tunnetteko ketään joka olisi / oletko itse sairastunut psykoosiin?

oli sairaalahoidossa ja parani aivan ennalleen.

Mutta lähinnä kun mun dg on kaksisuuntainen mielialahäiriö sekamuotoisin jaksoin ja rajatilapersoona. Stressi saa pään käymään hyvin helpolla ylikierroksilla, tulee pakkoajatuksia ja siitä se sitten helpolla lähtee jos ei ole tarkkana korjaamassa lääkityksen kanssa.



Omalla tahdolla on sen verran tekoa, että vahva tahto auttaa sitoutumaan lääkkeeseen silloinkin kun psykoottiset aivot sanoo ettei niitä OIKEESTI tarvis syödä. Psykoosista voi toipua ilman lääkitystä ja apua, mutta riski uusimiselle kasvaa jokaisen läpikäydyn psykoosin myötä. Itselläni lääkitys ja elämäntapa on nimenomaan pienentämään psykoosiriskiä.

kun se avohoitopaskan lätinän kuuntelu, sairaslomalla olo, mt-kuntoutujille tarkoitetuissa paikoissa ravaaminen, yms. niin tottakai siinä psykoosissa ja sen jälkimasennuksessa saa rypeä vaikka niin kauan että kela tekee päätöksen joko kuntoutustuesta tai pysyvästä eläkkeestä.

Ja olosuhteiden on jotenkin olennaisesti muututtava, muuten paraneminen ei ala.

sairastui funktionaaliseen (reaktiviivisen vastakohta, rakentuu pidemmältä ajalta)psykoosiin rajusti 13v sitten.Siitä seurasi paranoidinen skitsofrenia.Hän oli puoli vuotte suljetulla osastolla, sieltä sitten avolle,kotiin+päiväsairaaja jne.Silloin tällöin edelleen pieniä pätkiä sairaalasoidossa avo-osastolla.Psykoosi ei koskaan uusiutunut siinä mittakaavass, mutta psykoottisia oireita on toki ollut läpi vuosien.Lääkkeillä ne pysyvät kurissa.Muistan kun psykiatri kertoi minulle silloin että 1/3 paranee täysin, 1/3 elää lääkkeiden varassa loppuelämänsä ja ihmisestä riippuen on näennäisesti terve tai sairaampi.1/3 taas viettää suurimman osan tai koko loppuelämänsä hoidossa.Exäni kuuluu tähän keskimmäiseen ryhmään, mutta on kuitenkin niin "sairas" ettei kykene normaaliin elämään.Eläkkeen ohella hän tekee suojatyötä silloin tällöin.Mutta ei ole harhainen.

Täytyy sanoa että ihan helvetin surullinen juttu.

Psykoosin voi laukaista myös aivovamma tai muu aivoissa oleva vika/toimintahäiriö ja epilepsiahan vaikuttaa johonkin aivojen osaan?



Eli aina psykoosi ei lähde jostakin ulkoisesta laukaisijasta tai alttiudesta.



Anteeksi, vanha ketju mutta piti kuitata! Aivot ovat ihmeellinen juttu.



Minä ja mies erottiin tuossa joku aika sitten. Hän sairastui psykoosiin kun olin raskaana vk 10. Hän ei ole vieläkään parantunut, eikä halua syödä harhoja poistavia lääkkeitä. Surullista. Tuntuu, kuin en enää tuntisi koko miestä. Hänelle oli vielä tosi tärkeää saada tulevaisuudessa lapsia ja hän vielä painotti ennen sairastumistaan ja minun raskautumistani, että haluaisi kovasti kanssani lapsen. Kai se raskautuminen toimi laukaisevana tekijänä.. Mutta alttiushan hänellä on suvussa skitsofreniaan. Toivon vieläkin joka päivä, että mies soittaisi ovikelloa ja olisi niinkuin ennen. On vaan vaikea luopua uskosta, mutta kai se on pakko, jos aikoo itse koskaan eteen päin mennä.

Mies on entistä sulkeutuneempi ja nyt kun erottiin, sanoin hänelle että haluan olla erossa jonkin aikaa. Skitsofreenikkohan menettää tunteitaan ja minusta tuntuu pahalta olla hänen seurassaan, kun hän ei halua edes puhua meidän lapsestamme tai kokeilla potkuja tms.



Näin on parempi.

Tsemppiä kaikille!

Se oli hoitovirhe. Kävin terapiassa ja terapeutti innostui leikkimään osaavampaa kuin oli. Se oli törkeä, tuskallinen ja koko loppuelämääni vahingoittava teko, josta en saa edes korvauksia. Olen nyt eläkkeellä, 37vuotiaana.

poikaystävä sairastui muutama vuosi sitten. Se oli pelottavaa aikaa minulle. Oireita oli ollut pidempään, mutta en osannut tulkita niitä.

Sain väärää lääkettä, antipsykoottia, vaikka en edes sairastanut psykoosia. Oli vain masennusta ja lääkäri määräsi unettomuuteen Ketipinoria. Oli helvetin kamala olo, enkä tiennyt että nukunko vai olenko hereillä. Pysyin suht järjissäni ja lopetin lääkityksen, oireet kesti kaksi viikkoa, lisäksi hirveät sydämentykytykset.

Kuulee ääniä, näkee miehiä, murhia ym. kamalaa. Epäilee, että hoitajat ja kaikki muut ovat salajuonessa häntä vastaan, kun eivät muka näe samaa kuin hän. Todella kamalaa:-( Kaikki lääkkeet kokeiltu, eikä mikään auta. Onneksi voi ainakin vielä asua kotona, kun joku on siellä aamusta iltaan.

Se oli hoitovirhe. Kävin terapiassa ja terapeutti innostui leikkimään osaavampaa kuin oli. Se oli törkeä, tuskallinen ja koko loppuelämääni vahingoittava teko, josta en saa edes korvauksia. Olen nyt eläkkeellä, 37vuotiaana.

Terapia ajoi sinut psykoosiin ja eläkkeelle.. Anteeksi mutta ei kuulosta uskottavalta..

liian sairaalle terapia voi osiaan kyllä olla vaarallista. Ja terapeutissakin voi olla vikaa.



Hoitovirhe on saattanut pahentaa tilannettasi, kun et ole ollut tarpeeksi terve terapiaan.



Mutta ei terve ihminen terapiassa psykoosiin mene Kyllä sulla on ollut se taipumus ihan itselläs.

miten kauan kestänyt, oireet jne ?

Ilmeisesti johtui hoitamattomasta masennuksesta ja siitä että yhtä aikaa kasaantui työttömyys, taloushuolet, asunto-ongelmat, yms.

Pari viikkoa haahuilin harhoissani ja olin mm. raskaana, aiheuttanut terrori-iskuja, joku tuli tappamaan, yms.

Psykoosin jälkeen masennuin entisestään ja yritin itsaria 3krt.

Paraneminen alkoi kun lakkasin käymästä avohoidossa ja liikkumassa mielenterveyskuntoutujille tarkoitetuissa päiväkeskuksissa yms.

En tykännyt mun avohoitosairaahoitajasta ja kävin puoli vuotta säännöllisen epäsäännöllisesti, sitten pyysin vuoden lääkereseptit ja sanoin että mua ette mtt:ssä enää näe, kun mtt:n päätarkoitus oli pitää ihminen sairaana ja sairalomalla.

ja sen jälkeen jatkoin elämääni lääkkeitä syömällä, mutta ilman avohoitokäyntejä, yms.

Masennuin vain lisää kun näin avohoitopaikoissa ihmisiä, jotka olivat sekaisin kuin seinäkello.

Nykyään mulla on 2 lasta ja olen työelämässä.

Jos olisin jatkanut avohoidossa, olisin eläkkeellä nyt.

minulla on ylikuormitus päällä. petollinen väkivaltainen mies, lapsi, työt, koirat, koti, kaikki minun harteillani. paniikkikohtauksia, pelko psykoosista jne.



mikä auttaa ahdistukseen? pitkä sairasloma?

Sairastin ja selvisin. Myöhemminkin ollut samantapaista oireilua, mutta nappaan ne heti kiinni ja aloitan lääkityksen joksikin ajaksi.

Selvisin, varmaankin suurilta osin terapian avulla.

saa elämän arvonnassa suotuisat olosuhteet psykoosin jälkeen. Mulle ainakin yksi taloushuolista vapaa vuosi teki hyvää kun sain pienen perinnön, mutta varmaan myös se että sain asuntoasiani kuntoon ja mulla oli palava halu olla taas ns. normaali ihminen, ei mielenterveyskuntoutuja.

Tietty on ollut onneakin mukana että on löydetty mulle sopiva lääkitys, joka esti uuden psykoosin ja sen että tauti muuttuu skitsofreniaksi. On sanottu että jos psykoosi ei uusiudu 2 vuoden sisään, niin se on hyvä merkki. Lääkkeet pitää tietty syödä.

Ainoa miinus on että lääkkeet lihottivat minua 45kg, enkä saa niitä millään pois.

minulla on ylikuormitus päällä. petollinen väkivaltainen mies, lapsi, työt, koirat, koti, kaikki minun harteillani. paniikkikohtauksia, pelko psykoosista jne.

mikä auttaa ahdistukseen? pitkä sairasloma?

päinvastoin.

Ahdistuksesi helpottuisi käytännön muutoksilla arjessasi. Ettei kaikki olisi sinun harteillasi ja että hankkiutuisit eroon petollisesta, väkivaltaisesta miehestäsi.

psykoosista ei kyllä parane omalla tahdolla vaan lääkityksellä.

Saa syödä vaikka purkillisen päivässä ja jos psykoosiin johtaneet olosuhteet eivät muutu, lääke on ihan turhasta.