Olisitko valmis ottamaan vanhempasi luoksesi asumaan, kun he ovat vanhoja?

itsenäisyyden tarve on kova.

Ja sama juttu miehen vanhemmissa, anoppi saa tulla koska tahansa, mutta ex-miehensä ei ole tervetullut pitemmäksi aikaa.

Ollaan ihan ok väleissä, mut ei oltais kauaa, jos meillä asuisivat.

Äitini voisin ottaa. On sellanen persoona, että tulisin hyvin toimeen ja auttaisin häntä mielelläni.

äidin kanssa pitäisi miettiä pitkään...

Äiti on itse onneksi ilmoittanut, ettei edes halua meidän ottavan häntä "riesaksi".

Mädätköön laitoksessa.

Äiti onkin jo kuollut, mutta isäni, joka on jo vanha pärjää hyvin vielä yksinään.

On varmaan nuo lapsetkin jo muuttaneet pois kotoa, kun isäni on niin vanha, että tarvitsee apua.

Tänne hissittömään kerrostalo asuntoon en silti voisi häntä ottaa. Liikaa rappusia kiivettävänä. Muuttaisin siis hänen luo.

Tosin isä kuoli jo ja äiti on sanonut että ei tule lapsiensa riesaksi. Minusta hän voisi olla ilo perheellemme.

3. kerros eikä hissiä. Heillä omakotitalo yhdessä kerroksessa, joten ei mitään järkeä...



Eikä varmaan mahduttaisi saman katon alle äitini kanssa :)

ja kostaisin lapsuuteni huonon hoivan. Ovat maksaneet veroja eläissään sen verran että yhteiskunta hoitakoot heidät hautaan asti.

mutta äiti asui meillä pari viikkoa nuorimman lapsen syntymän aikoihin. Sen kokemuksen jälkeen ollaan varmasti puolin ja toisin sitä mieltä, että vierailut on syytä pitää sopivan lyhyinä. Huh sentään.

Tuossa ne asuu jo toisella puolella tietä.

Ja mitä tuohon taakaksi ottamiseen tulee, niin mummoni on aina sanonut että kun ei enää hänen kanssa pärjätä voi laittaa vanhainkotiin tms. Nyt ollaan pikkuhiljaa siinä pisteessä että hänen pärjääminen on niin ja näin (asuu yksin) niin ei se enää semmosia asioita muista. Suuttuu kovasti jos otetaan puheeksi vanhainkoti =) Mutta vielä pärjätään toistaiseksi hänen kanssaan..

Olen seurannut muutamaa tällaista perhettä jossa on vanhemmat hoidettavana. Siinä on sitten todella kiinni ja hyvätkin välit ovat menneet. Mielummin sitten vanhemmat hoitoon johonkin jossa joku huolehtii ja itse vierailee useasti.

olenhan avioliiton kautta siirtynyt miehen sukuun

mutta äiti asui meillä pari viikkoa nuorimman lapsen syntymän aikoihin. Sen kokemuksen jälkeen ollaan varmasti puolin ja toisin sitä mieltä, että vierailut on syytä pitää sopivan lyhyinä. Huh sentään.

Olen äitini kanssa varsin hyvissä väleissä, mutta saman katon alla emme voisi asua! Tulemme parhaiten toimeen, kun tapailemme lyhyitä aikoja kerrallaan ja soittelemme kuulumisia. Jos olemme esim. mökillä yhtä aikaa 2-3 päivää, niin riitahan siitä tulee joka ikinen kerta.

Eli en todellakaan ottaisi äitiä meille asumaan. Naapurissa voisin asua ja käydä vaikka joka päivä auttamassa. Itse asiassa asumme nytkin 1 km:n päässä toisistamme, joten tuo päivittäinen (tai tarvittaessa) auttaminen voi hyvinkin olla todellisuutta 10 vuoden kuluttua.

Olen vanhempieni kanssa kohtalaisen viileissä väleissä syistä, jotka vanhempani ovat aiheuttaneet. >En todella siitä palkitsisi heitä huolehtimalla heistä. Kun joutuvat johonkin laitokseen, käyn juhannuksena, jouluna ja synttäreinä. Juuri kuten hekin ovat minun perhettäni käyneet tervehtimässä.

äiti on persoonallisuudeltaan niin hankala, että minun pääni tuskin kestäisi.

joten toivottavasti ei tarvi ihan molempien vanhempien kanssa kolhoosia perustaa ;-) mutta periaatteessa siis kyllä, tosin veikkaisin että omani eivät olisi halukkaita saman katon alle muuttamaan.

mutta äiti asui meillä pari viikkoa nuorimman lapsen syntymän aikoihin. Sen kokemuksen jälkeen ollaan varmasti puolin ja toisin sitä mieltä, että vierailut on syytä pitää sopivan lyhyinä. Huh sentään.

Olen äitini kanssa varsin hyvissä väleissä, mutta saman katon alla emme voisi asua! Tulemme parhaiten toimeen, kun tapailemme lyhyitä aikoja kerrallaan ja soittelemme kuulumisia. Jos olemme esim. mökillä yhtä aikaa 2-3 päivää, niin riitahan siitä tulee joka ikinen kerta.

Äiti on niin "tilaa vievä" persoona, että varmasti tulee asumaan omillaan niin kauan kuin suinkin voi, vaikka sitten vahvasti autettuna. Toki olen valmis äitiäni auttamaan vanhuudessaan kaikessa missä vain voin! Onneksi meitä lapsia on monta, voimme tehdä yhdessä jonkinlaisen hoitosuunnitelman sitten aikanaan.