Olisitko valmis ottamaan vanhempasi luoksesi asumaan, kun he ovat vanhoja?

meidän yläkrrassa.Oli minun hoidettavana ,noin 15.vuotta.Hyvin meni ,ei ollut sellainen ihminen ,että olisi puuttunut meidän asioihi,kultainen mummo.Sai olla omassa kodissa 90 vuotiaaksi. Kiitteli aina miten hyvin pidimme hyvää huolta.Olen sanonutkin ,että oman äitini kanssa olisi varmalla tullut erimielisyyksia.Kyllähän äitini sanoi aina käydessään ,että hänkin haluaisi asua meillä.Koski sydäänmeeni sanoa,että ei voi.Meillä itsellämme oli iso perhe.Eikä minulla oli enää ollut voimia hoitaa kahta vanhusta.Apoppi ei ollut rahan takia ,eisaanut kuin peruskansan eläkkeen.

meidän talosta yläkerran.Remotoida senja muuttaa poikineen sinne, olen sanonut ,että katsotaan vielä.Sanoo ,että haluaa pitää meistä huolta ,kun olemme hoitaneet hänen lapsiaan.Meillä on muitakin lapsia mitähe tuumaisivat.Olemme onneksi vielä niin terveitä ,että emme tarvitse hoito apua.Kyllä tiedän tytömme luonteen ja minun ,että saattais tulla aika pian risti riitoja puolin ja toisin .

meillä on iso asunto ja varaa

jos vois olla omassa pihapiirissä vanhempien mökki heidän viimeisiä vuosiaan varten. Heillä olisi yksityisyyttä samoin kuin meilläkin, mutta olisivat siinä lähellä silmän alla.



Mutta siinä vaiheessa kun vanhempani olisivat vaikkapa vuodepotilaita, laittaisin ehdottomasti laitoshoitoon. Kävisin kuitenkin usein katsomassa ja katsoisin perään, että hoito olisi hyvää. Jos vanhemmilla olisi omaisuutta, käyttäisin sen mahdollisimman hyvään hoitoon loppuaikoina, jos rahojen käyttö olisi vallassani.

Mutta samaan rappuun (tai muuten lähelle, vieriseen taloon tms) kyllä, se olisikin varmaan paras ratkaisu jos olisi mahdollista. Olisi se oma rauha mutta tarpeeksi lähellä että voisi auttaa.

kun olin pieni..koen että sitten on miunun vuoro hoitaa heitä...vaikka rankkaa se varmaa on..meijän suvus ku on kaikenlaisia sairauksia:( mut en jättäs heitä laitokseen...

Äitini veisin mieluiten navetan taa. Vaikka heti.

niin ehdottomasti kyllä!

mutta en omia vanhempiani tai siis oikeastaan isäänikään, äiti jo kuollut...

mutta mieheni tuskin siihen suostuisi:)

Mummini on etsimässä asuntoa mahd. läheltä äitiäni, mielellään samasta rapusta. Eli kummallakin oma asunto, mutta toisen luo pääsee nopeasti auttamaan.

En kummankaan vanhempia. Oman äitini kanssa pystyn olemaan muutaman tunnin samassa tilassa, sitten kilahtaa. Appiukon kanssa sama juttu.



Oma isä ja anoppi on iisimpiä tapauksia, mutta siltikään ei..



Sitäpaitsi, miksi mun pitäisi heidät hoitaa kun heiltä ei apua ole tullut meillepäin? Jos aikanaan siirtyvät lähemmäs asumaan niin tietyissä rajoissa voin asioissaan auttaa, mutta ei meille asumaan ikinä.

Isään en ole pitänyt yhteyttä vuosiin joten ei. Appivanhemmat ovat eronneet ja pahoissa riidoissa ettei onnistuisi sitten toisen osapuolen vierailut. Ja muutenkin ovat sen verran rasittavia etten jaksaisi heitä kauaa.



Remontin yhteydessä tulee ylimääräinen huone jonne äitini voisi muuttaa.

jos vois olla omassa pihapiirissä vanhempien mökki heidän viimeisiä vuosiaan varten. Heillä olisi yksityisyyttä samoin kuin meilläkin, mutta olisivat siinä lähellä silmän alla.

Mutta siinä vaiheessa kun vanhempani olisivat vaikkapa vuodepotilaita, laittaisin ehdottomasti laitoshoitoon. Kävisin kuitenkin usein katsomassa ja katsoisin perään, että hoito olisi hyvää. Jos vanhemmilla olisi omaisuutta, käyttäisin sen mahdollisimman hyvään hoitoon loppuaikoina, jos rahojen käyttö olisi vallassani.

Juuri näin minäkin voisin toimia. Ja nyt ollaan katselemassa taloa läheltä vanhempiani. Eli ei ihan samaan pihapiiriin päädyttäisi, koska sellaista taloa ei taida tältä seudulta löytyä, mutta lähellä mielellään asuisin. En kuitenkaan olisi valmis ihan täyteen vuodepotilaan hoitoon. En usko, että se olisi kummallekaan hyväksi. Vuodepotilaana oleva yksin kotona päivät, kun me töissä.