Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Lapsellani tourette -lähete psykiatrille??
17.02.2010 |
Tiedän lapsellani olevan Touretten syndrooma, olemme käyneet yksityisellä mm. neuropsykologilla, mutta rahan takia hain apua kunalliselta puolelta. Omalääkärilel mentiin neuropsykologin lausunto mukana. Omalääkäri ei tainnut tietää Touretesta yhtään mitään, kyseli kauheasti oireista ja tenttasi vaika mitä minun mielestäni asiaankuulumatonta. Lopulta hän laittoi lähetteen lastenpsykiatrille. Kuulemma koneella luki, että sinne kuuluisi mennä.
Miten muilla TS-lapsilla? Minä luulin, että tämä vaatisi neurologilla käyntiä eikä psykiatrilla.
Lääkärin lausuntoa emme siis vielä ole saaneet, mutta tiedän, että on kyse ts:sta
Kommentit (31)
En tiedä kuvaamaasi tilannetta tarkemmin, mutta tartuin tuohon seikkaan, että huomio on kohdistettu vanhempiin. Valitettavasti erityisesti autismissa tilanne vain se, että parantavaa hoitokeinoa ei ole, ei neurologilla, ei psykiatrilla eikä kennelläkään muullakaan. Autismin hoito on arkisten toimien strukturointi, siis vanhempien ohjaus. Yksikään lääkäri ei asialle voi mitään satunnaisilla käynneillä. Eipä silti, totta kai neurologisella puolella heidän olisi pitänyt päästä käymään, neurologisia sairauksiahan nuo ovat. Mutta mitä neurologi olisi voinut tehdä, muuta kuin todeta tilanteen?
En nyt halua nostaa mörköjä kattoon, mutta tämäkin huomio pohdittavaksi.
Peräti kaksi tuttavaperhettäni on joutunut todella erikoisen pyörityksen kohteeksi. Toisen lapsella todettiin vakava ADHD ja toisella autismi - siis tyystin toisistaan erillään olevat, toisiaan tuntemattomat perheet.
Molemmat nimenomaan varallisista syistä hoidettiin yleisellä puolella. Tarinat olivat pitkiä, ovat jatkuneet jo vuosikausia, joten yksityiskohtia minun on turha alkaa haparoimaan asiaa tarkemmin tuntemattomana. Mutta sen muistan, että kummankin äidin kanssa alussa keskustellessa he pahoittelivat sitä, ettei lapsi yleisellä puolella päässyt neurologin hoitoon, minne olisivat kuuluneet yksityisen lääkärin lähetteellä.
Nyt vuosien ajan näin ulkopuolisesta tuntuu siltä, että siellä keskitytään enemmän vanhempiin kuin näihin lapsiin. Molemmat perheet ovat Sosiaalikeskuksen seurannassa ja mitä olen vierestä seurannut, väitän, ettei kenenkään vanhemmuus kestä sillä seulalla seulomista.
Jos alamme pohtimaan, niin tiedä millaisia traumoja itse kunkin lapset ovat saaneet, kun välillä ei viikkosiivous inspiroi. Tai jos alakouluikäinen joskus on tunnin yksin kotona, kun äiti suu vaahdossa juoksee työpaikalta kotiin, jos sattuu paikalla joku kellottaja olemaan, kauanko lapsi on ollut yksin.
Ihan tavallisia perheitä, tavallisen arkensa kanssa, tavallisine harrastuksineen. Lapsista huolehditaan tavallisesti, vaatetta, ruokaa annetaan - ja aikaa niissä raameissa, mitä se työnteolta on mahdollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
taidan antaa lapsenikin lukea tämän jutun, sen verran rohkaiseva oli. Lapsella on huono itsetunto tämän taki, ehkä tästä on vähän apua.
ap
Suomen Tourette-yhdistys toimii TS (Touretten syndrooma tai oireyhtymä) henkilöiden, heidän sukulaistensa ja muiden asiasta kiinnostuneiden yhdyssiteenä. Yhdistys haluaa välittää Touretten oireyhtymästä tuoreinta tietoa mm. terveydenhoitohenkilökunnalle, päiväkodeille ja kouluille sekä muille yhteiskunnan tahoille. Lisäksi yhdistys pyrkii muodostamaan verkostoja perheiden, asiantuntijoiden sekä järjestöjen kanssa.
Lisätietoja Suomen Tourette-yhdistyksen www-sivustolta www.tourette.fi
kuuluu nimenomaan lastenpsykiatrian puolelle.
Yksityislääkäriltä nyt voi saada lähetteen vaikka minne, kun potilas on lääkärille maksava asiakas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että hänen pitäisi voida päättää, mille erikoislääkärille lapsi saa lähetteen? Mistä lähtien ihmiset menevät lääkärille ja sanelevat diagnoosin ja sanovat myös, että mihin pitäisi mennä jatkohoitoon? Turha kai sitä lääkärillä on edes käydä, jos kerta on jo kaikki asiat hallinnassa, toteuttaa sitten jatkohoidon ihan vaan omin voimin...
Itseäni siis ulkopuolisena ihmetyttää, että huomio on noinkin tiukasti tarttunut vanhempiin ja vanhemmuuteen. Eihän enää vuosikymmeniin ole yritetty vanhempia syyllistää autisminkaan suhteen omasta vanhemmuudesta ja äidin kontaktista lapseensa. Tuntuu, kuin olisi palattu Keskiajalle.
Autismiin ei ole lopullista ja parantavaa hoitoa, mutta lievästi autisteja voidaan kuntouttaa yhteiskuntakelpoisiksi niin, että pystyvät jopa suojatyöpaikan ottamaan.
En kyllä kannanotollani pyrkinytkään puuttumaan lapsen hoitoon, siitä yksinkertaisesta syystä, etten detaljeja tunne tarkkaan. Puutuin ainoastaan siihen, miksi nämä vanhemmat, jotka ovat olleet kelpoisia kasvattamaan muut lapsensa, jopa Sosiaalikeskuksen mielestä, yhtäkkiä ovatkin suurennuslasin alla?
Onko kyse siitä, ettei yleisellä kyetä hoitoa järjestämään vai siitä, ettei aivan väärän alan asiantuntijalla ole riittävästi tietoa? Lopputulos on kuitenkin se, että kun allekirjotuksena on 'lääkäri', yksityinen vanhempi on melkoisen huonossa asemassa ajamaan asiaansa - tässäkin tapauksessa alistuu täysin mielivaltaiseen (sanon minä) tarkkailuun vanhemmuudestaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että hänen pitäisi voida päättää, mille erikoislääkärille lapsi saa lähetteen? Mistä lähtien ihmiset menevät lääkärille ja sanelevat diagnoosin ja sanovat myös, että mihin pitäisi mennä jatkohoitoon? Turha kai sitä lääkärillä on edes käydä, jos kerta on jo kaikki asiat hallinnassa, toteuttaa sitten jatkohoidon ihan vaan omin voimin...
On sairauksia, mitä "kaikki" lääkärit eivät hallitse, kaikilla lääkäreillä ei ole aikaa seurata uusinta tutkimusta, kaikki ei ole tuttua.
Kun sellainen ei-tunnettu/harvinainen sairaus osuu kohdalle, paras ottaa ITSE asioista selvää ja konsultoida useampaa lääkäriä, jos tuntuu, että ensimmäinen ei tiedä asiasta mitään.
Ei valkoinen takki tai lääkäri-nimike kerro vielä mitään asiantuntemuksesta. Terveyskeskuksessa voi olla huippuosaajia, tai "arvauskeskuslääkäreitä".
Ketjun aloittajaa on turha syyllistää siitä, että hän ottaa asioista selvää.
Nykypäivänä lääkäri ei ole enää sama kuin jumalansana, lääkärikin voi olla täysin väärässä.
Olen sitä mieltä -- omien kokemusteni takia -- että kannattaa etsiä se "toinen" ja mahdollisesti vielä se "kolmas" mielipide=lääkäri. JA ehdottomasti itse etsittävä tietoa.
Vertaistuki on kullanarvoista - muuten.
Meillä ADHD lapsi ja tutkimukset tehtiin psykiatrisella. Ei ole meitä vanhempia syyllistetty tai mitään sossu tai lastis juttuja tullut. Miksi olisikaan? Tutkimukset olivat hyvin tarkat ja hoito hyvää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä lapsella vaikea ADHD. Kunnallisella puolella tutkittiin, hus lastenpsykiatrian osasto. Todella hyvä paikka. Meitä vanhempia ei ole kyllä syytelty lainkaan vaan toisinpäin, kehuttu paljon kasavatustamme ja sanottu, että ovat onnellisia, etä tämä lapsi syntynyt juuri meidän perheeseemme. Tottakai kävimme tutkimusten aikana paljonkin kertomassa lapsesta ja toimintatavoistamme.
Kun lapsi aloitti toimintaterapian, alkoi meille vanhemmille vanhempainohjaus. Kuuluu terapiaan. Käymme siellä harvakseltaan. Tosin jotkut käyvät viikottainkin, me ehkä 8 viikon välein.
ADHD tyyppistä käytöstä voi ilmeta "huonoissa" kodeissa. Mutta ihan aito ADHD on neurologinen sairaus, jonka syntyyn ei vaikuta kasvatus.
Lastenpsykiatrisella saa myös neurologin arvion jos siihen tarvetta.
Alue: Aihe vapaa
"Olis pitänyt ottaa asiasta selvää... No, olemme lähetteen saaneet jo."
Käytte vastaanotolla ja kuuntelette, mitä lääkäri ehdottaa hoidoksi. Olet selvästi hyvin perehtynyt sairauteen, joten pystyt kyllä päättämään, kannattaako jatkaa, vai olisiko parempi siirtyä yksityiselle.