Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Sanoi tänään lapsilleni, että lyökää takaisin

Vierailija
15.02.2010 |

Sanoin, että jos joku hutkii, potkaisee, tönii - katsokaa tiukasti silmiin ja sanokaa, että saat tämän yhden kerran anteeksi, mutta jatkossa lyön takaisin. Ja jos toinen kerta tulee - saa lyödä heti takaisin - ja mahdollisimman lujaa. Ennen olen aina sanonut, että ei saa koskaan lyödä toista - ja tässä on tulos - minun lapsiani satutetaan, koska he eivät lyö takaisin.



Kysesssä on siis 2 alle kouluikäistä tyttöä, joista toista päiväkoti"kaveri" tönii ja tuuppii, potkii säännöllisesti. Surettaa katsoa omaa lasta kotona, kun hän nostaa paitaansa ja pyytää katsomaan, että onko selässä jälki, kun sattuu - ja kun kysyn, miksi siellä vois olla joku jälki, niin saan kuulla, että taas oli tönitty alas jostain penkiltä jne.



Päiväkodin tädit eivät ole kuulemma "huomanneet", että mitään kiusaamista tai tönimistä olisi koskaan ollut...ja koska tyttäreni on todella vilkas liikkeissään, laittavat kaiken sen piikkiin. Prkele!

Kommentit (26)

Vierailija
1/26 |
15.02.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Siinä on vain yksi ongelma.Kun lapsi sitten "antaa takaisin" ja lyö, mitä jos siitä seuraakin jotain.



Esim. Mikko kiusaa Maijaa. Tönii, lyö jne. Maijan vanhemmat neuvovat Maijaa antamaan takaisin. Maija lyö takaisin. Lyönnin seurauksena Mikko horjahtaa ja kaatuu. Mikon pää osuu kiveen/kivilattiaan. Mikko lähtee ambulanssilla sairaalaan. Mikolla on kallonmurtuma. Mikon vanhemmat vievät asian poliisille.



Lievempänä versiona Mikon etuhampaat menevät sisään kaatumisen seurauksena.

Vierailija
2/26 |
15.02.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

ja toistaa tuon pitkän litanniasi ja jaksaako toinen edes kuunnella sitä?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/26 |
15.02.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Toistaa mitä? Anteeksi jos en ihan ymmärrä mikä lista.



Ymmärrän ettei lapsille voi hirveän pitkää listaa sepustaa kerralla, lyhyt ja ytimekäs jää mieleen. Ei pahalla..

Vierailija
4/26 |
15.02.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

huomaan että et ymmärtänyt sanaa.

Vierailija
5/26 |
15.02.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Siinä on vain yksi ongelma.Kun lapsi sitten "antaa takaisin" ja lyö, mitä jos siitä seuraakin jotain. Esim. Mikko kiusaa Maijaa. Tönii, lyö jne. Maijan vanhemmat neuvovat Maijaa antamaan takaisin. Maija lyö takaisin. Lyönnin seurauksena Mikko horjahtaa ja kaatuu. Mikon pää osuu kiveen/kivilattiaan. Mikko lähtee ambulanssilla sairaalaan. Mikolla on kallonmurtuma. Mikon vanhemmat vievät asian poliisille. Lievempänä versiona Mikon etuhampaat menevät sisään kaatumisen seurauksena.


jos Maija ei anna takaisin niin mitä siitä seuraa. Maija lähtee ambulanssilla sairaalaan ja saa kallonmurtuman ei sekään nyt niin hyvältä kuulosta.

Vierailija
6/26 |
15.02.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

niin helppo on häntä aina syytää. Eihän ne muut mitään tee. Ärsyttää kun tulee päiväkotiajat mieleen

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/26 |
15.02.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jokaisella vanhemmallahan on oikeus käydä seuraamassa päiväkodin toimintaa milloin vain. Harkitsisin ehkä itse sellaista vaihtoehtoa, että menisin vaikka jonakin aamupäivänä seuraamaan leikkihetkeä/ulkoilua. Pysytellen sivummalla tai ulkoilun aikanhan voisi katsoa sisältä ikkunasta ulos... Kyllä sen nopeasti näkee jos siellä on joku tyyppi joka jatkuvasti tönii.



Ottaisin lapsen puheet vakavasti ja jos hoitajat "eivät ole huomanneet" mitään ja lapsi vaan jatkuvasti puhuu tuollaisista tapauksista, niin menisin kyllä itse katsomaan ja tekemään asiasta lopun!

Vierailija
8/26 |
15.02.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

jos ottaisivat asiakseen niin voisivat huomatakin.



Nykyään vaan on niin, että mitään ei tehdä jos ei ole ihan pakko, on tullut sellainen tunne monesti kun olen eri päiväkodeissa 25 vuoden ajan ollut vastuullisena kasvattajana.



Varmasti joidenkin kollegojen voin kertoa näkevän vaivaa ollakseen ajan tasalla missä mennään, mutta valitettavan usein jaksetaaan ja halutaan tehdä vauín se mikä on pakko.



Lasten annetaan usein olla vapaasti päivähoidon tiloissa, aikuisten joko tehdessä jotain "rästitöitä" joka voi olla jonkun lapsen kanssa tehtävä askartelu, ohjaus tai muu, tai sitten on muutama aikuinen juttelemassa niitä näitä, lapsethan leikkivät...



Välillä kuulee aikuisen huomauttavan laselle käytöksestä, mutta se on siinä sitten. Joskus olen kuulut kun jollekin lapselle sanotaan ettei tulisi aina kanteleman, lapsi on mennyt pettyneenä pois aikuisen luota, josta luuli saavansa turvaa.



On totta, että monesti on hyvä, jos lapset huomaavat itse kuinka asioista sovitaan, mutta sen tietää ettei ilman puolueetonta aikuista monestikaan alle kouluikäinen pysty joko antamaan periksi tai lopettamaan kinastelun tai tönimisen.



Olen kuullut mitä eräs hoitaja sanoi lapelle, joka tuli kertoman ettei saanut olla rauhassa, joku käyttäytyi uhkaavasti jne. - Oletko kertonut "Villelle" kuinka täällä päiväkodissa ollaan.



Anna mun kaikki kestää! Siinä kävi näin, että kyseinen lapsi lähti "kertomaan kuinka ollaan" vai saikohan edes sanottua mitään, kun "Ville" löi rautalapiolla lasta kasvoihin. Leukaan tuli sen verran syvä haava, että lääkärireissu tuli.



Usein kehoitetan lapsia sopiman riitansa, mutta ei ajatella kuka on siinäkin asiassa päävastuussa. Hoitoaikana ryhmän vastuulliset aikuiset ovat vastuussa niin siitä, onko kaikki villasukat ja kaulurit puettu ulosmennessä vaikka lapsi "itse" pukee, kuin siitä, miten sopiminen sujuu.



Sopimista ei pitäisi jättää aivan lasten kesken, ainakin näköetäisyydellä tulisi olla ja tarvittaessa valmis puuttumaan asiaan jos tilanne on kovin äänekäs lasten kesken ja uhkaava.



Vaikea asia se että lapsen tulee antaa takas turpiin...Ap:n lapsi saa aika ryöpytyksen hoitajalta kun toinen osapuoli vollottaa ja tulee ilmi kuinka on tapeltu. Olkoonkin ettei takaisin mottaaja ole aloittanut tappelua.



Ketään ei saa fyysisesti vahingoittaa tahallisesti. Mutta saako antaa tapahtua satuttamisia? Ei saa, ja tapahtunutta selitellään monestikin vanhemmille, milloin mitäkin. Ei näe kaikkea, ei henkilökuntaa, kun lapsi menee vaikka on sanottu ettei sen luokse kannata ... jne.



Sen sijaan että kenenkään tarvitsisi saada kipuja ja tuottaa niitä toiselle tulisi ennakoida tällaiset asiat ja pyrkiä saamaan rauha lasten välille. Se voi vaatia esim. yhtä aikuista olemaan lähellä niitä lapsia jotka ovat olleet selkkauksissa. Tilanteisiin tulee puuttua ohjaavasti.



Päivähoidon ammattilaisten on taattava koskemattomuus, antaa perusturva kaikille lapsille tasapuolisesti, asennoiduttava niin, että kenenkään lapsen ei tarvitse pelätä tai jännittää tulemistaan hoitoon mitä hoitoaikana voi tapahtua, koska usein on tapahtunut.



Jos tilanne on sellainen ettei henkilökunta pysty pitämään tasapainossa päivän kulkua, tulee heidän kertoa siitä esimiehelle; päiväkodin johtajalle. Siitä pitää lähteä asioiden selvittely, miksi tapahtuu sitä ja sitä, mitä voidaan tehdä jne.



Kun jotain ikävämpää pääse käymään, saateaan syyllistää henkilökuntaa - Miksi ette kertoneet mitään, tällainen olisi pitänyt voida estää...Esim. jos joku lapsista on kielloista ja ohjauksesta huolimatta aggressiivinen, siihen on puututtava päivähoidossa olevin keinoin, niitä on.



Vanhemmillekin aina kerrottava.



Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/26 |
15.02.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sitten punnitaan sinun kasvatustaitoja.

Itse käsken vilkkaan poikani mennä kertomaan tädeille.

Väkivaltaan ei vastata väkivallalla ja sinä olet käskyistäsi vastuussa.

Vierailija
10/26 |
15.02.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Eli jos joku lyö/tms niin sanot ensin kiltisti että lopettaa. Jos jatkaa niin sanot lujasti että lopettaa. Jos jatkaa niin lyöt takaisin niin lujaa että lopettaa.



Lapsenkin on opittava pitämään itsestään huolta, sillä muut kuin omat vanhemmat eivät useinkaan tätä tee.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/26 |
15.02.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

että väkivalta ei ole mikään ratkaisu. Koskaan ei saa lyödä edes takaisin, jos ei ihan hengenhätä ole kyseessä. Mieluummin lähdetään tilanteesta, jos ei puhumalla pysty selvittämään.



Meidän lapsillamme on serkkutyttö, joka on pienestä pitäen aina lyönyt ja raapinut, purrutkin saadakseen tahtonsa läpi. Meidän lapset eivät KOSKAAN ole lyöneet takaisin vaikka kyseisen tytön vanhemmat ovat meidän kuultemmekin sanoneet, jos/kun lapset ovat tulleet kertomaan tyttönsä kiusaavan, että mitä siinä kielitte lyökää takaisin.

Vierailija
12/26 |
15.02.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sitten punnitaan sinun kasvatustaitoja. Itse käsken vilkkaan poikani mennä kertomaan tädeille. Väkivaltaan ei vastata väkivallalla ja sinä olet käskyistäsi vastuussa.

..kaunis ajatus. Meillä vaan kävi niin, että jouduimme vaihtamaan lapsen tarhaa, kun ei auttanut puhe. Vaadin johtajan vastuuta ja sanoin hoitajille, mutta ei auttanut sekään. Kyseessä oli tosi ongelmalapsia joista hoitajat vaan levittelivät käsiä, kun ei voi mitään.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/26 |
15.02.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hirvittää itseänikin myöntää, mutta kiusaamisen ehkäisyn paras keino on aktiivinen vastarinta! (väkivalta). Jos kerran heti alussa reagoi voimakkaasti ja tirvaisee takaisin, kiusaaja valitsee toisen helpommin kiusaamista sietävän kohteen itselleen.

Vierailija
14/26 |
15.02.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hirvittää itseänikin myöntää, mutta kiusaamisen ehkäisyn paras keino on aktiivinen vastarinta! (väkivalta). Jos kerran heti alussa reagoi voimakkaasti ja tirvaisee takaisin, kiusaaja valitsee toisen helpommin kiusaamista sietävän kohteen itselleen.

Onkohan tämä suuri ajattelija miettinyt, mikä on tällaisen toiminnan looginen lopputulema? Jos kaikki tekisivät samalla tavalla? Ei ihme, että lasten maailma on nykyään niin kova.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/26 |
15.02.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

ap, niin minäkin olen sanonut eikä ole tarvinnut kärsiä kiusaamisista kuin korkeintaan kerran.

Vierailija
16/26 |
15.02.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

että hän on alkanut antamaan kiusaajilleen takaisin. Opettajakin oli kuulemma sanonut, että jos jakuvasti toistuu tönimiset, lyömiset ynm. niin saa antaa takaisin. Lapsemme sanoi, että hän on nyt kohta kaksi vuotta sietänyt kiltisti kiusaamista, eikä ole antanut takaisin ja nyt hän ei enää jaksa.

Koulussakin noilta tönimisiltä ynm. osataan hyvin sulkea silmät.



Lapsemme tosin tarkoitti enemmän suullista takaisin antoa, mutta on valmis myös lyömään tarvittaessa. Toivottavasti ei joudu vaikeuksiin, kun joutuu ottamaan oikeuden omaan käsiinsä.



Aikuisiin ei voi luottaa. Ne vaan syyttää liiasta herkkyydestä ja pakottavat koulupsykologille, kun valitettiin kiusaamisesta. Kiusatusta tehtiin tavallaan syyllinen ja häntä nyt tavallaan rangaistaan.

Vierailija
17/26 |
15.02.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Eihän se, että pistää vastaan, tee maailmasta kovaa. Kyllä jokaisella on oikeus itseään puolustaa. Kynnyskysymyshän on se, että voi kun kukaan ei koskaan aloittaisin tönimistä/tappelua/kiusaamista, silloin ei kenenkään tarvitsisi myöskään puolustautua.

Hirvittää itseänikin myöntää, mutta kiusaamisen ehkäisyn paras keino on aktiivinen vastarinta! (väkivalta). Jos kerran heti alussa reagoi voimakkaasti ja tirvaisee takaisin, kiusaaja valitsee toisen helpommin kiusaamista sietävän kohteen itselleen.

Onkohan tämä suuri ajattelija miettinyt, mikä on tällaisen toiminnan looginen lopputulema? Jos kaikki tekisivät samalla tavalla? Ei ihme, että lasten maailma on nykyään niin kova.

Vierailija
18/26 |
15.02.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hirvittää itseänikin myöntää, mutta kiusaamisen ehkäisyn paras keino on aktiivinen vastarinta! (väkivalta). Jos kerran heti alussa reagoi voimakkaasti ja tirvaisee takaisin, kiusaaja valitsee toisen helpommin kiusaamista sietävän kohteen itselleen.

Ensin siedin 2 vuotta sitä kiusaamista, sitten kun nousin vastarintaan ja taisin pamauttaakin kiusaajaa, se loppui. Taisivat etsiä heikomman kohteen.

Vierailija
19/26 |
15.02.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

erityislapsi tuuppi, töni ja potki eikä ymmärtänyt puhetta. Opet tiesivät ongelman mutta vetosivat jatkuvasti tunteisiin eli poikaparan dysfasiaan sekä muihin ongelmiin joista normaalit lapset joutuivat kärsimään. Kunnalla ei ollut tarjota pojalle paikkaa erityislasten päiväkodissa joten poika terrorisoi normaalien lasten joukossa edelleen.

Vierailija
20/26 |
15.02.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Poikaa kiusattiin vuosi ja homma loppui kun kerran teki noin. Liian kilttiä ei lapsesta saa tehdä.