Mitä tehdä? Poika potkaisi kaveria päähän!
Eli poika oli tarhassa potkaissut (isomman ärsytettyä tosin) tarhakaveria päähän. Ja vertakin oli kai tullut, koska on kuulemma kovat kengät.
Ensinnäkin, tuollainen kohta 4-vuotias poika - onko tämä normaalia vai pitääkö tässä heti mennä johonkin psykologille? Kertokaa omia kommenttejanne, olen ihan paniikissa, että miten pitäisi reagoida.
Pidän itse kyllä kuria, ei mitään vapaakasvatusta. Kotona ei ole väkivaltaa, ei mistään sellaisesta kyse, mutta ihan selkeitä itsehillintävaikeuksia meidän vilkkaalla pojalla on. Ja ei, ei ole adhd.
Auttaisitteko, kun en tiedä, miten tämänikäisen tuollaiseen käytökseen pitäisi reagoida? Siis miten vakavaa tuo on? (Tietysti rankaisin ja puhuttelin yms.)
Lisäksi, onko muilla ollut samanlaista? Lyövätkö teidän lapset hermostuessanne?
t. tyhmä ja huolestunut ap
Kommentit (31)
ainakaan oma lapseni ei edes ns. osaa potkaista. Eli se on huitomista jalalla, joka on todennäköisesti osunut päähän.
vähän lisää päiväkodista. Tosin se oli tasoa 'jotain olivat riippukeinussa olleet ja tämän 'uhrin' veli oli sanonut, että oli tehnyt sen tahallaan'... Ota tuosta nyt sitten selvää :(
Tosin hoitaja, joka tuntee poikamme oikein hyvin sanoi minulle, kun sanoin, että mietin vaan miten vakavasti tässä pitäisi suhtautua, että 'älä mieti ollenkaan, ei se varmasti mitään vakavaa ollut'. Tarkoitti varmaan sitä, että kun lapsemme ei jatkuvasti tee mitään tuollaista.
Mietin vaan, että tuollainen huitominen voi johtaa - vahinko tai ei - mihin vaan kamalaan vammaan, että mitenköhän sitä estää.
Joskus niin kadehdin teitä, joilla on luonnostaan rauhalliset lapset. Mieheni kanssa puhuin eilen ja hän oli täysin samaa mieltä, että se poika syntyi 'väärällä jalalla' ja on ollut hyvin itsepäinen ja temperamenttinen aina. Ja vastapainona hyvin välitön, varmaan ainoa poika joka halailee kavereitaan hyvin avoimesti tarhassa. (Onneksi on lopettanut pussailun poskelle, kun se meni noin sosiaalisesti vähän överiksi etenkin vanhempien poikien mielestä :D )
Pitää katsoa.
Edelleen olisi mukava kuulla muiden Erittäin Vilkkaiden lasten äitien kommentteja. Muistan pikkuveljeni kiipeilleen koulun verhoissa ekaluokalla ja jotenkin tuntuu, että nyt ovat kaikki lapset niin rauhallisia.
mutta kannattaa selitää näitä tilanteita lapsille kuvien avulla, eli kynä käteen ja tikku-ukkoja piirtämään. Kun se sanoi, niin sinä teit noin ja toi vastasi näin....
Tätä käytetään jo paljon erityislapsilla, mutta sopii hyvin ihan tavlliselle lapsillekin, jolta AP:n poika kuulostaa. Voi olla, että samoja juttuja jouidutaan käymään läpi monta monituista kertaa, mutta kyllä se oppi vähitellen menee kovempaankin päähän.
http://www.haukkaranta.fi/verkkokauppa?page=shop.product_details&catego…
Mun lapsista yksi on ns. Vaahteranmäen Eemeli. Eli kaveri jolle on aina sattunut ja tapahtunut . Muut lapset ei ole yhteensä ehtineet lähellekään tätä.
On sellainen poika, joka ei selvästikään harkitse ennen kuin toimii, nuorempana toimi ennen kuin ehti ajatella ja miettiä seurauksia. Tässä tohinassa osallistui mm. vaarallisiin leikkeihin joskus ja satutti joskus itsensä ja joskus jotain toista.
Älykäs poika, mutta alisuoriutuja, kiinnostuu herkästi kaikesta uudesta, mutta menettää mielenkiintonsakin herkästi. On kuitenkin rauhoittunut iän myötä ja järkevyyttäkin tullut, mutta esim. alakoulussa vielä saattoi tehdä tai sanoa jotain tyhmää, ja sitten kotona itkeä ja katua ja pohtia mitä tuli tehtyä.
Nyt on miehistynyt ja toiveita on, että tästä kasvaa ihan kunnon mies. Koulukin sujuu hyvin.
Työtä ja nimenomaan kasvatustyötä ja pohdintaa tämän kaverin kasvattaminen on vaatinut.
Ensisijaisesti tämä poika vaati pienenä aika tarkkaan rutiininsa, eli riittävästi ulkoilua, unta, ruokaa säännöllisesti. Tietokonepelejä jne. rajoitettiin tarkoituksella ja suunnattiin energiaa hyviin harrastuksiin, varsinkin fyysisiin joissa saattoi hyvin purkaa energiaa.
Rajat on tärkeä määritellä niin, että mitä ei saa tehdä ja miksi ei ja mitä teosta seuraa eli rangaistus etukäteen sovittuna. Siitä huolimatta saat todennäköisesti kerrata sovittuja rajoja lukemattomia kertoja.
Rajojen ja rajoitusten lisäksi tarvitaan välillä huumorintajua, anteeksiantamista ja sen osoittamista, että lapsi kelpaa sellaisena kuin on, eikä tarvitse ainakaan kavereiden silmissä esittää mitään tullakseen hyväksytyksi.
Perheen yhteinen aika ja isän antama kahdenkeskinen aika on tälle pojalle ollut hyvin tärkeää.
Yritinkin jo aiemmin laittaa viestiä (joka meni bittiavaruuteen) siitä, että oliko potkiminen tahallista vai ns nujakoinnin yhteydessä tapahtunut asia.
Ap on huolissaan asiasta ja pojan kanssa asia on käyty läpi vakavasti. Psykiatrin tapaaminen voisi olla meille kaikille ihan ok juttu, joten voihan sitäkin kokeilla, mikäli asia huolettaa. Muuten sanoisin, että on aika erikoista leimata perhe tulevaksi koulusurmaajan perheeksi, niin kuin täällä on jo tehty.
Muutenkin tulee mieleen, että mitään järkeviä juttuja ei kantsi laittaa kun vastauksissa on näin huimia ylilyöntejä.
sitä, että eri mieltä ei saisi olla, mutta luen vain kommentit, joissa on perustelut tai edes jotain analyysiä. Kiitos niistä siis.
Mietin vielä, josko jollain olisi suunnilleen samanikäinen lapsi ja missä määrin lapsi lyö/lyökö koskaan.
- ap
Eikä todellakaan auttanut arestit, siellä istuttiin iltaisin vaikka kymmenen kertaa peräkkäin. Nyt en edes muista, koska kotona olisi lyömisen takia istuttu arestissa.
-ap
meidänkin vilkkaalla vesselillä oli tuossa vaiheessa (kiltti poika on kyllä).
Itse painiskelin samanlaisten ongelmien kanssa aikaisemmin, poika vain satutti meitä vanhempia ja sai raivareita. Sain itse silloin ammattilaiselta huojentavan tiedon, että noin nelivuotiaalla empatiakyky ja itsesäätely alkavat olla sillä tasolla, että tuollainen käytös jää pois, jos lasta vain johdonmukaisesti kasvattaa.
Sinulla on tietysti kurja olo, mutta uskon, että aivan oikein ja hyvin lastanne kasvatatte. Tsemppiä siis, kyllä johdonmukaisuus vielä palkitaan!
kirjoitinkin, että ei poika vielä edes osaa potkaista päähän, eihän se edes pysyisi pystyssä jos nostaisi toisen jalan. Ja toinen poika on päätä pidempi.
Lapset satuttaa kyllä toisiaan. Pienet puree ja taaperot ja leikki-ikäiset lyö, mutta kenenkään en ole kuullut potkaisevan päähän.
Erityisen törkeän asiasta tekee sen, että on potkaissut päähän.
Lapset satuttaa kyllä toisiaan. Pienet puree ja taaperot ja leikki-ikäiset lyö, mutta kenenkään en ole kuullut potkaisevan päähän.
Erityisen törkeän asiasta tekee sen, että on potkaissut päähän.
Pojallani (5v) on 4 vee läheinen kaveri joka ainakin kurittaa pikkuveljeään joka 2v ihan tarkoituksella. Koitaa samaa myös kaveriinsa eli poikaani joka pojaksi ehkä turhankin rauhaa rakastava ja pehmo.
Nyt ehkä laantumaan päin, täyttää parin kuukauden päästä jo 5.
Mutta on haitannut hieman kaverisuhdetta kun toinen tönii ym tarkoituksella.
Mielestäni silti täysin normaali poika, ihan tavallinen hyvä koti jne.
Hyviä neuvoja tässä jo tullut. Älä välitä muista kommenteista.
Tsemppiä!
sitä, että eri mieltä ei saisi olla, mutta luen vain kommentit, joissa on perustelut tai edes jotain analyysiä. Kiitos niistä siis. Mietin vielä, josko jollain olisi suunnilleen samanikäinen lapsi ja missä määrin lapsi lyö/lyökö koskaan. - ap
ei ole koskaan lyönyt, töninyt tai potkinut ketään. Taisit aiemmin mainita, etteivät 4 v osaa edes potkia, useimmat minun tuntemat pojat osaavat oikein hyvinkin. En valitettavasti osaa neuvoa sinua, mutta se että suhtaudut asiaan vakavasti ja etsit ratkaisuja on minusta merkki siitä, että olet hyvä kasvattaja.
olen onnellinen, että en joudu laittamaan lapsiani päiväkotiin.