Tiedätkö sen hirveän tunteen kun on kännissä mennyt muisti eikä vielä ole
tullut juteltua illanvietossa olleiden henkilöiden kanssa? Se häpeä, että JOS olen mokannut jotain kun kyseessä ei ole ihan läheisimmät ihmiset, mutta itse ei kuitenkaan uskalla ottaa ekana yhteyttä kun hävettää.
Mulla on justiin nyt se tunne.
Kommentit (26)
Minä myös lopetin kokonaan. En juonut usein (harvemmin kuin kaverini) enkä mielestäni enempää kuin muutkaan samassa seuruessa, kun "bailataan"... Mutta muisti alkoi lähteä helposti, toisin kuin teinikännäyksestä. Tulin myös hyväksikäytetyksi. (En tehnyt asialle mitään, koska se olisi ollut sana sanaa vastaan ja poliisinkin asenteet ovat mitä ovat. Tuo suomalainen mies luultavasti jatkaa edelleen samaan malliin, mikäpä häntä estäisi.)
Toi oli mulle tosi tuttua kauraa ennen lasteni syntymää. Join usein liikaa lievän ujouteni ja huonon itsetuntoni takia. Morkkis oli seuraavana aamuna, ja jos oli muistikatkoja, se oli pahinta. En myöskään uskaltanut kysyä taphtumista keneltäkään. Se taas syvensi huonoa itsetuntoa, kun mietin pääni puhki mitä musta NYT ajatellaan ja pyörittelin mielessäni pahimpia mahdollisia skenaarioita, mitä olisi voinut tapahtua. Onneksi läheisimmät ihmiseni osasivat yleensä suhtautua mahdollisiin mokailuihin huumorilla.
Lopetin juomisen ekan raskauteni alussa (saunasiiderin tai ruokaviinin joskus voin ottaa) ja enpä nykyisin juuri alkoholia kaipaa.
[quote author="Vierailija" time="31.03.2013 klo 04:12"]
[quote author="Vierailija" time="31.03.2013 klo 04:09"]
Muuttuukohan tuo muistinmenetysominaisuus jotenkin vanhetessa?
Teinikännäyksistä muisti aina kaiken, ja nykyään menee muisti tosi helposti kun vähänkään kupittelee.
[/quote]
Mä olen kuullut, että muuttuu. Pahenevathan krapulatkin.
Oikeasti te muistia usein menettelevät, lopettakaa juominen kokonaan. Se on teille erittäin haitallista, varsinkin, jos olette vielä naispuolisia.
[/quote]
Vai johtuisiko kasvaneesta toleranssista ja juodun alkoholin määrästä? Teininä riitti omppuviinipullo ja vähän siideriä päälle, niin oltiin ihan oksennuskunnossa.
En tiedä koska en ole alkoholisti.
Hyppäsin hurjassa humalassa väärään kyytiin. Bilettäminen oli kivaa niin kauan kunnes tajusin mitä oli tullut tehtyä.
Menetin hienon miehen.
No jos yhtään lohduttaa, niin kannattaa ajatella että ei sitä kuitenkaan ole ollut tiedottomassa tilassa vaikkei oikein muistaisikaan. Olet aika varmasti jatkanut samaan malliin kuin ennen muistin menoakin, et vain muista sitä. Tosi pelottavaahan se on, mutta melko varmasti mitään tosi järkkyä ei ole tapahtunut. Jos muutkin ovat olleet viihteellä niin luultavasti kukaan ei ole huomannut sinun käytöstäsi.
Tämä ei nyt tarkoita sitä että kännääminen on hyväksyttävää. Mutta joskus voi sattua virhearviointeja ja niistä sitten oppii. Ei kannata olla turhan ankara itselleen. Itse en harrasta ( hurjien nuoruusvuosien jälkeen) humalajuomista, toki joskus juon illanvietoissa tms. jotain. Lopetan kuitenkin heti kun alkaa vähänkin tuntua. En pidä humalasta ja vielä vähemmän krapulasta.