Pissiksen elämää

12-vuotias tyttö juoksee ulkona yötä myöten. Vetää perseet olalle perhepuistossa. Polttaa tupakkaa, kaveri kokeilee huumeita. Varastelevat. Poliisikin on jo puuttunut asiaan, mutta meno jatkuu.



Äiti sulkee silmänsä, "eihän toki meidän pikku enkeli!" Luottaa lapseensa sokeasti ja uskoo kaiken mitä tämä hänelle syöttää. Kun asiasta huomauttaa, esittää todisteitakin, saa palkakseen raivarin. On kuulemma puhunut lapsen kanssa asioista jo pari vuotta sitten, kyllä se muistaa!



12-vuotiaalle pari vuotta vain on niin kovin paljon pitempi aika kuin 40-vuotiaalle... äiti ei tätä ymmärrä, ei halua ymmärtää.

"Eikä se meidän pikku X ainakaan mikään pissaliisa ole, se ite sanoi niin joskus toissakesänä!"



Asiaan liittyy myös viiltelyä sekä äidin opettamaa syömishäiriöistelyä (kotiin ei edes hankita kuin leipää ja keksejä, niillä pitää kasvavan lapsenkin elää) Surullisinta on ehkä 12-vuotiaan Galleriaan kirjoittama blogimerkintä, jossa hän kertoo kaipaavansa aikaa, jolloin sai tuntea että joku pitää kiinni ja välittää.