Lue keskustelun säännöt.
Kysymys 1 ja 2 lapsen erosta arjessa niille naisille, joille työ tärkeää ja omia harrastuksia on!
18.02.2010 |
Eli kysyisin, onko 2 lasta kovin eri asia kuin 1 lapsi NIILLE äideille, jotka eivät ole tyyliin kymmentä vuotta kotona, vaan joilla on kunnianhimoinen suhde omaan työhönsä sekä suuri tarve harrastaa (urheilla) vapaa-ajalla?
Meillä on 1 lapsen kanssa kaikki mennyt hienosti, mies ja minä olemme kumpikin kutsumusammatissamme ja annamme paljon tilaa toisillemme, mahdollistamme paitsi yhteiset romanttiset illat myös toistemme urheiluharrastukset, jotka ovat meille TÄRKEÄT.
Haluaisinkin tietää, onko 2 lapsella tässä suhteessa suuri ero 1 lapseen nähden.
Ja toivon vastauksia äideiltä, jotka tunnistavat mistä puhun ja vastaavat asiallisesti. Kiitos!
Kommentit (60)
ei minulle muuta tullut mieleen, kuin että jos teillä on hoitaja, joka hoitaa kaksi lasta siinä kuin yhdenkin, ei kai siinä mitään ongelmaa ole. Yleensä se kaatuu tähän, että yhden saa hoitoon, mutta kahta ei enää kukaan huolikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä hän saa?
Kyllä kaksi lasta nielee paljon enemmän aikaa ja jos jo yhden kanssa tuntuu, että lapsi ei saa tarpeeksi niin jättäkää tekemättä.
Ota kilpikonna tms. lemmikki.
"Ja toivon vastauksia äideiltä, jotka tunnistavat mistä puhun ja vastaavat asiallisesti. Kiitos!"
En kuulu tuohon äitiryhmään. Mutta yksi asia on huomioitava: syntyvän lapsen terveys vaikuttaa paljon. Entä jos lapsi on koliikkivauva tai allerginen tai erityislapsi? Allergiselle lapselle ja/tai erityislapselle on huomattavasti vaikeampaa saada lastenhoitoapua. Lisäksi tulee sairaalakäynnit yms.
MLL:n hoitaja ei ainakaan voi kieltäytyä hoitamasta kahta. Outo väite!
Jos ikäeroa 10 vuotta niin ei kaiketi suurta eroa, mutta jos paljon sitä vähemmän, niin kaksi lasta on ihan eri kuin yksi. Yhden lapsen hoidossa voivat vanhemmat vuorotella, jolloin rasitus paljon pienempi. Jos kaksi sairasta lasta, tilanne ihan eri kuin yksi sairas lapsi. Jos joudut edes miettimään tätä, tyydy suosiolla yhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos saa helpon lapsen joka menee siinä sivussa ja leikkii nätisti esikoisen kanssa, niin eihän se rasite ole ;) Toisinkin voi käydä.
Onhan yhden lapsen kanssa helpompaa, mutta periaatteessa suurta eroa ei ole ja nyt isompina (3 ja 5) leikkivät hyvin keskenäänkin. Samalla sitä laittaa ruuat ja iltapalat yhdelle kuin kahdellekin ja hoitajat pärjäävät kahden kanssa ihan hyvin. Itselläni on harrastus kolmena ilta viikossa, miehellä kahtena-kolmena. Muutaman kerran vuodessa käymme kahden kesken lomareissulla (2-5 päivää).
Luulen että jo kolmen lapsen kanssa rasittaisi hoitajia jo vähän liikaa, meillä pääasiassa isovanhemmat hoitavat reissujen aikoina. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja jos jo yhden kanssa tuntuu, että lapsi ei saa tarpeeksi
En huomannut tuollaista ap:n viestissä. Kumman ahdistuneita kommentteja täällä av:lla ikävä kyllä usein. Tunnistan ap:n elämäntilanteen, olen itse taiteilija, enkä todellakaan tyytyisi vain elämään lasten kautta niin paljon kuin äitiys minulle antaakin ja niin paljon kuin jälkikasvuani rakastankin. Paljon riippuu lasten terveydestä, ikäerosta ym. Mutta miehesi ilmeisesti tukee sinulle tärkeitä asioita, ap? Se on ehkä jossakin määrin ratkaisevinta. Minunkaan ei tarvitse selittää itseäni puolisolleni, hän on ylpeä saavutuksistani taiteilijana ja onnellinen siitä, että meillä on yhteinen perhe, ja tukee minua kaikessa. Lapset ovat siunaus, mutta niin on myös se, että saa toteuttaa itseään todellisessa kutsumustyössä. Tsemppiä ap, mitä sitten päätättekin! (Sitähän ette voi "päättää",tuleeko toinen lapsi teille vai ei.)
että minä, minä, minä, me, me, me...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mä laskin yhden minä-sanan ja pari yksikön ekan persoonan taivutusmuotosta verbiä... jännä juttu.
mutta koska ap pyysi vastauksia saman kokeneilta, sanon että olen samassa tilanteessa (enkä siis oikeasti kokenut samaa vielä ainakaan): mietinnässä on 2. lapsen mahdollisuus, ja klikkasin tätä ketjua siksi, että ap:n saamaat vastaukset kiinnostaa täälläkin...
Ap:n kijroituksessa kerrottiin vain, että minä, minä, minä, me, me, me...
Onhan yhden lapsen kanssa helpompaa, mutta periaatteessa suurta eroa ei ole ja nyt isompina (3 ja 5) leikkivät hyvin keskenäänkin. Samalla sitä laittaa ruuat ja iltapalat yhdelle kuin kahdellekin ja hoitajat pärjäävät kahden kanssa ihan hyvin. Itselläni on harrastus kolmena ilta viikossa, miehellä kahtena-kolmena. Muutaman kerran vuodessa käymme kahden kesken lomareissulla (2-5 päivää). Luulen että jo kolmen lapsen kanssa rasittaisi hoitajia jo vähän liikaa, meillä pääasiassa isovanhemmat hoitavat reissujen aikoina. :)
Miten teillä onnisttu tuo käytännössä jos viikolla on miehellä 2 iltana harrastus ja sinulla kolmena? Onko teillä joka viikko joku ulkopuolinen hoitamassa jonkin aikaa illasta, vai oletteko saaneet nuo järjestettyä jotenkin limittäin? Vaihtuuko ajat viikoittain vai onko teillä aina sama "harrastusaikataulu" (voisi luulla että on sumplimista, varsinkin jos mies välillä harrasta 2 iltaa, välillä 3) Kuinka paljon teille tulee ihan yhteistä aikaa viikolla kaksistaan/lasten hereilläoloaikana?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
puolisot hoitavat vuorotellen. Eikös se ole yksinkertaisin ratkaisu? Niin lapset ovat aina vähintään toisen vanhempansa kanssa.
Meillä tuo vanhempien keskinäisen suhteen hoitaminen on tärkeää myös, ja silloin siis lapsenvahti.
Viitsitkö valoittaa, harkitsen nimittäin harrastukseni lisäämistä
ja urheilemme paljon, mikä on meille myös intohimo.
Ehkä kahdenkeskisiä romanttisia iltoja on vähemmän, mutta emme kumpikaan ole niitä kaivanneet, joten emme ole menettäneet mitään.
En ymmärrä, mikä on ongelma?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä 4 lasta ja kumpikin unelma-ammatissa ja urheilemme paljon, mikä on meille myös intohimo
Olisitte vain keskittyneet siihen uraan ja urheiluun.
Miten teillä onnisttu tuo käytännössä jos viikolla on miehellä 2 iltana harrastus ja sinulla kolmena? Onko teillä joka viikko joku ulkopuolinen hoitamassa jonkin aikaa illasta, vai oletteko saaneet nuo järjestettyä jotenkin limittäin? Vaihtuuko ajat viikoittain vai onko teillä aina sama "harrastusaikataulu" (voisi luulla että on sumplimista, varsinkin jos mies välillä harrasta 2 iltaa, välillä 3) Kuinka paljon teille tulee ihan yhteistä aikaa viikolla kaksistaan/lasten hereilläoloaikana?
Usein on vain pari iltaa viikossa jolloin emme molemmat olisi kotona jo laittamassa lapsia nukkumaan. Viikonloppuisin miehen harrastus vie vain aamusta muutaman tunnin, ja silloin lötkötellään lasten kanssa vielä kotona yöpaidoissa muutenkin. Kahdestaankin pääsemme harrastamaan tai ulos suömään, leffaan tai vastaavaa ainakin muutaman kerran kuussa, kun arki-iltana tulee joku hoitamaan, tai sitten viikonloppuisin jos isovanhemmat hoitavat lapsia.
Lapset nyt 3 v ja 5 v. Me vaihdettiin salia sellaseen, jossa on lapsiparkki (lapset tykkää tosi paljon: piirtävät, askartelevat, leikkivät yms ei siis mitään videointen tuijottamista, joskus tosin sitäkin).
Sovitaan aamuisin, kumpi treenaa ja kumpi vie lapset hoitoon. Viikonloppuisin vuorotellaan. Iltaisin ja viikonloppuisin joudutaan tekemään myös etää, mutta se on otettu huomioon palkassa.
Kakkosen vauva aika oli rankempi, mutta sen jälkeen helpotti, kun kakkonen oppi puhumaan, yhteiset leikit onnistuvat hyvin.
Varaudu siihen, että eka vuoden olet (vaikka mies auttaa, mutta meillä toka ei huolinut pulloa) melkoisen kiinni.
Meillä joko jompikumpi lenkkeilee ennen muun perheen heräämistä tai lähtee salille kun toinen laitaa jälkikasvua yöunille.
En ikinä ole tajunnut, miksei urheilemiseen olisi muka aikaa. Eihän sen tarvitse olla edes lasten kanssa vietettävästä ajasta pois, jos ei tahdo.
Minun mielestäni muutos yhden lapsen perheestä kahden lapsen perheeksi oli suuri! Oma aika jää paljon vähemmälle. Aluksi varsinkin tuntui vaikealta löytää aikaa omille harrastuksille. Minäkin tykkäsin urheilla useita kertoja viikossa, mutta tuntuu että se on nykyään paljon hankalampaa kuin ennen. Mies on jatkanut omaa lajiaan samaan tahtiin kuin ennenkin ja ikävä kyllä olen siitä monesti aika kateellinen. Tekemistä (kotitöitä) on paljon enemmän ja myös esikoinen tarvitsee paljon huomiota, sisarus kun on hänellekin suuri muutos. Me olemme tulleet siihen tulokseen, että ei ole reilua lapsia kohtaan että jompi kumpi vanhemmista on AINA harrastamassa jotain ja toinen puuheilee sitten kahden lapsen kanssa illat. Varmasti tämä tästä helpottaa ajan kuluessa kun nuorempikin vähän kasvaa. Vaikka kaipaankin omia harrastuksiani niin on tämä sen arvoista. On vaan tarvinnut ja tarvitsee edelleen kasvaa itse ihmisenä ja äitinä enemmän kuin uskoinkaan. Mutta vastaisin kysymykseesi niin, että kaksi lasta on ihan eri asia kuin yksi lapsi!
Miksi sinä jäit paitsioon harrastuksinesi?
Mies on jatkanut omaa lajiaan samaan tahtiin kuin ennenkin ja ikävä kyllä olen siitä monesti aika kateellinen.
erikoislääkäreitä+paljon harrastuksia. Heillä tosin rahaa pitää lastenhoitajaa kotona...