Haluaisimme hyvätuloisia ystäviä

Kaikki eivät arvosta samoja asioita oli varallisuutta tai ei. Vaikka löytäisitte varakkaita "ystäviä", ei teillä silti välttämättä olisi samat intressit matkustelut ja rahankäytön suhteen.

mutta jos teillä on sitä todella reilusti, eihän mikään estä joskus teitä tarjoamasta vaikka reissussa ystäväperheelle ravintolassa.

Mutta jotain yhteistä kai täytyy olla ihmisillä, jotka kutsuvat toisiaan ystäviksi? Meillä on ystäviemme kanssa paljonkin yhteistä, ainoastaan tulotaso on suurimman osan kanssa eri. Jos pyydämme jotain kanssamme esim. vappulounaalle vähän parempaan paikkaan, niin vastaus on aina sama ei.



Matkoillamme olemme "salavaivihkaa" maksaneet juttuja, esim. järjestelleet jotain pikkujuttuja kaikkien iloksi. Kuitenkaan tämä ystäväperhe ei millään suostunut siihen, että me esim. tarjoaisimme ruuan, sillä he jäisivät omien sanojensa mukaan kiitollisuuden velkaan. Itselleni jäi myös sellainen olo, että he ottivat vähän nokkiinsa tarjouksesta, vaikka yritimme esittää sen mahdollisiman ystävällisesti ja neutraalisti. Olisi kiva, jos olisi ystäväperhe jonka kanssa voisi tehdä asioita ilman, että aina täytyy laskea jokaista euroa. Ei mekään mitään rikkaita olla ja jossain se raja tulee vastaan meilläkin, mutta lomalla voidaan yleensä ottaa aika huoletta raha-asioiden suhteen.



Ja toisaalta ruuan tarjoaminen 9 hengelle (meitä 4, heitä 5) ei ole kuitenkaan ihan ilmaista hyvässä ravintolassa. Kuinka moni teistä pienituloisista ottaisi 300 euron aterian vastaan ystäviltänne ihan tuosta vaan, ilman että saisi siitä mitään negatiivista tunnetta? En minä ainakaan pystyisi, vaan haluaisin tulla toimeen omillani.

ruokailua ravintolassa ym. Niin me teemme jos olemme reissussa köyhemmän perheen kanssa. Menemme ravintolaan ja me tarjoamme. Tarjoamme vesipuiston ym. Kyllä se kaikki palautuu meille takaisin jollain toisella tavalla. Esim. lapsen ovat heillä joskus yökylyssä, toki toisinkin päin ym. Me ei ainakaan ystäville mitään varallisuusrajoja aseteta. Ystävät tulee ihan muuta kautta.

Olen itsekin aika pienipalkkainen käsityöläinen,

ja vaikka korkeasaareen sit köyhien kavereiden kanssa. Silloin kun minä ja mieheni kahdestaan reissasimme, ei kukaan kavereistamme olisi voinut lähteä mukaan juuri rahan takia joten kävimme kahdestaan ja kivaa oli silti.

kun me ollaan oltu ystäväperheen kanssa viikon matkalla, ollaan käyty syömässä yhdessä ehkä 4 kertaa. Vaikka tulotaso on meillä suurinpiirtein sama, niin silti halutaan hiukan eri asioita, ja liikkuakin vapaammin ja valita paikka ja aika sen mukaan, mikä itselle sopii. Voittehan te käydä lomalla noissa kalliissa paikoissa puolet ajasta, ja sitten halvemmissa ystäväperheen kanssa. En minä itsekään haluaisi ottaa vastaan 300 euron ruokailua jo ihan periaatteesta, koska meidän 7-henkinen perhe on syönyt ulkomaanmatkoilla hyvin jollain 80 eurolla korkeintaan kerta.

emmekä ole mitään varakkaita.

Hyvä ystäväni on aina ihan rahaton, heillä ei kuulemma jää mitään säästöön vaan kaikki tuhlataan heti tilipäivän jälkeen jonninjoutaviin juttuihin, loppukuu ollaan sitten pa.

Jos haluan mennä tämän kaverini kanssa esim. leffan tai pizzalle, täytyy aina ajoittaa ehdotus tili- tai lapsilisäpäivään, muuten hänellä ei ole varaa.

Sanoinko jossain, että emme halua olla heidän ystäviään, koska heillä on pienemmät tulot????? En, vaan olemme olleet ystäviä jo vuosikaudet suurimman osan kanssa.



Olen huijannut joskus, että olen saanut työpaikan kautta esim. lippuja teatteriin jne., jotta ystävät ovat suostuneet ne ottamaan. Mutta suurin osa ystävistä ei halua suoria "almuja", vaan sanovat että eivät lähde, kun ei ole rahaa.



Jos me lähdemme yhdessä lomalle, on se yleensä tosi hauskaa ja siitä jää hyviä muistoja. Mutta loma on aina heidän näköisensä. Me joudumme luopumaan asioista, joita haluaisimme tehdä mutta heillä ei ole varaa. Enkä halua viedä lapsiamme johon vesipuistoon, huvipuistoon jne. ja jättää heidän lapsiaan pois joukosta.



Olisitteko te pienituloiset siis ihan luontevia, jos ystävänne kustantaisi osan lomastanne? Meidän kaverit on sitten jotenkin kummallisia, kun eivät halua ottaa mitään vastaan.

Eikä se ole välttämättä kiinni tuloeroista. Kyllä meilläkin tiettyjen kavereiden kanssa voidaan käydä kalliilla illallisella ravintolassa, toisten kanssa ei käydä, vaikka eivät he sen köyhempiä ole kuin mekään, he vain eivät pidä sellaisesta tai laittavat mieluummin rahansa johonkin muuhun. Toisten kanssa käydään marjametsässä ja toisia se ei taas kiinnosta pätkääkään. Niiden kanssa lomaillaan, joiden kanssa intressit osuu yksiin, toisten kanssa halutaan lomalta niin eri asioita, että ei yhteisestä lomasta tulisi mitään. Mutta ystäviä ollaan silti ja tehdään yhdessä niitä asioita, jotka meitä yhdistää!

ja teette silloin nuo rahaa vievät jutut teidän perheellä?

Olisi kiva käydä yhdessä vaikka baletissa ja syömässä joskus, mutta ei. Kanarialle on päästävä, uima-altaalle olutlasi kourassa nenä punottaen seistä pönöttämään.

ystävät kustantaisi mun ravintolaillallisia tai pääsymaksuja.

Eihän yhteisellä lomallakaan tarvitse koko ajan käsi kädessä kulkea, menkää joinain päivinä eri matkaa ja seuraavana taas yhdessä.

Sanoinko jossain, että emme halua olla heidän ystäviään, koska heillä on pienemmät tulot????? En, vaan olemme olleet ystäviä jo vuosikaudet suurimman osan kanssa. Olen huijannut joskus, että olen saanut työpaikan kautta esim. lippuja teatteriin jne., jotta ystävät ovat suostuneet ne ottamaan. Mutta suurin osa ystävistä ei halua suoria "almuja", vaan sanovat että eivät lähde, kun ei ole rahaa. Jos me lähdemme yhdessä lomalle, on se yleensä tosi hauskaa ja siitä jää hyviä muistoja. Mutta loma on aina heidän näköisensä. Me joudumme luopumaan asioista, joita haluaisimme tehdä mutta heillä ei ole varaa. Enkä halua viedä lapsiamme johon vesipuistoon, huvipuistoon jne. ja jättää heidän lapsiaan pois joukosta. Olisitteko te pienituloiset siis ihan luontevia, jos ystävänne kustantaisi osan lomastanne? Meidän kaverit on sitten jotenkin kummallisia, kun eivät halua ottaa mitään vastaan.

vai sanoinko niin? Useimmiten syödään yhdessä niissä halvemmissa paikoissa.



Ja totta kai me tehdään omia juttuja oman perheen kesken. Mutta ei ole kauhean kivaa, jos toisen perheen lapset on selvästi surkeena kun me tullaan jostakin vesipuistosta, jonne he eivät päässeet. En mä halua sellaista lomaa lapsille.



Siksi olisi kivaa, että ystävissä olisi myös niitä hyvätuloisia, joiden kanssa voisi tehdä eri juttuja ilman mitään syyllisyyttä tai epämääräistä pahaa tunnetta.

kun teet tällaisella otsikolla aloituksia ja ylipäätään valittelet asiaa tällaisella palstalla.



Voi sinua raukkaparkaa! Ehkä et sitten ymmärrä, että pitäisi hakeutua niiden hyvätuloisten seuraan, eikä valittaa asiasta av-palstalla, jossa on erittäin paljon köyhiäkin ihmisiä lukemassa näitä ylemmyydentuntoisia hävettäviä aloituksia.



t. toinen hyvätuloinen, joka ei moista kehtaisi tehdä.

ja vastaus on: ei, en ottaisi "almuja" vastaan. Mielestäni on nolompaa leikkiä varakasta kuin sanoa suoraan, että ei ole varaa.

enkä kyllä havainnut minkäänlaista ylemmyydentunnetta, päinvastoin.

Hänhän sanoi, ettei haluasi pahoittaa ystäväperheensä lasten mieliä, kun nämä eivät pääse huvittelemaan.

Meillä on vähän samantyylinen tilanne, sillä kaikki lapsiperhe-ystävämme on meitä pienempituloisia. Tämä johtuu siitä, että me hankimme lapsemme köyhinä opiskelijoina, jolloin tutustuimme myös muihin lapsiperheisiin vuokrataloalueella, jolla silloin asuimme. Työelämään siirryttyämme olemme muuttaneet omaan taloon, mutta nämä ystävämme asuvat edelleen niissä vuokra-asunnoissa. Opiskelukaverimme eivät sen sijaan vielä ole lapseutuneet, joten heidän intressinsä eivät ole meidän kanssa ihan yhteneviä.



Olen nyt yrittänyt löytää täältä uudelta asuinalueelta uusia ystäviä, mutta lähinnä ne ovat lastemme kavereita eikä minun/mieheni.

Esim. meidän lapset haluavat toisen limsan, kun istutaan varjossa hellettä paossa. Me voisimme hyvinkin ostaa omillemme, mutta toisen perheen lapset ei saa. Eikä kyse ole mistään hammasjutuista. Sitten mun pitää kieltää omiltanikin limsat. Se on koko ajan sellaista tasapainottelua ihan pientekin asioiden suhteen.



Totta kai teemme eri ystävien kanssa eri asioita. Meidän ystäväpiiriin nyt on jostain syystä vain kertynyt pienituloisia tai sitten vain hyviin vähään tyytyviä ihmisiä. Ja me taas haluaisimme joskus tehdä ihmisten kanssa jotain miettimättä paljonko se maksaa. Siksi toivoisimme ystäväpiirimme vähän kasvavan.



Ymmärsikö joko pointin?

Me ei olla mitään rikkaita, mutta ihan hyvät palkat kuitenkin. Kun lomailemme, emme kovin paljon laske rahaa. Limsat, ruuat, kiertoajelut, shoppaukset ym. kuuluu asiaan.



Me lomaillaan yleensä vaan perheen kesken, mutta jos tykkää lomailla ystäväperheiden kanssa, raha-asiat voivat tosiaan muodostua ongelmaksi.



Millainen perhe teillä, ap, on? Minkäikäisiä lapsia? Missä asutte? Mietin juuri, että haluaisitteko tutustua vaikka meihin!