias on joka tapauksessa jo päivähoidossa osa-aikaisesti.



Itse olen isosta perheestä, ja olen aina kokenut sen rikkautena. Erityisen läheinen olen vuotta vanhemman siskoni kanssa.

pienellä ikäerolla 1,5 v. ja ihan suunniteltu juttu. Ei olla enää mitään teinejä, tavattiin yli 30-vuotiaina ja ajateltiin, että lapsi on tullakseen, jos on. Jos ei, niin ollaan kahdestaan. No, lapsi tuli ja on rakas. Sitten ilmoitti toinen tulostaan.



Meillä molemmilla pienet erot sisaruksiin (mulla 1 v 1 kk ja 2 v, miehellä 1 v 3 kk ja kaksonen). Kyllä me ollaan rakastettuja ja erityisiä.

On ollut ihan mahtavaa, että on suht samanikäisiä siskoja/veljiä jakamassa ilot ja surut, ja aina leikkikaverit pienenä.



Nykyinen vauva on tullut meidän perheeseen mukaan (ja tuntuu välillä pyörittävän sitä) ja aikanaan tulee sitten toinenkin.



Oppiipa lapsi jakamista. Lisäksi lapset ymmärtävät jo pieninä, ettei elämä nyt ihan koko ajan heidän napansa ympärillä pyöri.



Rakkautta meillä kyllä riittää, samoin olemme valmistautuneet henkisesti ja taloudellisesti rankkoihin aikoihin.



Mikähän tässä nyt on ongelma?

Särähtää edelleenkin korvaan kun te vaan teette lapsia. Meillä takana lapsettomuutta ja hoitoja monta vuotta. Pitkän yrittämisen ja rankkojen hoitojen jälkeen saimme kuitenkin ihanan vauvan viime kesänä. Lisää lapsia haluaisimme ehkä jossain vaiheessa, mutta nyt nautimme tästä yhdestä maailman rakkaimmasta täysillä. Kun ei voi koskaan tietää saako enää lisää lapsia.

Ja joillakin äideillä voi tulla myös ikä vastaan ja sisarusta halutaan yrittää mahdollisimman pian.

perheen pienin, ja erityisasemassa sen takia suhteessa esikoiseen, mutta esikoinen menettää sen asemansa heti kun toinen syntyy.

Esikoinen oli 3,5, kun kuopus syntyi. Ekan ja tokan välissä on vuosi ja kaksi kuukautta.

Pystyin kyllä melkein yhtä hyvin antamaan huomiota esikoiselle, kun kakkonen syntyi, eikä meillä ole kyllä lapset missään "erikoisasemassa" sen takia, että ovat olleet pienempiä. Eikö se ole suosimista?

Jos on jotain kitinää tullut esim. syöttämisestä, olen sanonut, että "sinuakin on syötetty, kun olet ollut pieni, nyt olet jo iso ja kohta vauvakin kasvaa, eikä sitäkään enää syötetä."

Olen näyttänyt myös kuvia siltä ajalta kun isommat ovat olleet pieniä ja ovat siitä huomanneet, että niinhän se äiti onkin syöttänyt ja hoitanut.

Ja nyt tämä pienin on jo hyvää vauhtia opettelemassa omia taitojaan ja olen isompien kanssa jutellut, että huomaatteko miten pieninkin oppii.

Alku oli rankkaa minulle, mutta nyt, kun pienin on kohta kaksi, saan kerätä jo näitä "työni hedelmiä" ja katsella kun kaikki kolme leikkivät jo pitkiäkin aikoja ihan sovussa keskenään.

Vaihtoehtona olisi, että minulla olisi "pahimmassa tapauksessa" vasta yksi lapsi, tai toinen ihan pieni. Edessä vielä monen monta vuotta vaipparumbaa ja yövalvomisia, jos haluaisin ne kolme pitemmällä ikäerolla.

Ei kiitos minulle, jollekin toiselle se on varmasti ihan ok.

kun tuttavapiirissä vanhemmat ovat aivan uupuneita ja sekaisin, kun ovat juuri vasta tulleet vanhemmiksi, ja yhtäkkiä onkin täysi kaaos, kun on jo kaksi pientä lasta talossa peräjälkeen syntyneinä. Että eikö ensin voisi totutella siihen uuteen elämäntilanteeseen rauhassa?

perheellensä ja itselleen kokee? Aivan turha kenenkään sanoa: se mikä toisille sopii, ei sovi toisille. :)

Miehelläni ja hänen veljellään ikäeroa hiukan reilu vuosi ja isoveli oli kyllä hirmu mustasukkainen vauvasta koska oli sitä ennen saanut tosiaan olla se vauva. Minulla ja sisarellani 1v2kk ja minä olin kova hoitamaan pienempää. Itse en kyllä taitaisi jaksaa tämän esikoisen perään tehdä heti toista.

Mutta luulen että ne ajattelee niin että siinä samassa se menee kaksi kuin yksikin. Lisäksi haluavat lapsilleen pienen ikäeron.

Mikäs siinä jos haluja on ja jaksaa, itse en kuulu siihen ryhmään.

kesti aika kauan ennen kuin esikoinen saatiin maailmaan ja koska useempia lapsia haluttiin niin ei otettu mitään ehkäisyä käyttöön. Toinen vauveli tulikin sitten yllättäen tosi nopeasti ja ikäeroa lapsille tuli 1v. ja 3kk. Jos olisin tienny että voin raskautua niinkin nopeasti niin olis lykätty yrittämistä puoli vuotta, mutta ihan hyvä näinkin vaikka alussa jännitti että kuinka kahden näin pienen kanssa pärjää. Lapsia ei tehdä, ne saadaan.

Meilläkin ajatuksena toi että on sitten seuraa toisilleen, mutta toistaiseksi vain tappelevat. Pojat 4 ja 3 v.

sillä hehän eivät ole koskaan olleet ainoita vauvoja..



Itse asiassa kaksosista suurin osa kokee kaksosuuden erittäin positiiviseksi asiaksi elämässään.

Ei kaaosta, ei väsyneitä vanhempia, ei mustasukkaista esikoista.



Mikä ihmeen suoritus vauvanhoidosta on tullut. Meillä se kuului elämään. Rakkautta riittää kyllä, jos sitä viitsii antaa.

IHMEELLISTÄ miksi joku jaksaa edes jakaa mielipiteitään kyseisetsä aiheesta jos ei itse halua lapsia peräkkäin tehdä! Jokaisen oma asia ja se ei tee kenestäkään huonompaa tai parempaa vanhempaa!!!! Joakisnen lapsi on varmasti yhtä rakastettu ja odotettu kuin esikoinenkin, ei sen ensimmäisen tarvitse minään kultakimpaleena varttua. Hyvä kun saa sisaruksen ja leikki kaverin. On tosiaan totta että helpommalla pääsee kun samaan syssyyn tulee yöheräämiset ja vaipparulianssit. Kuin että juuri kun helpottaa ja lapsi on omatoiminen saa taas aloittaa kaiken alusta. Jokaisen oma valinta kuinka tekee ja hattua nostan niille jotka jaksat useamman pienen lapsen kanssa :D

Ja kysymykseen kuinka voi tulla vauvakuume ekan jälkeen heti?? Kyllä voi, minulla esikoinen 5kk ja kamala vauva kuume. Lapsi kasvaa niin kovaa vauhtia ja kovasti odotammekin jo toisen lapsen tuloa! Hyvin monilla ystävilläni on kaksi tai kolme lasta ja kaikki n. puolentoista tai kahden vuoden ikäeroilla!

on kolme lasta, 7v. 6v. ja 4v. Alkuaika oli rankkaa, mutta kun sen tiedostaa, että myöhemmin helpottaa niin sen jaksoi helpommin.



Muutama hassu vuosi vaippojen kans, muutama hassu vuosi yöheräilyä, nyt kaikki on jo helpottanut. Lapset käy itsenäisesti vessassa, nukkuvat yönsä omissa huoneissaan ym.



Tappeluita tulee aivan samanlailla kuin millä tahansa ikäerolla, mutta leikit sujuu todella mahtavasti yksiin. 4-vuotias on niin taitava monessakin asiassa, että päiväkodista lähes päivittäin ihmettelevät. Varmasti johtuu siitä, että nuo vanhemmat lapset opettaa sitä jatkuvasti kaikissa asioissa.



Sanoisin, että yksi tosi iso etu on pienissä ikäeroissa, kaikki lapset kasvattaa samalla tavalla. Monesti jos useampi lapsi on isoilla ikäeroilla, niitä viimeisiä ei oikein enää jakseta kasvattaa.



Meille siis lyhyet ikäerot sopivat mainiosti, en silti voi sanoa kuin omasta puolestani, sillä ihmiset on erilaisia.

ja musta on itsekästä sekin, että jättää sisaruksen tekemättä :D Ihan vähintään yhtä itsekästä kuin tehdä kaksi pienellä ikäerolla :)



Meillä tytöt 4 ja 5 ja parhaat kaverit, yhteiset leikit alkoivat jo kuopuksen ollessa n.1,5v.

Kun niitä lapsia on ihan pakko tehdä vähintään kaksi ja ne pitää tehdä mahdollisimman pienellä ikäerolla, että niistä on seuraa toisille, eikä esikoinen osaa vielä olla mustasukkainen.

Väliäkö sillä, että esikoinen ei saa olla vauva ja pieni tarpeeksi kauan, kroppa ei tykkää, kun ei ehdi toipua edellisestä raskaudesta ja avioliitto on hajoamispisteessä, kun ei ainakaan kolmeen vuoteen nukuta kunnolla...

Miten niin esikoinen ei muka saa olla pieni tarpeeksi kauan? Miten niin kroppa ei muka ehdi toipua? Ja viimeinen väite se vasta kukkua onkin: Ilmeisesti teillä mieluummin ollaan nukkumatta kunnolla 10+ vuotta kuin 3-5 vuotta!

Mutta näinhän tämä täytyy ymmärtää, että aivan kaikilla ei rahkeet riitä saamaan lapset pienillä ikäeroilla ja teitä kauan toipumisaikaa haluavia tai muuten mieluummin löysässä hirressä roikkujia pitää ymmärtää.

Kumpikaan ei saa äidin jakamatonta huomiota. Ei voi kuin sääliä kaksosia???