kun vauva syntyy,esikoisella alkaa olla jo uhmaa,miten selviämme?

hengissä.

Tuo on aika yleinen ikäero, on muutkin selvinneet. Ja ei se itseasiassa vielä edes ole esikoisesi silloin pahimmassa uhmaiässä, yleensä se on vasta yli2v. Meillä alkoi kyllä tasan 2päivää 2v synttäreistä, kuin napin painalluksesta.



2v osaa syödä itse, noudattaa selkeitä ohjeita (silloin kun haluaa), yleensä ihan mielellään tuo ja vie tavaroita pyydettäessä, on ylpeä osaamisestaan. Kävelee jo reippaasti itse, aloittelee opetella pukemista, pottajuttuja.. Oikeastaan on muuten jo aika helppo, jos sitä uhmaa ei olisi. :)

meillä ei yhdelläkään lapsista (7 kpl) ole ollut kummempaa uhmaa ennen 3 vuoden ikää. Ja tuo mitä 2-vuotias jo osaa - sekin niin riippuu lapsesta et vaikea sanoa teidän tapauksesta.

...itsekin luulin aikoinaan olevani ihan pulassa (lapsilla n.3 vuoden ikäero), mutta niin se vaan alkaa sujua; usko itseesi ja omiin vaistoihisi!

Vauvanhoito on jo paljon helpompaa, kun olet sen esikoisella treenannut, ja kahdelta pieneltä äiti oppii vielä enmmän kuin yhdeltä;)

Onnea ja menestystä!

Täällä yksi hengissä selvinnyt ;D



Meidän lapsilla 1,5v ikäeroa, ja esikoisella aika varhainen uhma oli aikoinaan. Täytyy sanoa etten ihan kauhean mielelläni tuota umaongelmaa edes muistele...



Vinkiksi voisin antaa vaan sen että kovasti paljon ymmärrystä, aikaa, kärsivällisyyttä, syliä ja rakkautta sille esikoiselle vauvan synnyttyä. Kuka ikinä sitä kerkeää antamaankin, mutta äidin huomio on varmasti kuitenkin vielä tärkeintä. Ei pidä vaatia liikaa osaamista, mutta kannustaa ja kehua paljon. Vauvan syntymä on tosi rankkaa isolle sisarukselle, joka on itsekin vielä tosi pieni.



Kyllä selviätte. Lempeä asenne ja hermot viritettynä siihen kuntoon että kaikki on kunnossa niin kauan kun kukaan ei kuole ;)



Myöhemmin (meillä sitten kun kakkonen oli n. 2v) helpottaa roimasti, ja sisaruussuhde on ihanaakin ihanampi rikkaus!

Meillä ei ole varsinaista uhmaa ollut kummallakaan.



Rankkaa teillä tietysti tulee olemaan, kuten pikkulapsivaiheessa aina. Mutta sille ei voi mitään ja sen kyllä kestää. Tsemppiä.



Ja 2v on niin pieni, ettei se kauheasti mitään vielä osaa. Jos hyvin käy, niin suostuu jo syömään itse ja oppii kuivaksi. Tai sitten ei.

Jos vauva on nyt 9 kk ja olet jo raskaana, eihän ikäeroksi tule kuin 1 v ja 6 kk (1,5 v) tai vähemmän.



Meillä lähes sama tilanne. Onnea vaan :)



Huumorilla ja "kärvistelymeinigillä" ajateltiin selvitä, tiedostetaan, että rankkaa tulee olemaan. Toivotaan vaihteeksi lasta hyvin nukkuvien osastolta - mutta tietenkin pääasiassa tervettä.



Uskon, että itseäni auttaa, että ajattelen, että vaikein vaihe kestää vain vuoden, pari, sitten toivottavasti jo leikkivät keskenään.

kyllä hieman hirvittää vaikka vauva nyt onkin tulossa ja rakas on tämä uusikin tulokas. Sitä mietinkin että muutaman vuoden kuluttua se kaikki palkitaan kun lapsista on toisilleen leikkikaveria. Täytyy varmaan hommata kunnon kantoreppu että saa kädet vapaaksi ja onneksi se vauva alkuun nukkuu lähes kokoajan ;) imetyksiin tietysti menee aikaa ja sitä mietinkin että mitä teen tuolle 1,8v silloin,laitan köydellä kiinni tuoliin ;) vitsi vitsi,mutta tästä vinkkejä? miten siis hoitui vauvan syöttö kun taaperokin vielä ihan pieni vahdittava?!

Uhmaikää on meidän muksuilla ollut vaihdellen n. 2-4:n vuoden iässä- välillä voimakkaammin ja välillä heikommin ja yhdellä pahin uhmakkuus osui viiden vuoden ikään, kun toiset on siinä iässä jo tasaantuneet. Nyt just 3-vuotias koittelee kovasti, aiemmin ei ole uhmannut juuri lainkaan. Että voi olla, että teidän vauva-aika menee ihan kivasti.

Ainakin ystävilläni toimi tämä:



- vaihtoi vauvan vaipat lattialla ja otti esikoisen vauvan hoitoon mukaan



- Toi vauvan tullessa kotiin esikoiselle pienen paketin "vauvalta"

Meillä laspilla on just tuo vuosi ja 8 kk ikäeroa. Joskus tuntuikin, ettei selviä hengissä, mutta tietysti kaikki selviää!



Hyviäkin puolia on: leikkivät myöhemmin yhdessä. Isolla ikäerolla varsinkin eri sukupuolet voivat olla vaikeampia siinä suhteessa. Meillä esikoinen ei tajua aikaa ennen pikkuveikkaa.



Uhmaikä on niin erilainen eri lapsilla, et älä siitä vielä huolehdi. 2-vuotiaana meillä esikoispoika ei syönyt ite. Olis osannut, mut ei vaan halunnut. Ja siinä hulinassa syöttäminen säästi ainakin siivoamisaikaa multa :) Mut hän osasi sitten puhua vaikka mitä. Osasi pukea, halusi jo leikkiä puistossa ja kerhoissa muiden kanssa. Eli kerhossa kun vaikka imetin vauvaa, niin ei toinen roikkunut lahkeessa, vaan meni muiden mukana.



Ja nyt kun kuopus on puolitoista, niin pojat leikkivät jo vähän yhdessäkin. Isoveli huolehtii pienestä (ilmoittaa mulle, jos on vaikka kiipeämässä kiellettyihin paikkoihin, kun oon veskissä ripustamassa pyykkiä), päiväunirytmi sama (jää itelle kahvitauko päivällä). Kuopuskin alkaa päästä jo vaipoista, joten menee lyhyessä ajassa vaippailu. Yövalvomiset menee samoilla lämpimillä :) Ois hirveetä minusta aloittaa "alusta" vaippailu ja valvomiset kun on jo tottunut parempaankin. Eli on hyviä puolia myös.



Selviämistä auttaa sekin, että meillä on isovanhempiin läheiset välit. He ottavat poikia hoitoon vuorotellen ja nyt jo samaankin aikaan. Kuviteltiin käyttävämme heitä enempikin hyväksemme, mutta sekin auttoi jaksamista, että tiesi saavansa apua. Eli nyt totuttamaan esikoista yökyläilyyn (et varmaan imetä enää?), niin voit tarvittaessa panna häntä isovanhemmille tai muulle tutulle kun vauva on syntynyt. Voit sitten nukkua vauvan kanssa päikkäreitä samaan aikaan, jos yöt menee hulinaksi.

tämä esikoinen on ollut alusta asti helppo,nukkunut jo pitkään omassa huoneessa sängyssään ja yöt nukkunut läpensä jo 3kk iästä lähtien. Minulla ei ollut mitään masennuksia tms ja mies piti pitkän loman ja oli alkuun meidän kanssa kotona. Mies on täysin omistautunut esikoisellekkin ja auttaa kotitöissä. meillä muutama hoitajakin tässä ihan lähellä. Jos kakkonenkin on yhtä hyvä nukkuja niin hyvin varmasti menee,nyt voin sanoa pääseeni tosi helpolla tämän esikoisen kanssa. On niin hyväntuulinen vauva. ap

kyllä hieman hirvittää vaikka vauva nyt onkin tulossa ja rakas on tämä uusikin tulokas. Sitä mietinkin että muutaman vuoden kuluttua se kaikki palkitaan kun lapsista on toisilleen leikkikaveria. Täytyy varmaan hommata kunnon kantoreppu että saa kädet vapaaksi ja onneksi se vauva alkuun nukkuu lähes kokoajan ;) imetyksiin tietysti menee aikaa ja sitä mietinkin että mitä teen tuolle 1,8v silloin,laitan köydellä kiinni tuoliin ;) vitsi vitsi,mutta tästä vinkkejä? miten siis hoitui vauvan syöttö kun taaperokin vielä ihan pieni vahdittava?!

niin saatte olla vauvan kanssa rauhassa niinhän ne muutkin tekee

minä en tuota pientä mussukkaani muiden hoidettavaksi laita:( ap

Olisit nyt vähän miettinyt ehkäisyä paremmin niin ei tarttis tätäkään asiaa miettiä.

Vai mietitkö yhtikäs mitään muutenkaan? Oletko näitä jotka antavat vauvan tulla jos on tullakseen ja ihmettelevät sitten että hups! kuinkas siinä nyt näin kävi?!?!?

2v on kivassa "minä itse" iässä, jolloin saa sitten ihan luvan kanssa harjoitella kaikkea itse kun sinulla on kädet kiireisenä vauvan kanssa.



ota isompi mukaan hoitamaan pientä ja paijaamaan jne. anna pikku tehtäviä "tuo äidille vauvan vaippa" "vie vauvan vaippa roskiin" "tuo vauvalle harja" tms.



2v osaa (tapauskohtaista tietty)

syödä itse

käydä potalla(ei itse), alkaa harjoittelemana kuivaksi oppimista

hieman jo puhua/ilmaista itseään

tykkää paljon järjestellä/autella esim. pyykkiä ripustaa, laittaa haarukoita tiskikoneesta laatikkoon jne