Voiko PETTÄMISESTÄ alkanut suhde toimia?

Hullusta pihtari-avmammasta voi erota ensin ennen kuin etsii vierasta.

Pettäminen on okei koska en saa enää kotona seksiä yhyy, mutta en voi erotakaan koska puolisoni on hullu... ja naiset uskoo.

voi olla? Naiset ei pihtaa, ja kaikki av-mammatkin on niin tasapainoisia?

Juu voi uusi alkaa pettämisestä...

...Mieheni jäi kuolemansa jälkeen kiinni naiskuvioista. Oli lainaillut rahaa mitä ihmeellisillä takaisinmaksukuvioilla.
Onnellista tässä on kuitenkin se, että n. puoli vuotta kuoleman jälkeen ei minun tarvinnut ulkopuoliseen työhön lähteä. Kävi vähän niinkuin lottovoitto. Joskus se onni potkii ja paha saa palkkansa ja hyväuskoiset ja rehelliset palkitaan :)

Nyt minulla uusi suhde, joka alkoi mieheni pettämisen vuoksi...

Kaikki on mahdollista.

Itse olin se pettäjä eli olin avoliitossa kun ihastuin nykyiseen mieheeni.

Tämän suhteen alussa olin 22v. ja silloin päätin etten enää ikinä petä ja päätös on pitänyt jo yli 20 vuotta.

Naimisissa olemme ja 2 lastakin on...jo teini-ikäisiä.

Petos on mahdoton pohja suhteelle. Ei toimi.

Kokemukseni mukaan kyllä. T. yhdessä 11 vuotta, naimisissa ja lapsia

Tuttavapiirissä muutamakin liitto on alkanut pettämisellä. Kumpikin suhde on kestänyt monta vuotta, mutta myös kummassakin tämä pettäjä pettää taas. En usko että heidän puolisonsa edes tietävät, en viitsi mainita kun olihan se alunperinkin aika oletettavaa...

Niinpä... t:28

[quote author="Vierailija" time="22.02.2013 klo 17:50"]

Kokemukseni mukaan kyllä. T. yhdessä 11 vuotta, naimisissa ja lapsia

[/quote]

Jännä juttu,,, aikaerilaisiavastauksia. Olisikohan näin että kaikki vastaukset ovat oikein? Eli ne vastaukset ovat vastaajalle oikea vastaus.

Nyt vaan valitset vastauksen joka sattu sinun arvoihisi

Ja sä oikeasti uskoit... just... ei hyvää päivää..

"Edellisestä suhteesta ei siis ollut lapsia, eivätkä olleet seksiäkään harrastaneet noin vuoteen ennen kuin edes tapasimme. Mekään emme harrastaneet seksiä kuin vasta parin viimeisen kuukauden aikana jolloin ero oli jo selvä, mutta mies ei uskaltanut tehdä lopullista eroa naisen lievien mielenterveysongelmien takia. Erosivat kuitenkin ystävinä. "

Jaa-a. Kyllähänne suhteet toimii, koska pettäjillä on sama arvomaailma: pettäminen on sallittua (ainakin tietyin ehdoin). Ja on oletettavaa, että näiden ihmisten arvomaailma on sama laajemmaltikin. jos molemmat ovat arvoista samaa mieltä, ja silloinhan suhde toimii.

tunnen kyllä erään, joiden suhden alkoi pettämisestä. vielä kymmenekin vuoden älkeen syyllisyys on ollut musertava. Mutta liitto on kestänyt. 

Kyllä voi! Asiat eivät aina ole niin mustavalkoisia. Tässä oma tarinani: 

Itse olin parikymppinen, jo naimisissa silti (ei lapsia enkä edes halunnut), mies seurusteli tai oikeastaan vasta tapaili yhtä naista. Tutustuimme ensin ihan kavereina, mutta jo pian aloimme tuntea jotain enemmän... Mies sitkeästi piti yhteyttä ja kertoi tunteistaan. Itse olin aika ahdistunut, koska en ollut ennen tuntenut niin syvää yhteenkuuluvuutta ja sielunkumppanuutta kenenkään kanssa, mutta olin naimisissa, ja olin ajatellut että olen kai onnellinen, vaikka oikeasti en ollut. Silloinen aviomieheni oli kuitenkin hyvä mies, vaikka ns. sielunkumppanuutta meillä ei ollut emmekä jälkeenpäin ajateltuna olleet yhtään samanlaisia tai omanneet samoja tulevaisuuden haaveita. Minö olin hänen seurassaan todella yksinäinen, en osaa selittää tarkemmin.

En ollut koskaan pettänyt ennen tätä. Aloimme tapailla salaa ja ne olivat elämäni ihaninta aikaa silloin! :) Kohta sitten otinkin eron, ja reipäisin itseni irti kaikesta. Pettäminen ei ollut ennen tullut kuuloonkaan ja nyt se tuntui jotenkin kummalla tavalla oikealta. Silti pelotti ja laihduinkin ihan luurangoksi, sillä vaikka olin onnellinen uuden miehen kanssa, oli tapahtunut niin paljon, että se verotti minua rankasti. Ihmisten suhtautuminen oli aluksi hyvin nihkeää ja minun "lapsellisuuttani" päiviteltiin.

Kaikki tämä kuitenkin kannatti, sillä löysin elämäni miehen ja hän -naisensa :) Nyt meillä on lapsikin ja kaikki mitä vaan voi toivoa. Pettäminen ei siis aina ole niin mustavalkoista ja siinä ei ole kysymys aina arvomaailmasta; en koskaan tekisi enää niin, sillä nyt olen onnellinen, nyt ja aina. Joskus kannattaa ottaa riski ja elää tunteella, on vain yksi elämä. 

Minusta on jännä, miten pettäjät täällä selittävät isoista tunteista ja siitä, miten kannatti noudattaa tunteitaan ja pettää. Totuushan on, että ne tunteet eivät häviä, jos on tosirakkaudesta kyse, vaikka ensin toteaisi sille vanhalle kumppanilleen, että en ole onnellinen ja haluan eron. Pettäjät eivät ajaudu suurten tunteiden vietäviksi vaan tekevät valinnan huijata, valehdella ja salailla. Kyseessä on nimenomaan arvomaailmaan liittyvä asia. Jos oikeasti arvostaa rehellisyyttä, suoraselkäisyyttä ja aitoutta, ei ala kähmiä puolison selän takana vaan hoitaa asiat reilusti ja suoraan. Sen sijaan ne, jotka aina ajattelevat ensin omia tarpeitaan, tunteitaan ja itseään noudattavat myös toimissaankin tätä näkökantaa ja tekevät itselleen helppoja ja miellyttäviä ratkaisuja vähääkään välittämästä, kuinka paljon satuttaa muita.

Tottakai pettäjäkin voi olla pettämättä - ainakin niin kauan kuin hänen tarpeensa tulevat tyydytetyiksi. Pettäjä kun on luonteeltaan heikko, joten jos hänellä on voimakas ja turvallinen puoliso, saattaa liitto onnistua, kun toinen kannattelee heikkoa yli karikoiden. Jos myrky osuukin tähän turvalliseen ja vahvaan, niin heikko ei kannattele ja pettäjä pettää jälleen. 

Itse en ikinä ottaisi pettäjää itselleni. En arvosta tuollaista omanapaista arvomaailmaa ja muiden syyttämistä omista itsekkäistä valinnoista. Sen edellisen suhteen voi päättää, jos suuri rakkaus astuu elämään. Jos minulle mies tulisi itkemään seksittömästä liitosta ja hullusta vaimosta, niin nauraisin ja jättäisin miehen siihen paikkaan. Jos ei edes kykene myöntämään, että minä tässä olen mokannut, vaimossa ei ole vikaa, niin ei ole takuulla edes pienen miettimisen arvoinen mies. 

Aika selkärangattomia tarinoita täältäkin löytyy. :( Yllättän harvalla on kanttia myöntää, että olisin voinut toimia reilusti, en toiminut ja tein siinä virheen. Ei, mieluummin vain syytetään tunnekylmää liittoa, alistavaa suhdetta, hirveää puolisoa jne. Kun ei totuutta kykene näkemään edes jälkeenpäin, niin ei takuulla muuta tapojaan. Kun se heikko hetki tulee, niin on turha kuvitella selkärangattoman ja epärehellisen kykenevän kannattelemaan suhdetta. Ei, hänhän on aina se saaja, jonka tarpeet on osattava tyydyttää juuri oikealla hetkellä ja oikealla tavalla tai on oikeutettu etsimään uuden.

Kai se mahdollista on. Mutta ei kovin tavallista...

Tässäkin kävi kuten tilastot osoittaa eli naiset pettää useammin. Lukekaa tätä ketjua niin pettäviä naisia on palsta pullollaan. Voiko pettävää naista kutsua huoraksi ja sanoa huora on aina huora vai miten?

[quote author="Vierailija" time="22.02.2013 klo 20:27"]

Minusta on jännä, miten pettäjät täällä selittävät isoista tunteista ja siitä, miten kannatti noudattaa tunteitaan ja pettää. Totuushan on, että ne tunteet eivät häviä, jos on tosirakkaudesta kyse, vaikka ensin toteaisi sille vanhalle kumppanilleen, että en ole onnellinen ja haluan eron. Pettäjät eivät ajaudu suurten tunteiden vietäviksi vaan tekevät valinnan huijata, valehdella ja salailla. Kyseessä on nimenomaan arvomaailmaan liittyvä asia. Jos oikeasti arvostaa rehellisyyttä, suoraselkäisyyttä ja aitoutta, ei ala kähmiä puolison selän takana vaan hoitaa asiat reilusti ja suoraan. Sen sijaan ne, jotka aina ajattelevat ensin omia tarpeitaan, tunteitaan ja itseään noudattavat myös toimissaankin tätä näkökantaa ja tekevät itselleen helppoja ja miellyttäviä ratkaisuja vähääkään välittämästä, kuinka paljon satuttaa muita.

Tottakai pettäjäkin voi olla pettämättä - ainakin niin kauan kuin hänen tarpeensa tulevat tyydytetyiksi. Pettäjä kun on luonteeltaan heikko, joten jos hänellä on voimakas ja turvallinen puoliso, saattaa liitto onnistua, kun toinen kannattelee heikkoa yli karikoiden. Jos myrky osuukin tähän turvalliseen ja vahvaan, niin heikko ei kannattele ja pettäjä pettää jälleen. 

Itse en ikinä ottaisi pettäjää itselleni. En arvosta tuollaista omanapaista arvomaailmaa ja muiden syyttämistä omista itsekkäistä valinnoista. Sen edellisen suhteen voi päättää, jos suuri rakkaus astuu elämään. Jos minulle mies tulisi itkemään seksittömästä liitosta ja hullusta vaimosta, niin nauraisin ja jättäisin miehen siihen paikkaan. Jos ei edes kykene myöntämään, että minä tässä olen mokannut, vaimossa ei ole vikaa, niin ei ole takuulla edes pienen miettimisen arvoinen mies. 

Aika selkärangattomia tarinoita täältäkin löytyy. :( Yllättän harvalla on kanttia myöntää, että olisin voinut toimia reilusti, en toiminut ja tein siinä virheen. Ei, mieluummin vain syytetään tunnekylmää liittoa, alistavaa suhdetta, hirveää puolisoa jne. Kun ei totuutta kykene näkemään edes jälkeenpäin, niin ei takuulla muuta tapojaan. Kun se heikko hetki tulee, niin on turha kuvitella selkärangattoman ja epärehellisen kykenevän kannattelemaan suhdetta. Ei, hänhän on aina se saaja, jonka tarpeet on osattava tyydyttää juuri oikealla hetkellä ja oikealla tavalla tai on oikeutettu etsimään uuden.

[/quote]

Itse en todellakaan ole ylpeä pettämisestäni, koska rikoin pahasti omaa moraaliani ja arvomaailmaani. Mutta silti olen nyt yli 10 vuotta myöhemmin onnellinen että niin aikoinani tein. Nyt minulla on kaikki, mitä ikinä toivoin. Jos olisin jäänyt huonoon suhteeseen, en ikipäivänä olisi tullut onnelliseksi, eikä se toki olisi kestänytkään. 

Eli tavallaan olen samaa mieltä kanssasi siitä, että kun tapaa itselleen oikean ihmisen, ei tule tarvetta pettää. Oma mieheni on turvallinen ja vahva, ja nyt meillä on avoin suhde ja syvä yhteenkuuluvuus. Exääni en ole koskaan syytellyt, päinvastoin, olen aina sanonut että hän on hyvä mies; ei hakkaa, ei juo, käy töissä jne. Joten uskon että hän on nykyisen naisensa kanssa oikein onnellinen, ja siis että tämä nainenkin on. Ainota asiat, joista olen syytellyt, on oma huono valinta mennä liian nuorena(18v)naimisiin suurelta osin painostuksesta, ja etten aiemmin lähtenyt suhteesta. Toinen asia oli huono suhde, joka ei johtunut kummastakaan meistä yksilönä, vaan että yhdessä suhteemme ei toiminut.

Minulla ei ole tarvetta selitellä itselleni yhtään mitään, mutta olen käynyt nämä' ajatukset läpi useasti, jotta saan selvitettyä, miksi kävi niin kuin kävi. Ja myöskin mustavalkoinen ajattelu kaikista asioista minua harmittaa, koska pettämisestäkin voi oikeasti koitua hyvääkin; siis kaikille osapuolille. Meidän tapaus on siitä hyvä esimerkki! Olemme exän kanssa edelleen tekemisissä ja hyvissä väleissä, joten tämä meni kai paremmin kuin hyvin :)

[quote author="Vierailija" time="15.02.2010 klo 16:58"]

Pettäminen on okei koska en saa enää kotona seksiä yhyy, mutta en voi erotakaan koska puolisoni on hullu...

ja naiset uskoo.

Voi olla toisinkinpäin. Ex-mieheni oli masentunut ja lievä alkoholisti. Näin hänessä sen hyvänkin, mitä hänessä oli ja rakastin häntä silloin. Neljä vuotta yhdessä ja aloin olla ihan lopussa henkisesti. Hän oli niin raskas ihminen... riidellessä haukuin häntä ankeuttajaksi, koska hän toden totta tuntui imevän kaiken ilon ja onnen ympäristöstään pois. Yksi syy miksi pelkäsin jättää hänet oli, koska ajattelin, että hän tekee itselleen jotain tahalleen tai tahattomasti. Olin jo kerran yhdessäoloaikanamme soittanut ambulanssin keskellä yötä kotiimme. Oli siihen muitakin syitä, oma pelko tehdä ratkaisuja ja ympäristön paine pysyä yhdessä.

Sitten tapasin nykyisen mieheni ja rakastuin nopeasti. Olimme kuukauden ajan niin että mulla oli entinen siinä sivussa. Uusi mies oli kanssa suhteessa, mutta ensimmäisen yhteisen yömme jälkeen jätti tyttöystävänsä. Mulla meni kauemmin. Seksiä mulla ei ex-miehen kanssa enää ollut, mutta tämän uuden miehen kanssa kylläkin. Viimein sain jätettyä vanhan ja nyt olen onnellinen. Nykyinen mieheni on mulle parasta ikinä. Ja exälläkin pyyhkii ihan ok... ei paremmin, mut ei huonomminkaan. Hengissä ainakin. Ja viimein lakkasin ajattelemasta, että se on mun syyni, jos hän tukehtuu oksennukseensa tai teloo muuten itsensä. Siihen meni kaksi vuotta.

Mutta me siis petimme molemmat suhteemme alussa silloisia kumppaneitamme, mutta nyt ei tulis mileenkään. Ja voin sanoa tän miehenikin puolesta. Sen verta kova koulu ollaan käyty molemmat, et tiedetään, ettei vieraan pillun  tai munan takia kannata heittää hyvää suhdetta roskiin.

Mutta miksi täytyy pettää? Miksi sitä suhdetta ei voi kunniakkaasti päättää heti, kun on selvää, että tässä tämä nyt on? Miksi roikottaa varalla itsekkäästi ja varmistella omia pelipaikkojaan kuntoon?

Ei kukaan vaadikaan, että pitäisi hylätä elämänsä rakkaus ja vain sinnitellä toimimattomassa liitossa. Mutta kun tapaa sen oikean ja jalat menee alta, niin miksi siinä kohtaa ei voi toimia oikein ja rehellisesti ja lopettaa se entinen suhde, ennen kuin se uusi suhde on jo pettämistä ja selän takana toimimista.

Kuukausi on tietysti lyhyt aika esim. pettää, mutta en ymmärrä, miten edes sen kuukauden ajan voi kaksinaamaisesti valehdella ja käydä harrastamassa seksiä toisen kanssa, jotta saa omat tarpeet tyydytettyä. Ihanko teistä jokainen syöksyy seksisuhteeseen samantien vai ettekö te tiedä, oletteko rakastuneita, jos ette ole ensin harrastaneet seksiä?

Omissa suhteissani seksi on tullut vasta sitten, kun olemme olleet jo vakavalla pohjalla. En siis ymmärrä tarvetta pettää ja valehdella missään tilanteessa. Jopa se, että kännipano johtaa rakastumiseen, pitäisi ratkoa välittömästi ilman uusia seksisessioita, valehtelua ja vedättämistä.

Kyllä, selityksistä huolimatta pettäjät ovat niitä heikkoja, jotka eivät kannattele hyvääkään suhdetta, jos omat tarpeet eivät täyty. Kyseessä on siis aina itsekeskeinen ja omanapainen teko, oli taustalla minkälainen suhde tahansa, ja ihan aina nämä omien tarpeiden tyydyttäjät selittelevät asiaa sillä, että suhde oli huono eikä uskaltanut toista jättää, kun pelkäsi, mitä se tekee. Silti se toinen on aina jätetty. 

[quote author="Vierailija" time="23.02.2013 klo 09:31"]

Mutta miksi täytyy pettää? Miksi sitä suhdetta ei voi kunniakkaasti päättää heti, kun on selvää, että tässä tämä nyt on? Miksi roikottaa varalla itsekkäästi ja varmistella omia pelipaikkojaan kuntoon?

Ei kukaan vaadikaan, että pitäisi hylätä elämänsä rakkaus ja vain sinnitellä toimimattomassa liitossa. Mutta kun tapaa sen oikean ja jalat menee alta, niin miksi siinä kohtaa ei voi toimia oikein ja rehellisesti ja lopettaa se entinen suhde, ennen kuin se uusi suhde on jo pettämistä ja selän takana toimimista.

Kuukausi on tietysti lyhyt aika esim. pettää, mutta en ymmärrä, miten edes sen kuukauden ajan voi kaksinaamaisesti valehdella ja käydä harrastamassa seksiä toisen kanssa, jotta saa omat tarpeet tyydytettyä. Ihanko teistä jokainen syöksyy seksisuhteeseen samantien vai ettekö te tiedä, oletteko rakastuneita, jos ette ole ensin harrastaneet seksiä?

Omissa suhteissani seksi on tullut vasta sitten, kun olemme olleet jo vakavalla pohjalla. En siis ymmärrä tarvetta pettää ja valehdella missään tilanteessa. Jopa se, että kännipano johtaa rakastumiseen, pitäisi ratkoa välittömästi ilman uusia seksisessioita, valehtelua ja vedättämistä.

Kyllä, selityksistä huolimatta pettäjät ovat niitä heikkoja, jotka eivät kannattele hyvääkään suhdetta, jos omat tarpeet eivät täyty. Kyseessä on siis aina itsekeskeinen ja omanapainen teko, oli taustalla minkälainen suhde tahansa, ja ihan aina nämä omien tarpeiden tyydyttäjät selittelevät asiaa sillä, että suhde oli huono eikä uskaltanut toista jättää, kun pelkäsi, mitä se tekee. Silti se toinen on aina jätetty. 

[/quote]

Olet ihan oikeassa. Mä itse en pystynyt hillitsemään itseäni, selvinpäin kyllä, mutta jos kohtasin tämän nykyisen mieheni baarissa, niin lähdin yöksi. :( Kyllä mä inhosin itseäni. Mutta ei tuo entinen paljon perään kysellyt. Itse makasi milloin missäkin treenikämpällä tai kaverin luona sammuksissa. Ei meillä viimeseen vuoteen oikein ollut seksiä. Kyllä se suhde oli kamala ja virheeni olikin etten lopettanut sitä ajoissa. Ja syyllisyyttä kannoin pitkään. En ehkä olisi kantanut hänestä huolta niin pitkään, jos ei olisi ollut huono omatunto. :O

Minusta vaatimuksia, että pitäisi ottaa avioero ennen kuin menee sänkyyn uuden kumppanin kanssa, voi täysin verrata vaatimuksiin, että naisen pitää olla neitsyt häissään. Eli ihanteellinen vaatimus, jolla ei ole mitään tekemistä sen todellisuuden kanssa, jota ihmiset oikesati elävät. Avoeroprosessi on pitkä, kestää vähintään vuoden ja yleensä enemmän. Rakastumisvaiheessa taas ihmistä ohjaavat sellaiset mielihyvähormonien myrskyt, että kun prosessi on kerran päässyt alkuun, sitä on vaikea pysäyttää noin vain edes viikoksi, saatika vuodeksi. Vaikka ihmisellä onkin tietoisuus, häntä ohjaavat myös vaistot, ja lisääntymisvaisto on niistä voimakkain. Liskonaivot ohjaavat suoraan kohti sänkyä.

[quote author="Vierailija" time="23.02.2013 klo 11:17"]

Minusta vaatimuksia, että pitäisi ottaa avioero ennen kuin menee sänkyyn uuden kumppanin kanssa, voi täysin verrata vaatimuksiin, että naisen pitää olla neitsyt häissään. Eli ihanteellinen vaatimus, jolla ei ole mitään tekemistä sen todellisuuden kanssa, jota ihmiset oikesati elävät. Avoeroprosessi on pitkä, kestää vähintään vuoden ja yleensä enemmän. Rakastumisvaiheessa taas ihmistä ohjaavat sellaiset mielihyvähormonien myrskyt, että kun prosessi on kerran päässyt alkuun, sitä on vaikea pysäyttää noin vain edes viikoksi, saatika vuodeksi. Vaikka ihmisellä onkin tietoisuus, häntä ohjaavat myös vaistot, ja lisääntymisvaisto on niistä voimakkain. Liskonaivot ohjaavat suoraan kohti sänkyä.

[/quote]

Tämä taas on varsin idioottimaisesti ajateltu. Vertaus ontuu ja pahasti. Vertauksella voisi olla jotain yhtymäkohtia, jos puhuttaisiin siitä, että morsian valehtelee olevansa neitsyt eikä ole ja se käy ilmi sitten hääpäivän iltana.

Ei kukaan vaadi odottaa niin kauan, että ero on selvä. Se, mitä tässä yritettiin sanoa, on rehellisyys. Kun rakastuu, niin kertoo sen nykyiselle kumppanilleen mahdollisimman nopeasti tai ainakin aloittaa asian pohjustamisen sillä, että kertoo olevansa onneton ja haluavansa eron. Sitten selvitellään tilannetta, suhteen tilaa ja sitä, halutaanko vielä yrittää, käydä parisuhdeterapiassa vai mitä tehdään, ja vasta sen jälkeen aloitetaan/jatketaan suhdetta uuden kumppanin kanssa. Jos on ollut naimisissa/parisuhteessa vuosia, on tosiaan velkaa sille kumppanilleen sen, että hoitaa eron vireille reilusti ja ajoissa. Kokonaisuudessaan eroprosessi kestää 6 kk. Jos kertoo puolisolleen, että haluaa eron ja on rakastunut toiseen, niin se kestää vain muutaman minuutin. Sen jälkeen se toinen tietää, missä mennään.

Edelleenkään siis ei vaadita siveellisyyttä ja loputonta pidättäytymistä vaan rehellisyyttä, suoraselkäisyyttä, asioiden hoitamista toista kunnioittavalla tavalla. On käsittämätöntä, miten pitkälle sitä omaa selkärangattomuutta viedään esim. väittämällä, että se kuuluu nykyaikaan. Ehkä se kuuluu sinun elämääsi, mutta sinä olet omanapainen ja itsekeskeinen ja vaadit aina omat tarpeet ennen muiden tarpeita. Jos pidät tällaista modernina naisena, niin se on sinun käsityksesi siitä. Minun käsitykseni mukaan olet valehtelija, heikko ja itsekäs.