tunnetteko ketään joka olisi / oletko itse sairastunut psykoosiin?

Tuskin siihen psykoosilääkkeet auttaisivatkaan. Onko kokeiltu esim. topiramaattia tai muuta epilepsialääkettä?

Kuulee ääniä, näkee miehiä, murhia ym. kamalaa. Epäilee, että hoitajat ja kaikki muut ovat salajuonessa häntä vastaan, kun eivät muka näe samaa kuin hän. Todella kamalaa:-( Kaikki lääkkeet kokeiltu, eikä mikään auta. Onneksi voi ainakin vielä asua kotona, kun joku on siellä aamusta iltaan.

En ole koskaan kuullutkaann. Onko sinulla jotain tarkempaa tietoa tästä?

Psykoottisia oireita ovat:

Aistiharhat eli hallusinaatiot: Ihmisellä on aistimuksellisia, todeksi tulkittuja, kokemuksia, kuten ääniä tai näkyjä, joita muut eivät kuule tai näe. Aistiharhat ovat luonteeltaan psykoottisia vain, mikäli henkilöllä on vaikeuksia erottaa, mikä on totta ja mikä ei. Esimerkiksi stressitilanteessa tai nukahtamisvaiheessa voi ilmetä erilaisia aistikokemusten vääristymiä (illuusioita) tai harha-aistimuksia ilman, että ne ovat luonteeltaan psykoottisia, koska tällöin ihminen ymmärtää aistimuksensa vääristyneen luonteen. Psykoosissa olevalle ihmiselle aistiharhat ja harhaluulot ovat täyttä totta. Psykoottinen ihminen onkin tämän vuoksi usein sairaudentunnoton eli ei pidä itseään sairaana. Rajankäynti psykoottisina pidettyjen ja normaaleina pidettyjen jäykkien ja perusteettomien uskomusten välillä ei myöskään ole aina helppoa.

Harhaluulot eli deluusiot: Ihmisellä on perusteettomia, epärealistisia uskomuksia, jotka saattavat perustua havainnon tai kokemuksen väärään tulkintaan. Harhaluulot voivat olla vainoamisharhoja, suhteuttamisharhoja, suuruusharhaluuloja, mustasukkaisuusharhoja, eroottisia harhaluuloja tai somaattisia harhaluuloja. Ihminen saattaa vaikkapa uskoa olevansa poikkeuksellisen tärkeä henkilö, saattaa uskoa muiden voivan lukea hänen ajatuksiaan tai kokee aiheettomasti itseään vainottavan tai henkeään uhattavan. Ihminen saattaa tulkita virheellisesti toisten eleet tai kokee esimerkiksi lehtikirjoitusten täysin perusteetta viittaavan nimenomaisesti häneen itseensä.

Eriskummallinen puhe tai käytös: Psykoosidiagnoosin saamiseksi ei vaadita todellisuudentajun hämärtymistä, vaan henkilön käytös voidaan määritellä psykoottiseksi myös silloin, kun hänen puheensa tai käytöksensä vaikuttaa hyvin oudolta tai eriskummalliselta. Psykoottinen puhe on siinä määrin epäloogista, hajanaista tai seikkaperäistä ja yksityiskohtiin takertuvaa, että sen ymmärtäminen on kuulijalle erittäin vaikeaa tai mahdotonta[4].

Oli sairaalahoidossa, sai diagnoosin, lääkityksen ja terapiaa. Toden teolla paraneminen alkoi kun vaihtoi vähemmän stressaavaan työhön ja erosi miehestään.

Psykoosissa on olennaista, että todellisuudentaju pettää, esim. alkaa nähdä tai kuulla harhoja, alkaa kuvitella olemattomia ja/tai alkaa vakavasti itsetuhoiseksi.

Psykoosi = vakava masennus, skitsofrenia tai maanis-depressiivisyys

Psykoosissa tosiaan todellisuudentaju pettää. Yleisimmin todellisuudentajun pettäminen on vakavan masennuksen, skitsofrenian tai kaksisuuntaisen mielialahäiriön (ent. maanis-depressiivisyys) oire. Myös jo mainittu lapsivuodepsykoosi on mahdollinen mutta senkin voi tulkita vakavan masennuksen oireeksi.

Psykoosi on oire, ei sairaus.

sairastui syvään masennukseen ja joutui suljetulle osastolle. Sairaalassa lääkityksen aloittamisen jälkeen sai psykoosin. Toipuminen kesti 2 vuotta, mutta pääsi takaisin työelämään.



Akuutteja psykooseja on tullut 2 sen jälkeen, jolloin on ollut sairaalassa 1-2kk ja palannut niiden jälkeen työelämään 3-4kk kuluttua. Psykooseja on edeltänyt aina unettomuus ja muutos lääkityksessä.

läheinen 17 vuotias poika sairastui ,vielä tällä hetkellä määrittelemaan psykosiin .ON sairaalassa parhaillaan ,miten yleistä noin nuorilla ,paranemis mahdollisuuksista. Aina ollut tunnollinen ,jatoiset huomioonottava ,paniikki häiriöitä ja kuviteltuja sydänoireita.Onko minkäkainen lääkitys ,ynnä muuta tietoa.

Minulla siis vaikea elämäntilanne (stressiä, vaikeuksia työpaikalla, raskaudenkeskeytys sikiön vaikean kuolemaan johtavan epämuodostuman takia ym. ym.)johti sairastumiseen psykoosiin. Olin sillä tavalla sairaudentunnoton, että en itse tajunnut harhojen olevan harhoja. Minulla oli vain harhaluuloja, ei näkö- tai kuuloharhoja. Mies lopulta toimitti minut lääkärille ja sain lääkityksen. Lääkitys alkoi tepsiä, muutaman kokeilun jälkeen ja nyt olen oireeton. Lääkkeitä joudun luultavasti syömään lopun ikääni. Yritin jättää lääkityksen pois välillä vuonna 2008, mutta psykoottiset oireet palasivat takaisin ja oli pakko palata lääkitykseen. Lääkityksen sivuvaikutuksena minulla on noussut paino ja tunne-elämä on latistunut. Mutta selviän vielä työelämässä.

Sain väärää lääkettä, antipsykoottia, vaikka en edes sairastanut psykoosia. Oli vain masennusta ja lääkäri määräsi unettomuuteen Ketipinoria. Oli helvetin kamala olo, enkä tiennyt että nukunko vai olenko hereillä. Pysyin suht järjissäni ja lopetin lääkityksen, oireet kesti kaksi viikkoa, lisäksi hirveät sydämentykytykset.[/O

On ihan tavallista määrätä Ketiapinoria unettomuuteen, pienillä annoksilla se ei edes toimi antipsykoottisesti.

Minä huomasin itselläni alkavan psykoosin noin 4-5kk sitten ja tunnistan JOKAISEN oireen ja nykyään olen pystynyt lopettamaan nämä alkuoireet ja oikeat oireet kokonaan koska aina kun minulle tuli niitä huomasin sen heti ja älyämällä mistä se johtuu lopettamaan sen,siihen menee yleensä noin alle minuutti ja nykyään koen itseni varsin terveeksi.Pystyin lopettamaan ajatusten kaikumisenki vain mielen uudelleen harjoittamisella ja jos alan ajatella jotain epänormaalia koen sen heti harhaksi ja kumoan sen ajatuksen nyt pystyn ajattelemaan mitä haluan,tässä minun teoriani siitä jos joku kuulee jonkun muun ääniä päänsä sisällä,KAIKKI mitä on ihmisen pään sisällä on ihmisen omia ajatuksia ihminen luo ne itse jos kuulee haukkuvia ääniä se on vain itse puhumassa päässään ja se pitää sisäistää alitajuntaan ja näitä asoita voi katsella siitä näkökulmasta että kaikki ovat omia ajatuksia ja niitä pitää oppia hallitsemaan minulle meni siihen jonkin aikaa. peace p 14v

[quote author="Vierailija" time="21.02.2010 klo 18:53"]

Sain väärää lääkettä, antipsykoottia, vaikka en edes sairastanut psykoosia. Oli vain masennusta ja lääkäri määräsi unettomuuteen Ketipinoria. Oli helvetin kamala olo, enkä tiennyt että nukunko vai olenko hereillä. Pysyin suht järjissäni ja lopetin lääkityksen, oireet kesti kaksi viikkoa, lisäksi hirveät sydämentykytykset.

[/quote]

Ei ollut väärä lääke. Ketipinorin yleinen käyttöaihe psykoosin lisäksi on nimenomaan nukahtamisvaikeuksien hoito, se kun ei aiheuta pahoja riippuvuusoireita vaikka toisin väität. Mitään kuuriluontoista lääkettä (antibiootteja lukuunottamatta) ei pidä lopettaa tuolla tavoin kertaheitolla, toki sillä saa vaikka Buranasta (ja kahvista!) päiväkausien tärinät. Kannattaa seuraavalla kerralla pirauttaa lääkärille ja kysyä, mutta tiedän monen muunkin idiootin tehneen tuon tempun kuin sinä. Ehkä lääkärin pitäisi kirjoittaa teille lappu, jossa asia selitetään, kun olette hitaita tajuamaan.

Itselläni Ketipinor on päivittäisessä käytössä vuosikausien ajan ollut, eikä minullakaan mitään psykooseja ole. En vain saa uinahdetuksi ilman lääkettä. Se on huomattavasti riskittömämpi nukahtamislääke kuin Zopinox/Imovane ja erittäin paljon vähemmän koukuttava kuin opiaatit. Lisäksi se vähentää ahdistuneisuutta (=jännittämistä) ja sitä kautta parantaa nukkumismahdollisuuksia.

Moi. Juu kyllä psykoosista voi parantua. Sairastuin maaliskuussa 2013 sairaala jakso 2 kk. Parannus :) psykoosilääkitystä. Masennuslääkkeitä ja ❤ terapiakäyntejä vuosi eteenpäin :) nyt kunto hyvä ja ei lääkitystä eikä tarvetta terapiaan. Töissä. Käyn 4-6 krt viikossa. Olen loma/sairasloma tuuraaja.

Tuskin siihen psykoosilääkkeet auttaisivatkaan. Onko kokeiltu esim. topiramaattia tai muuta epilepsialääkettä?

Kuulee ääniä, näkee miehiä, murhia ym. kamalaa. Epäilee, että hoitajat ja kaikki muut ovat salajuonessa häntä vastaan, kun eivät muka näe samaa kuin hän. Todella kamalaa:-( Kaikki lääkkeet kokeiltu, eikä mikään auta. Onneksi voi ainakin vielä asua kotona, kun joku on siellä aamusta iltaan.

Psykoosissa on olennaista, että todellisuudentaju pettää, esim. alkaa nähdä tai kuulla harhoja, alkaa kuvitella olemattomia ja/tai alkaa vakavasti itsetuhoiseksi.

Psykoosi = vakava masennus, skitsofrenia tai maanis-depressiivisyys

oli psykoottisuutta, alkoi kun ihastuin yhteen mieheen, tosin ihastua on vähän lievä ilmaisu. Pidin häntä niin täydellisenä itselleni, että luulin mm., että hän on parantanut näköni katseellaan, eikä mun tartte käyttää enää laseja, näin unia, missä menin naimisiin hänen kanssaan ja siitä tuli mulle pakkomielle, saatoin yhtäkkiä saada päähäni ajatuksen, että mun on heti juostava yliopistolle, jossa hän oli töissä, tai rikon tuota naimisiinmenemiskohtaloani jne. Koin muutenkin, että on joku kohtalo, ja teen koko ajan jotain väärin, ja jos en tee asioita saamieni merkkien mukaan oikein, kuolen sisäisesti. Olin varannut loman, ja lentokoneessa kuulin sen miehen äänen sanovan, että älä mene sinne, ja meinasinkin häipyä lentokoneesta..lomalla olin sitten ihan varma, että tein väärin kun lähdin, ja ihan taatusti nyt minäni kuolee. Siellä lomalla ollessa tuli välillä tunne, että seurassani olevat ihmiset vihaavat minua, ja mun pitää poistua paikalta, ja häivyin muutamaksi tunniksi, jonka aikana mua etsittiin, kunnes rupesin ajattelemaan, että ehkä ne eivät vihaakaan, ja palasin takasin. Tämä toistui muutaman kerran.

ja tosiaan loppujen lopuksi menetinkin minuuteni, tuli depersonalisaatiohäiriö ja identiteettihäiriö, ja aloin sitten syödä lääkkeitä ja käydä terapiassa, psykoottiseksi en ole sen jälkeen mennyt, vaikka onkin välillä järjettömiä pelkoja joistain asioista.

Olen sairastanut psykoosin kolme vuotta sitten, masennuksen seurauksena. Olin hoidossa kaksi kuukautta suljettujen ovien takana.

Yritin toistuvasti tappaa itseäni. Kuulin harhoja. Ajatusmaailma oli aika sekava.

Mutta selvisin siitä ja nyt olen lähes terve ihminen..

rakastuin tai oli rahavaikeuksia ja koiratkin vielä kaiken lisäksi ja sitten hupsista vaan päätin että en enää ole psykoottinen ja paranin.

Näen ja kuulen harhoja, mutta tiedän itsekin ettei kukaan puhu pääni sisällä tai lattialla juoksentele torakkaa. On vähän outoa kun usko todellisuuteen on koetuksella, mutta ilmeisesti pitää voida vielä huonommin että pääsisi sinne terapiaan :).

rakastuin tai oli rahavaikeuksia ja koiratkin vielä kaiken lisäksi ja sitten hupsista vaan päätin että en enää ole psykoottinen ja paranin.

psykoosiin menemisessä ei noudateta hirvesti logiikkaa. Eli ei voi sanoa, että tämä tai tuo saa laukaista psykoosin, muut syyt eivät. Ja tosiaan kaikki ihmiset eivät mene psykoosiin, vaikka olisi miten stressaavaa, joten toki siihen vaaditaan huonoja geenejäkin, että menee. Ja monesti ei ole mitään "syytä" psykoosin puhkeamiseen, kuten ei muihinkaan sairauksiin, voi vain sanoa, että joku asia, vaikka ulkomaille muutto, laukaisi sen. Eikä täällä ole kuin tuo yksi väittänyt, että psykoosista paranee tahdonvoimalla.

ja ennen kuin diagnoosi saatiin, hän meni psykoosiin. Kuljeskeli kaupungilla yöpaidassa, käyttäytyi aivan sekavasti, ei nukkunut, siivonnut, kuuli ääniä jne.



Suljetulla osastolla hänet saatiin kuntoon ja on nyt ollut lääkityksen voimalla työkykyinen jo useamman vuoden. Eli toisin sanoen parani tuosta psykoosista. Bipo on toki edelleen.