Kolmasluokkalaisen syömiset

syö vihanneksia ja hedelmiä, jugurttia ja leipää. Aiemmin söi lihaa, kanaa jne mutta n. vuosi pari sitten muuttui supernirsoksi. Herkut maistuu myös, mutta niiden syöntiä toki rajoitetaan. On laiha ollut aina, 10 kiloa laiehmpi kuin samanpituiset kaverinsa. Koulussa kuulemma syö? En usko että asialle voi juuri mitään, eihän voi alkaa pakkosyöttämään.

Ja äiti ei tee asialle mitään?



Varaisin ajan ravintoterapeutille. Kouluterveydenhoitajan kautta voi alkaa selvittämään asiaa myös.

mutta kyllä mä vaadin lapsiani maistamaan kaikkea ja syömään esim. tarjottua lihaa jonkin järkevän määrän. Kerron kyllä, kuinka haitallista sellanen tyhjän nirsoilu on. Ja yllättäen oma nirsoilija ei miehen luona nirppaile millekään ruualle lainkaan vaan syö ihan ok kaiken.

mutta niihin ei pidä mennä mukaan. Kyllä alakoululaisen ja minusta vielä yläkoululaisenkin pitää syödä kotonakin lämmin ateria joka päivä. Kouluruoka on niin surkeaa, ettei siitä ole päivän pääateriaksi kasvavalle lapselle. minä teen niin, että teen sellaisia ruokia joiden tiedän kelpaavan ja joustan vähän siitä, mitä on pakko syödä. Esim. meidän 8 v. inhoaa perunaa, joten sitä hänen ei tarvitse ottaa kunha syö lihan/kalan lisäksi sitten vihanneksia tai leipää.



Säännölliset ruoka-ajat, joihin kuuluu myös se yksi lämmin ruoka (tai vaikka sitten ruokasalaatti, kunhan se sisältää tarpeeksi lihaa/kalaa/pähkinöitä) kotona pitää olla, siitä pitää vanhempien pitää huoli!

tuossa 5-6-vuotiaasta eteenpäin. Siis ei tietenkään fyysisesti pakotettu, vaan vaadittu. Alkuun (pienempänä) vaatiminen lähti lahjonta/kiristyslinjalta; esim. jos syöt ateriasi, saat jälkiruoan tai jos et syö, niin mitään muutakaan ei tarjota. Äkkiä lapsi ymmärtää, että pelleilystä ei ole hyötyä. Ja kasvaessa asiasta tulee itsestäänselvyys. Mitään inhokkiruokia ei ole pakko syödä kuin vähän ja jos tarjolla on lisukkeita, joista lapsi ei pidä, hän saa mahdollisuuden maistaa esim. yhtä niistä hiukan, oman valinnan mukaan. Koululaisten vaaditaan myös syövän hieman vihreää salaattia joka aterialla.



Mies olisi jopa niin tiukka, että vaatisi syömään lautasen tyhjäksi, mutta itse en lähde niin tiukalle linjalle. Mutta siis kohtuullinen annos (lapsen iän mukainen, ei mini, mutta ei suurikaan) aivan perusruokaa on ruoka-aikaan syötävä (jos ei ole sairas), jos aikoo saada jotakin muutakin päivä/illan mittaan suuhunsa. Isommat lapset ovat tämän sisäistäneet eikä asiasta olla heidän (nyt 13 ja 11) kanssaan tarvinnut edes keskustella vuosiin.



Vaikka esikoinen (tuo 13v) on varsin nirso tyttölapsi (eikä taida koulussa juuri syödä), kotona menee ruoka tavallisesti valittamatta alas. Kolams lapsista on nyt 5v ja hänellä on menossa joku hankalan syömisen kausi. Siitä huolimatta siitä ei tingitä, että lämmintä ruokaa on syötävä. Pienestä annoksesta ainakin osa on syötävä, vaikka puolet, jos on oikein hankalaa. Tai sitten syö iltapalalla samaa ruokaa. Kertaakaan ei ole tarvinnut vielä iltapalla tarjota sitä samaa ruokaa...



Niin, että kyllä tuolle syömättömyydelle voi tehdä jotakin!

eli poika on saatva syömään, mutta kuten sanoit, asiasta ei saisi tulla isompaa ongelmaa. Vältä siis päivittelyä, syyllistämistä ja voivottelua. Pidä kiinni ruoka-ajoista, tee säännöt esim. niin mitä on vähintään syötävä ja yritä tarjota pojalle mieluisia ruokia. Älä hirveästi selitä, miksi pitää syödä vaan pidä tämä sääntö sellaisena "näin nyt vain on" -asiana.



Meillä lapset syö myös aina mielellään ruokia, joita ovat olleet itse tekemässä. Kaikki muukin ruokaan liittyvä kiinnostava tieto lisää ruokahalua, joten kannattaa kokeilla eri maiden ruokia tai ruokia joihin liittyy tarinoita.



5

Nyt kipinkapin yhteys terveydenhoitajaan ja sitä kautta aika ravintoterapeutille. Lapsesi on sairastumassa syömishäiriöön ja sinä vain annat asian olla?



Lasta ei tarvitse pakkosyöttää fyysisesti, mutta kyllä syöminen pitää vaatia, vanhemmat eivät saa mennä mukaan noihin hölmöilyihin.

Jos ei syö, niin pakottamalla tulee vaan vääristynyt suhde ruokaan.

Poika ei kuole nälkään ruoan ääressä, syö sitten kun on tarpeeksi nälkä. Parempi olla laiha kuin pullukka, joita näkee lapsissa ihan liikaa nykyään.

Jos ei syö, niin pakottamalla tulee vaan vääristynyt suhde ruokaan.

Poika ei kuole nälkään ruoan ääressä, syö sitten kun on tarpeeksi nälkä. Parempi olla laiha kuin pullukka, joita näkee lapsissa ihan liikaa nykyään.

Liian laiha on yhtä sairasta kuin liian lihava.

niitä lapsia joita on vaadittu syömään kunnon ruokaa. Pullukoita tulee juuri noista jogurttia ja leipää syövistä, jotka tottuu jo lapsena jatkuviin välipaloihin. Näin pienen lapsen kanssa aikuisten pitää vielä määrätä mitä syödään, toki lapsen mieltymyksiä ja erityispiirteitä ajatellen. Ei siis pakkosyötetä mutta määrätietoisesti ohjataan syömään oikein.