Miksi annatte miehenne käyttää teitä kynnysmattoina?

Täytyyhän mun siipan johonki jalkansa pyyhkäistä reissulta tullessaan.

Tarkoitan, että lastenhoitovastuu on minulla, kun mies on yrittäjä ja tekee pitkää päivää. Voi jonkun mielestä näyttää että olen mieheni kynnysmattona, mutta niin se ei ole.

Pääsen kyllä ulos ja mies hoitaa lapsia kun vaan on kotona, mutta itse en vaan halua kovin usein ulos, en ainakaan ravintolaan tai baariin. Minulle riittää lenkkeilyt koirani kanssa ja työssäkäynti. Ystäviä voin tavata lastenikin kanssa, silloin kun mies on töissä. Ja olin kyllä sinkkunakin aika lailla kotona viihtyvää lajia, onneksi sentään ulkona kävin sen verran, että löysin mieheni.

Kysyttiinkö sulta otsikossa jotain? Vai etkö ymmärtänyt kysymystä?????

Tällä palstalla kirjoitellaan usein aika ankeasta arjesta ja ihmeellisen vanhoillisesta työnjaosta. Hoidetaan lapsia kotona ja sen lisäksi on yksi iso lapsi...oma mies. Miehen paidat silitetään, tehdään yksin kotityöt ja rahat anotaan mieheltä, samoin kuin vapaa-aika. Hoidan pieniä lapsiamme nyt kotona ja se on minun täysipäiväinen homma. Yhdessä siivotaan ja laitetaan ruokaa yms. en siis ole siivoja. Toki siivousta riittää koko ajan. Pesen enemmän pyykkejä tällä hetkellä, mutta molemmat sitä tekee. Paitojen silityksen mies hoitaa luonnollisesti itse, eihän minunkaan paidat ole hänen asiansa kun olen töissä. Toki voimme samalla silittää toisellekin paidan, molemmat. Lapset on miehenkin ja totta kai hoitaa heitä. Rahaa laittaa mies yheiselle tilille ja minä voin käyttää niitä. Kotihoidontuki ja sen lisät ovat minun omaa rahaa. Valitkaa miehenne tarkoin tai vaihtakaa, kyllä se vaihtamallkin paranee.

Punviiniä lasissa ja surffaan netissä. Lapset nukkuu ja mies huitelee ties missä...

pippelinsä sinuun, kun jalkansakin saa kerran sinuun pyyhkiä.

Ja ei kiitos, meiluummin itsellinen yh, kuin avioliitossa elävä kotiorja ja vanki.

Mies kyllä hoitaa lapset ja kodinkin ainakin melkein. Mutta koko ajan valittaa. Siitä etten tee tarpeeksi kotitöitä, ettei ehdi tehdä mitään muuta kuin hoitaa lapsia. Olisin niin tyytyväinen jos roolit olisi toisinpäin.

ei päästänyt edes koiran kanssa lenkille, vaan lähti itse, onneksi vei roskatkin. No pitää laittaa miehelle iltapala valmiiksi, jotta jaksaa sitten seurustella kanssani hetkisen.

ei päästänyt edes koiran kanssa lenkille, vaan lähti itse, onneksi vei roskatkin. No pitää laittaa miehelle iltapala valmiiksi, jotta jaksaa sitten seurustella kanssani hetkisen.

Eikö miehesi voisi laittaa sinulle iltapalaa? Lasten hoitaminen on kovaa (vaikka ihanaa) työtä. terveisin se, joka ihmetteli AP:n kanssa näitä vanhoillisia tapoja

jotka kertovat ylpeinä, että mies käy 3xvuodessä viikon reissulla itsekseen, ja MINÄ kyllä hoidan mielelläni kodin ja perheen sillä aikaa. Minä käyn paljon harvemmin jos koskaan, mutta ei se minua haittaa, kunhan saan olla täydellinen vaimo myös miehen kavereiden silmissä. Lisäksi miehellä on väh 3 harrastusta viikossa ja käy kavereiden kanssa kaljalla, minä harvemmin ehdin, mutta ei se mitään. Eikä mies osallistu kotitöihin, mutta MINUA ei haittaa, olenhan niin urhea ja itsenäinen. Pääasia on, että mies on tyytyväinen.



On se varmaan mahtavaa nauttia tällaista uhrautuvaisuutta ja ajatella olevansa niin erinomainen, että imee voimaa siitä, että ON niin uhrautuvainen ja hyvä vaimo miehelleen.

Onnea vaan, mutta meistä jotkut osaavat myös nauttia omista oikeuksista ja pitää puoliaan - sekin on yllättävän palkitsevaa.

... ei sielt kuulkaas ole niin helppoa nousta. Voimavarat vaan katoaa vuosien varrella.



Tulee niin väliinpitämättömäksi. Toki ehkä eroaisi, jos jaksaisi.



Olenko sitten uhrautuva hyvä vaimo? No, mikäs mä olen sitä arvioimaan. Kaikki omakotitaloon sisä-ja ulkotyöt mulla. Samoin vastuu lapsista ja heidän hankinnoistaan. Ai niin, maksan yksin talolainat. Juu ja käynsiinä huushollin hoidon välissä kolmivuorotyössä.



Ja mitäs se mies sitten tekeekään? Lipittää kaljaa ja katsoo telkkaria. Ja todellakin, eroaisin, jos jaksaisin. En saa niin paljoa itsestäni irti. Aivan sama.



Joku voi pitää täydellisenä ovimattona. Itse ehkäpä ajattelisin, ett väsynyt ja täydellisen välinpitämätön.

Joku voi pitää täydellisenä ovimattona. Itse ehkäpä ajattelisin, ett väsynyt ja täydellisen välinpitämätön.

sama se millä sitä kutsuu, ankeaa ja surullista se silti on.

... mutta toisaalta oppii arvostamaan niitä elämän pieniä ja hyviä asioita. Näkee kauneutta siellä, missä muut ei huomaa sitä olevan.

=Löytää sisäisen mielenrauhan täydellisen kaaoksen keskeltä. Oppii kääntämään asiat positiivisiksi ja etsimään aina tilanteesta jotain hyvää. Kovalla työllä sekin onnistuu, jos vain haluaa.

Nykyään tuntuu olevan joku ihme 50-luvun meininki meneillään. Itse aloin seurustella nykyisen miehen kanssa 80-luvun lopulla ja silloin oli ihan yleisesti itsestään selvää että mies ja nainen ovat tasa-arvoisia. Nyt ei näköjään enää ole.

Ja kun mies kuitenkin osaa aina vedellä oikeista naruista eikä mene liian pitkälle, että pimahtaisin. Mutta kyllä sitä hämmästyy miten sitä on luopunut omista ajatuksistaan miten perheessä ja parisuhteessa asiat kuuluisivat olla.

Aina välillä mietin,

kuinka rankkaa tämä yh-äidin elämä on, kun isä l. exä ei ota mitään vastuuta lapsestaan. Sitten luen noita teidän kirjoituksia, ja tiedän taas ihan tarkalleen miksi olen eronnut..

Nautin ihan suunnattomasti tästä ajasta kahden muksun kanssa, meillä on ihan suunnattoman hauskaa! Molemmilla on paljon ystäviä/kavereita, joihin purkaa pahimmat kiukut. Ja sitten on se yksi ja ainut ihana onnen lähde.. :)

Kyllä tässä enemmän on saanut kuin menettänyt. Valitettavasti, koska kunnioitan suuresti ihan normi perhearvoja...

Nautin kotona olosta! Vaikka teen yksin kaikki kotityöt, myös pihahommat. Aikaa jää silti myös käsitöille,joiden tekeminen on niiin ihanaa! Nautin siitä että saan hoitaa lapsiani kotona.

Mies käy töissä ja tienaa rahat, jotka on yhteiset. Hoitaa myös lapsia. Pyllyjäkin pesee muutaman kerran vuodessa.

N.joka toinen viikko pääsen käymään iltaisin jossain. Esim. kutsuilla.

Kukaan ei vaadi multa mitään, jos en jaksa siivota, silloin eletään sotkussa. Teen hommia oman jaksamisen mukaan ja miehen suusta kuuluu myös kiitosta.

Nautin kotona olosta! Vaikka teen yksin kaikki kotityöt, myös pihahommat. Aikaa jää silti myös käsitöille,joiden tekeminen on niiin ihanaa! Nautin siitä että saan hoitaa lapsiani kotona. Mies käy töissä ja tienaa rahat, jotka on yhteiset. Hoitaa myös lapsia. Pyllyjäkin pesee muutaman kerran vuodessa. N.joka toinen viikko pääsen käymään iltaisin jossain. Esim. kutsuilla. Kukaan ei vaadi multa mitään, jos en jaksa siivota, silloin eletään sotkussa. Teen hommia oman jaksamisen mukaan ja miehen suusta kuuluu myös kiitosta.

sellainen MIES on kynnysmatto, joka joutuu paiskimaan kotitöitä heti töistä tullessaan vaikka vaimo ollut päivän kotona, jonka palkka on kyllä yhteisessä käytössä vaikka vaimon saamat tuet ovat vaimon omaa rahaa, ja joka joutuu heräilemään öisin vaikka vaimo voi nukkua päiväunet jne jne. Monen mielestä tämä on vaan tasa-arvoa, minusta taas törkeää miehen alistamista. Sama tietysti jos mies olisi kotona ja vaimo töissä, törkeää vaatia vaimolta puolia kotitöistä ja yöheräilyjä.

... mutta toisaalta oppii arvostamaan niitä elämän pieniä ja hyviä asioita. Näkee kauneutta siellä, missä muut ei huomaa sitä olevan.

=Löytää sisäisen mielenrauhan täydellisen kaaoksen keskeltä. Oppii kääntämään asiat positiivisiksi ja etsimään aina tilanteesta jotain hyvää. Kovalla työllä sekin onnistuu, jos vain haluaa.

Kuulostaa ihan joltakin uskonnolliselta vouhkaamiselta... Marttyyrinkruunu päässä ja siitä sitten revitään tyydytystä.

Ajatteletteko te kynnysmatot ikinä, että vaikka teillä olisikin kivaa marttyyrikuningattarena, miten karmeaa esimerkkiä näytätte omille lapsillenne? Naisen- että miehenmalli molemmat aivan hirveät näissä perheissä.

Oma äitini oli kynnysmatto: kävi töissä, teki kaikki kotityöt (lapset auttoivat tosin), kävi kaupassa jne. Ja tämän päälle kuunteli päivittäin isäni jatkuvaa valitusta ja haukkumista. Henkistä väkivaltaa oikein kymmenenteen potenssiin. Ikinä ei puolustautunut! Nykyään en kunnioita äitiäni enkä isääni. Omapahan oli äidilläni valintansa, mutta hintaansa siitä maksaa nykyään.