Kumpaako vanhempaan 6kk ikäinen vauva kiintyy jos asuu viikko-viikkosysteemillä?

Yksi koti noin pienelle ja toinen vanhempi tapailee.

Miten ihminen voi olla noin itsekäs ja tyhmä?

vv systeemiin noin pienen kanssa. Se ei ole lapsen etujen mukaista ajattelua. Tässä tapauksessa on ehdottomasti tärkeintä ajatella lasta ja hänen hyvinvointia eikä sitä mitä isä/äiti haluaa. Jos et usko mua ota yhteyttä asiantuntijaan ja keskustele heidän kanssa. Itse erosin 13v ja käyty paljon keskusteluja näistä asioista. Vasta 2-3 vuotiaalle suositellaan tätä systeemiä. Lapsen kehitykseen on ekat 3v tärkeimmät tulevaa ajatellen, ja hänellä on OIKEUS saada olla ja kasvaa yhdessä kodissa - oli se sitten äidin TAI isän TAI jonkun muun luona. Tässä vaiheessa voisi sopia esim että vauva vierailee isänsä luona 2 iltanan viikossa muutama tunti, sitten kun on 1v voisi kokeilla että hän yöpyy siellä kerran viikossa. Hitaasti hyvää tulee, usko vain!!!

ehdottomasti yksi pysyvä koti ja kiintymyssuhde. Eihän noin pieni ymmärrä miksi riepotellaan paikasta toiseen.

Älkää herranjumala edes harkitko moista kidutusta vauvalle. Kysykää ihan vapaavalintaiselta psykologilta/lastenvalvojalta/sossulta/keltä vaan yhdenkin kurssin kehityspsykologiaa läpäisseeltä ja saatte kuulla, miten tuo systeemi vaikuttaa pienen vauvan kehitykseen.



Aiheutatte tuolla systeemillä lapselle viikon välein totaalisen hylkäämiskokemuksen ympäristönvaihdoksineen. Vauvan paikka on jomman kumman luona pysyvästi. Toinen voi vierailla säännöllisesti ja viedä vauvaa vaikka ulos. Kodin on pysyttävä koko ajan samana. Samoin vauvalla on oltava yksi ja sama aikuinen, joka on 90% läsnä.

minkään ikäiselle lapselle. Lapsella tulee olla yksi koti.

Vain toinen voi olla vanhempainvapaalla eikä sitä voi jakaa viikko-viikko systeemillä, eikä noin pientä vauvaa saa mihinkään päivähoitoonkaan, ainakaan kunnalliseen.

Valitettavasti sinusta ei saa kovin kypsää vaikutelmaa :((

kukaan oikeasti mieti tämmöistä vaihtoehtoa :O?!



Kiintymyssuhdetta ei pääse kunnolla syntymään, jos noin pienen laittaa tuommoiseen "leikkiin". Kyllä siinä lapsi kärsii ja pahasti.



Itse en näe tätä kovin hyvänä vaihtoehtona minkäänikäisen lapsen kohdalta. Omakohtaista kokemusta ei ole, joten en ole tuomitsemassa. Joillekin voi sopiakin ja lapset sopeutua tämmöiseen systeemiin...



Pieni vauva ei kuitenkaan kuulu tämmöiseen, ei missään nimessä!

joka 2. viikoksi. Ja 9kk ikäisen vauvan saa jo päiväkotiin. Sitten mies voisi taas tehdä joka viikko töitä ja minä voisin ottaa vastaan töitä jos niitä tarjotaan.

realistinenhan tuo ei ole edes töiden kannalta.

osa-aikaista työtä lapsensa hoidon takia? Ja tänä päivänä jos jäät työttömäksi, saat olla kotona 2 vuotta ihan rauhassa ennenkuin työkkäri alkaa johonkin tukityöhön patistella.

ainakaan äitinsä puolensa, jos edes miettii tuollaista. Ensin heitellään kuin lelua paikasta toiseen viikon välein (todennäköisesti siksi, kun äiti ei halua hoitaa kokonaan ja vaatii, että iskä tekee ainakin puolet hommista...) ja sitten heitetään jokaviikkoisen hylkäämiskokemuksen saanut vauva päivähoitoon alle vuoden ikäisenä.



Antakaa mieluummin sijaiskotiin tai adoptoitavaksi, ei tarvi raukan kärsiä.

ja itse tapaisin häntä vain joitakin tunteja viikosta. Olisko parempi?

ja sitten vauva saisi päiväkotipaikan, koska isä lähivanhempana on töissä.

joka toinen vko.nloppu isällä ja muutoin äidin kanssa tai toisin päin.

on kiva leikkiä hetken äippää ja iskää mutta nyt jo kyllästyttää ja voisko hei joku ottaa jo tään.



Oikeasti, jos isä on samanlainen vastuun pakoilija, käy tosissaan vauvaa sääliksi. Miettikää ihan oikeasti sitä sijoitusta tai adoptiota, löytyisi vauvalle ihan oikeasti rakastavat vanhemmat.

Lyhyt vastaus kysymykseesi on: Ei kiinny kumpaankaan.



Lapsi ei pysty muodostamaan suhdetta tuolla tahdilla. Hän kun ei pysty pitämään muistikuvaa poissaolevasta vanhemmasta, vaan luulee että hylätty on. Ja se tapahtuu kerran viikossa!



Tuolla keinolla saa kyllä helposti kasvatettua persoonallisuushäiriöisen ihmisen. Mutta kannattaako kokeilla? Parempi on se että alat tapaavaksi etävanhemmaksi kuin tuo lasta suorastaan pahoinpitelevä vaihtoehto.

joka 2. viikoksi. Ja 9kk ikäisen vauvan saa jo päiväkotiin. Sitten mies voisi taas tehdä joka viikko töitä ja minä voisin ottaa vastaan töitä jos niitä tarjotaan.

Ikävä kyllä vähän tulee sellainen vaikutelma, että mihin vaan pois jaloista, heti vaan kun "saa" viedä. Juttelethan vaikka edes neuvolassa tuosta viikko-viikko-systeemistä, jooko? Miten voisit antaa omalle lapsellesi tuollaisen jatkuvan hylkäyskokemuksen? Usko pois, se kostautuu ja heijastuu jatkuvina ongelmina tulevaisuudessa kun lapsi kasvaa. Etkö mitenkään voisi asua oman lapsesi kanssa edes siihen asti kun lapsi täyttää 2 vuotta. Silloin lapsi jo vähän tajuaakin tuota kahden kodin logiikkaa.

Vai onko tää vuoroviikkoajatus vaan joku äidin vaatima juttu: "en mä tätä nyt kokonaan hoida, sitten laitetaan fifty-fifty".



Jos pienen vauvan äiti oikeasti miettii tällaista, ei varmaan tän ekan 6 kk aikanakaan ole muodostunut normaalia äidin (tai isän) ja vauvan välistä vuorovaikutussuhdetta. Eli vahinkoa on jo tullut.