Muita allergikkojen äitejä, joista tuntuu pahalta, kun lapselta joutuu kieltämään "kaiken"?

Hän on kyllä oppinut että mitään ei saa laittaa suuhun. allergia sairaalassa kun on testattu ruoka-aineita ja neiti on ollut lähes shokissa, että on pitänyt pistää adrenaliinia, niin se on tehnyt hänet varovaiseksi. Hän saattaa kysyä että saanko syödä tätä ja kun vastaan että et, niin ei tyttöä harmita, vaan hän ottaa jotain muuta ja ei edes koske toisten syömisiin. Saa nimittäin kosketuksestakin rakkuloita iholle :(

lapsi tosiaan tajuaa syyn varmaan paremmin. Toisaalta kuitenkin varmaan jo ymmärtääkin selvemmin, että muut saavat syödä kuin minun vuosikkaani. Tuntuu vain pahalta, kun tuolle pienelle ei voi edes selittää, miksi äidin ruokaa ei voi maistaa. Tuon ikäisellä, kun on vielä normaali uteliaisuus, joka "käskee" maistamaan ruokia. Pelottaa myös, jos lapsi ei opikaan enää vanhempana syömään eri ruokia, kun nyt ei voi harjoitella.



Kiitos kokemuksesi jakamisesta. On varmasti rankkaa, kun pieni on noin vakavasti allerginen. Meillä ei onneksi ainakaan vielä ole ollut noin pahoja oireita. Toivottavasti teilläkin helpottaa jossain vaiheessa.



t. ap

Olen itse moniallerginen ja lapseni ei ainakaan vielä ole allerginen millekään (kovasti kiitoksia isälleen hyvistä geeneistä).

Nyt on sitten niin, että kun taapero syö, niin taaperon mielestä äidinkin pitäisi syödä ja nimenomaan samaa ruokaa.

Miten ihmeessä minä selitän lapselle sen, että äitiltä lähtee henki, jos äiti syö esim. päärynää.

(no ei tarvitse sanoa noin, tiedän kyllä).



Mä itse en saanut syödä pienenäkään juuri mitään. En ainakaan muista, että minua olisi hirveästi harmittanut, eikä äitinikään muista, että asiaa olisi sen kummemmin jouduttu "puimaan". Taisin oppia läksyni, kun noin 3-vuotiaana karkasin mummulassa ja söin napani täyteen herneitä, mummun kasvimaalla siis. Sen jälkeen pääsinkin ensimmäistä kertaa elämässäni ambulanssikyytiin.

Äitini jutteli, että pahemmalta tuntui aina selittää vieraille, miksi lapsi ei saa syödä sitä eikä tätä eikä tota. Varsinkin, kun ihmisten asenne oli kuulemma se, että "ei se millekään allerginen ole, sen äiti vaan on hysteerinen". Maatilan lapsillahan ei allergioita ole, vai onko sittenkin?

Voi tosiaan olla, että äidistä asia tuntuu pahemmalta kuin lapsesta. Harvoinhan lapsi edes "pyytää" mitään, kun ei ole tottunut siihen, että voisi saada.



Ja erittäin totta tuokin, että vieraille ihmisille asia tuntuu olevan suurin ongelma. Vuoden ikäisen kanssa on vielä aika helppoa, kun ihmiset eivät edes oleta lapsen syövän samaa ruokaa kuin muut ja kieltäytymistä ei tarvitse kummemmin selitellä. Mitä vanhemmaksi lapsi tulee, varmaan kummastelua saa kuulla sitä enemmän.



Itse olen yhä imetysdieetillä ja minun ruokarajoitteeni tosiaan tuntuvat häiritsevän muita paljon enemmän kuin itseäni. Jännä ilmiö.



t. ap

Kyllä se on kuitenkin tosi rankkaa kun ei oikein voi edes mennä minnekään reissuun ilman omia eväitä ja joka paikassa ei katsota hyvällä kun äiti kaivaa omat eväät pöytään. moni ei edes tiedä mitä tarkoittaa maidoton vaan vastaavat että "joo on tää laktoositon". Mutta on 3 vuodessa kuitenkin tytön ruokavalio kasvanut paljon ja onneksi monet allergiat väistyvät, joten pikku hiljaa eteen päin.

t.2

oli tuo dieetti niin pitkään että nyt lähes 3-vuotiaana kun alkaa allergiat helpottamaan niin poika ei suostu maistamaan mitään..sanoo vaan että minua rupee kutittamaan=(maistamiskausi on mennyt ohi..

Monet itkut on itketty ja moniin tosi kurjiin tilanteisiin jouduttu ja monesti lapsi on kokenut jäävänsä jostain kivasta paitsi. Ympäristö ymmärtää niin huonosti eikä ainakaan huomioi allergioita sitten millään. Meni vuosikaudet ennen kuin edes toiset isovanhemmat tajusivat tehdä tälle allergikolla omia herkkuja eivätkä vaan huokailleet, että harmi, kun sinä et saa syödä näitä.



Syvimmissä vesissä kuljettiin silloin kun lapsi oli 1-4-vuotias, allergiat vaikeimmillaan ja lapsi alkoi jo tajuta mitä kaikkea muut saa syödä. Sain paljon voimia vertaisilta (esim. allergialista, erilaiset allergisten lasten vanhempien ryhmät). Voin vain lohduttaa että allergiat helpottavat ainakin jossain määrin iän myötä. Tosin meidän pikkukoululainen on yhä aika allerginen ja valitettavasti myös pahoittaa mielensä välillä, mutta pääsääntöisesti on tottunut jo asiaan ja alistunut kohtaloonsa. Tsemppiä!

Kyllä se on kuitenkin tosi rankkaa kun ei oikein voi edes mennä minnekään reissuun ilman omia eväitä ja joka paikassa ei katsota hyvällä kun äiti kaivaa omat eväät pöytään. moni ei edes tiedä mitä tarkoittaa maidoton vaan vastaavat että "joo on tää laktoositon". Mutta on 3 vuodessa kuitenkin tytön ruokavalio kasvanut paljon ja onneksi monet allergiat väistyvät, joten pikku hiljaa eteen päin.

t.2

Noin pahojen allergioiden kanssa joutuu olemaan tosi tarkka ja vieraiden laittamiin ruokiin on varmasti vaikea luottaa. En minäkään luottaisi.

Meillä on "onneksi" niin tiukka ruokavalio, ettei lapselle edes tarvitse yrittää saada mistään kahvilasta tai ravintolasta mitään. Ja toisaalta allergiat kuitenkin vain sitä tasoa, että vahinkoaltistuksen jälkeen mahdollinen altistus menisi sekaisin ja voisi tulla valvottuja öitä. Kenenkään henki ei kuitenkaan ole vaarassa.

Ei kuitenkaan jouduta onneksi varomaan kylässä ihan hysteerisesti jokaista leivän murua lattialla. Se voi olla vaikeaa selittää ihmiselle, joka ei tajua allergioista.

t. ap

allergikon? Mua jännäis kyllä. Meidän poitsulla on allergioiden lisäksi astmakin, enkä voinut ajatella hoitoon laittoa, nyt yli 2v ja alkaa allergiatkin helpottaa, jes!

mutta siltikin vuosi takaperin harmitti kun lapsi ei saanut mitään sellaista, mitä me muut söimme. Otin tavaksi lykätä leivän käteen kun me muut söimme jotakin sellaista jota tuo allerginen ei saanut syödä. Aika hyvin tuo onkin mennyt.



Päiväkodissa/kerhossa käy vaan aamupäivisin siksi, etteivät uskaltaneet ottaa riskiä juurikin toisten lasten kanssa ruoka-aikaan, helposti joku lapsi voi antaa jotain kiellettyä ruoka-ainetta vaivihkaa jne. (Emme asu Suomessa.) Nyt olemme menossa altistuksiin ja toivon mukaan tämä loppuu sitten tähän.

Mua ja miestä ei ole koskaan harmittanut lapsina, kun ei saatu syödä jotain.

Eikä lapsiakaan (2v ja 4v, parikuisella kuopuksella ei vielä ole allergioita) tunnu haittaavan asia. Meillä kyllä vaan on muutama allergia lapsilla (esikoisella 10 ja kuopuskella sama määrä), miehelläni ja mulla on enempi. Lapsilla kiivi ja toisella muna ja maito (kuopuksella) ja paprika on ne pahimmat.



Ja joo, allergiset lapset voivat olla nirppiksiä sitten, kun saavat syödä muutakin ruokaa. Tuttavapiirissä on enempikin allergisia lapsia ja n. 3-4 vuotiaana "normaaliin" ruokavalioon siirtyneet lapset ovat todella nirsoja, mikään ei tunnu kelpaavan.



Meillä on onneksi todella ymmärtäväiset isovanhemmat, vaikkakin äitini ensin oli sitä mieltä, että allergiat on höpöä, mutta mieli muuttui, kun näki mun pahan allergisen reaktion paprikoihin.. Että se siitä höpöstä sitten.



Olen nyt ollut 4 vuotta lasten kanssa kotona (olen kyllä tehnyt lyhyitä sijaisuuksia välillä meidän päiväkotiin), mutta olen ollut päiväkodissa töissä ja meidän päiväkodissa on ollut useampikin allerginen lapsi ja kyllä heidän ruokapuoli on pelannut. Jos taapero on esim. munalle tai maidolle allerginen ja saa niistä pahat reaktiot, lapsi laitetaan "isompien" pöytään, jotka osaavat syödä jo suht siististi ja aikuinen menee allergisen taaperon viereen vahtimaan, ettei lapsi pääse koskemaan maitoon. Hyvin on toiminut eikä ambulanssia ole vielä tarvinnut. Johtuu varmaankin siitä, että tuolla pienten puolella on hoitaja, joka on myös pahasti allerginen (+ minä tietty). Eli osataan olla ekstra varovaisia.

Äitiä helpottaa, kun kuulee kokemuksia, etteivät lapset ahdistu niin pahasti allergioistaan. Tosin nyt yli vuoden ikäisen kanssa voi olla edessä tavallaan rankemmat ajat kuin vauvan kanssa. Ainakin mitä ulkomaailman kanssa toimimiseen tulee.



Onko kenelläkään vinkkejä, miten kannattaisi toimia, jotta lapsen tulevaa nirsoutta voisi vähentää? Harmittaa kovasti, jos lapselle tulee kammo tämän vuoksi uusiin ruokiin.



t. ap