Miksi annatte miehenne käyttää teitä kynnysmattoina?

sellainen MIES on kynnysmatto, joka joutuu paiskimaan kotitöitä heti töistä tullessaan vaikka vaimo ollut päivän kotona, jonka palkka on kyllä yhteisessä käytössä vaikka vaimon saamat tuet ovat vaimon omaa rahaa, ja joka joutuu heräilemään öisin vaikka vaimo voi nukkua päiväunet jne jne. Monen mielestä tämä on vaan tasa-arvoa, minusta taas törkeää miehen alistamista. Sama tietysti jos mies olisi kotona ja vaimo töissä, törkeää vaatia vaimolta puolia kotitöistä ja yöheräilyjä.

Samaa mieltä!!

Minusta taas sellainen MIES on kynnysmatto, joka joutuu paiskimaan kotitöitä heti töistä tullessaan vaikka vaimo ollut päivän kotona...

Kotiäitivuodet olivat elämäni ihaninta ja rennointa aikaa, vaikka tein lähes kaikki kotityöt ja hoidin lapsia lähes 24/7. Ehdin hyvin tekemään ruoat, siivoamaan, pesemän pyykit, hoitamaan tiskit, silittämään, luomaan lumet, ajamaan nurmikon jne.

Minusta olisi ollut järkyttävää ajan hukkaanheittoa jos mies olisi illalla seitsemän jälkeen kotiin tultuaan alkanut pesemään paitojaan tai tekemään seuraavan päivän ruokia. Mielummin vietimme sen iltahetken ennen nukkumaanmenoa koko perhe yhdessä rauhassa. Lasten nukkumaanmenon jälkeen omin miehen mielummin itselleni (esim. seksiä tai saunomista) kuin olisin tuijottanut yksin telkkaa miehen tiskatessa.

Rahasta ei ole koskaan ollut kiistaa. Kotiäitivuosina en juurikaan halunnut ostella itselleni uusia ja kalliita vaatteita tai tuhlata rahaa kampaajalla, vaikka varaa olisi ollut.

Parhaalla ystävälläni on täysin erilaiset järjestelyt (=mies tekee lähes kaiken muun, paitsi hoitaa lapsia päivisin) ja ystäväni valittaa kuinka tylsää kotona olo on ja kuinka pää hajoaa siihen tylsyyteen kun ei ole mitään tekemistä. Melkein tekee mieli sanoa, että kokeilepa tehdä vaikka ruokaa päivällä, niin saisit vähän täytettä päivään, eikä miehelläkään menisi koko iltaa (16-22) niihin kotihommiin mm. seuraavan päivän lounaan tekoon. Illalla mies toki myös samalla vahtii lapsia jotta vaimo pääsee harrastuksiinsa. Miehen harrastukset ovat kiellettyjä. Hänhän saa viettää omaa aikaa töissä 8 t päivässä. ;)

Tällä palstalla kirjoitellaan usein aika ankeasta arjesta ja ihmeellisen vanhoillisesta työnjaosta. Hoidetaan lapsia kotona ja sen lisäksi on yksi iso lapsi...oma mies. Miehen paidat silitetään, tehdään yksin kotityöt ja rahat anotaan mieheltä, samoin kuin vapaa-aika. Hoidan pieniä lapsiamme nyt kotona ja se on minun täysipäiväinen homma. Yhdessä siivotaan ja laitetaan ruokaa yms. en siis ole siivoja. Toki siivousta riittää koko ajan. Pesen enemmän pyykkejä tällä hetkellä, mutta molemmat sitä tekee. Paitojen silityksen mies hoitaa luonnollisesti itse, eihän minunkaan paidat ole hänen asiansa kun olen töissä. Toki voimme samalla silittää toisellekin paidan, molemmat. Lapset on miehenkin ja totta kai hoitaa heitä. Rahaa laittaa mies yheiselle tilille ja minä voin käyttää niitä. Kotihoidontuki ja sen lisät ovat minun omaa rahaa. Valitkaa miehenne tarkoin tai vaihtakaa, kyllä se vaihtamallkin paranee.

Siis toinen puoliso ei ole polkenut toista jalkoihinsa, eikä päästä tätä mihinkään.

Oikeasti kyllä tasa-arvo on ottanut viimeisen 15 vuoden aikana tosi pahasti takapakkia Suomessa. Olen 35 -vuotias ja tosiaan esim. 90 -luvun alussa oli vielä itsestään selvää, että mies ja nainen ovat tasa-arvoisia keskenään. Ei samanlaisia. Vaan tasa-arvoisia. Kummankin oikeuksia kunnioitetaan ja kumpikin saa omaa aikaa. Lapset hoidetaan tietnkin yhdessä, koska ovat yhteisiä.

MIKSI asiat ovat muuttuneet huonompaan suuntaan?

ap

Minusta taas sellainen MIES on kynnysmatto, joka joutuu paiskimaan kotitöitä heti töistä tullessaan vaikka vaimo ollut päivän kotona...

Kotiäitivuodet olivat elämäni ihaninta ja rennointa aikaa, vaikka tein lähes kaikki kotityöt ja hoidin lapsia lähes 24/7. Ehdin hyvin tekemään ruoat, siivoamaan, pesemän pyykit, hoitamaan tiskit, silittämään, luomaan lumet, ajamaan nurmikon jne. Minusta olisi ollut järkyttävää ajan hukkaanheittoa jos mies olisi illalla seitsemän jälkeen kotiin tultuaan alkanut pesemään paitojaan tai tekemään seuraavan päivän ruokia. Mielummin vietimme sen iltahetken ennen nukkumaanmenoa koko perhe yhdessä rauhassa. Lasten nukkumaanmenon jälkeen omin miehen mielummin itselleni (esim. seksiä tai saunomista) kuin olisin tuijottanut yksin telkkaa miehen tiskatessa. Rahasta ei ole koskaan ollut kiistaa. Kotiäitivuosina en juurikaan halunnut ostella itselleni uusia ja kalliita vaatteita tai tuhlata rahaa kampaajalla, vaikka varaa olisi ollut. Parhaalla ystävälläni on täysin erilaiset järjestelyt (=mies tekee lähes kaiken muun, paitsi hoitaa lapsia päivisin) ja ystäväni valittaa kuinka tylsää kotona olo on ja kuinka pää hajoaa siihen tylsyyteen kun ei ole mitään tekemistä. Melkein tekee mieli sanoa, että kokeilepa tehdä vaikka ruokaa päivällä, niin saisit vähän täytettä päivään, eikä miehelläkään menisi koko iltaa (16-22) niihin kotihommiin mm. seuraavan päivän lounaan tekoon. Illalla mies toki myös samalla vahtii lapsia jotta vaimo pääsee harrastuksiinsa. Miehen harrastukset ovat kiellettyjä. Hänhän saa viettää omaa aikaa töissä 8 t päivässä. ;)

mieheni on rikas. Kestän hänen oikkunsa. Kun rahaa on niin paljon että saisin joka päivä uuden auton niin kestän vaikka mitä kiukuttelua vaikka koko lopun elämääni.

mieheni on rikas. Kestän hänen oikkunsa. Kun rahaa on niin paljon että saisin joka päivä uuden auton niin kestän vaikka mitä kiukuttelua vaikka koko lopun elämääni.

Samaa myös minä olen miettinyt.



Ei tulisi mieleenkään olla kenenkään kynnysmatto. Kaiken minkä teen mieheni eteen teen omasta halusta, en pakosta.



Osaan kyllä laittaa mieheni ojennukseen jos se alkaa ihan höpöjä haikailemaan.



Hoidan lapset kotona, mies on yrittäjä joten pitkät on päivät ja pyhät. Silti menen paljon omia menojani, kukaan ei kysele rahojen käytön perään (paitsi kateelliset kyräilijät) jne. Muille tuntuu olevan isompi pala se että mies elättää meidät, siis minut ja lapset. Kun kotimamman pitäisi maksaa kaikki omat ja lasten menot omasta pussistaan. No way sanon minä. Kannoin korteni kekoon ennen lapsia jotka yhdessä haluttiin ja hankittiin. Tämän ajan elän "mieheni siivellä" hyvällä omalla tunnolla.



Ja asioista sovitaan aina yhdessä, siinäpähän ihmetteleevät muut.



Toisilla on katsokaas jopa toimiva parisuhde =)

Meillä mies ei seiso oven tukkeena, mutta ilmoitanpa etukäteen että olisi jotkin naisteniltapippalot. Nooh, miehelle sopii, kunhan siinä käsitellään se, että mies pääsee sitten vastaavasti omalle reissulle. OK.



Sitten kun se naisen menoilta on käsillä. Mies tulee työstä ja heittäytyy sohvalle, selkä on kipeä, jalat kipeät, väsyttää, pakko nukkua pari tuntia. Nainen valmistautuu, laittelee samalla ruokaa ja hoitaa lapsia. On aika lähteä, mies herää monen tunnin nokosilta äreänä eikä toivota mukavaa iltaa, heistä puhumattakaan. Alkaa heti huutaa lapsille joka asiasta.



Jos naisella on puhelin mukana, mies saattaa soittaa parikin kertaa ja raivota jostain kadoksissa olevasta lapsen jutusta. Noh, puhelin kiinni.



Yöllä kotiin. Mies nousee heti huutamaan, että älä kolua, eihän täällä saa nukkua. Aamulla nainen yrittää nukkua pienessä krapulassa ja mies huikkaa oven raosta, että menen nyt kun masalle lupasin, lapset katsoo töllöä.. Ja ennen kuin ehtii sanoa mitään, mies on mennyt. Nooh, pakkohan se on ylös nousta.



Mies tulee sitten masalta ja ei puhu naiselle enää mitään. Ja mykkäkoulua ja kaappien ovien paiskomista ja lattian tömistelyä voi jatkua montakin päivää...



Lopputulos on se, että enpä jaksa vaivautua lähtemään kuin aniharvoin, ehkä kerran vuodessa.

Toivottavasti elämäsi vielä tuosta kohenee ja löydät vielä joskus onnellisen parisuhteen, jossa kaksi tasa-arvoista aikuista elävät toisistaan huolehtien.

Lapsilla kiva miehenmalli. Eikös jo raamatussa tiedetty, miten ne isien synnit periytyvät aina vaan eteenpäin...

Meillä mies ei seiso oven tukkeena, mutta ilmoitanpa etukäteen että olisi jotkin naisteniltapippalot. Nooh, miehelle sopii, kunhan siinä käsitellään se, että mies pääsee sitten vastaavasti omalle reissulle. OK. Sitten kun se naisen menoilta on käsillä. Mies tulee työstä ja heittäytyy sohvalle, selkä on kipeä, jalat kipeät, väsyttää, pakko nukkua pari tuntia. Nainen valmistautuu, laittelee samalla ruokaa ja hoitaa lapsia. On aika lähteä, mies herää monen tunnin nokosilta äreänä eikä toivota mukavaa iltaa, heistä puhumattakaan. Alkaa heti huutaa lapsille joka asiasta. Jos naisella on puhelin mukana, mies saattaa soittaa parikin kertaa ja raivota jostain kadoksissa olevasta lapsen jutusta. Noh, puhelin kiinni. Yöllä kotiin. Mies nousee heti huutamaan, että älä kolua, eihän täällä saa nukkua. Aamulla nainen yrittää nukkua pienessä krapulassa ja mies huikkaa oven raosta, että menen nyt kun masalle lupasin, lapset katsoo töllöä.. Ja ennen kuin ehtii sanoa mitään, mies on mennyt. Nooh, pakkohan se on ylös nousta. Mies tulee sitten masalta ja ei puhu naiselle enää mitään. Ja mykkäkoulua ja kaappien ovien paiskomista ja lattian tömistelyä voi jatkua montakin päivää... Lopputulos on se, että enpä jaksa vaivautua lähtemään kuin aniharvoin, ehkä kerran vuodessa.

jos ajattelet, että toimivassa tasa-arvoisessa parisuhteessa mies on "parka". Meillä tosiaankin asiat toimivat yhdessä ja kunnioitamme toisiamme. Ei mies ole mikään kotitalouskone, joka ei mene omiin menoihinsa. Kumpikin niihin pääsee ja siivousta hoidellaan vkloppuisin yhdessä. Minunkin on helppo ja nopea hoitaa asioita, kun toinen huolehtii lapsista. On olemassa onnellisia ja tasapainoisia aikuisia suhteita, joissa asiat perustuvat vapaaehtoisuuteen eikä luutuineisiin roolimalleihin, joita itse tai toinen on asettanut. Olemme tosi onnellinen perhe. Ja voin kertoa, että tiedän myös mitä huonommassa parisuhteessa oleminen on. Kantsii kunnioittaa omaa elämäänsä.

Ajattelin kans ennen noin, mut en enää.

vähemmän siivoomista, nääs.

yksinhuoltajana pärjää ja naisella on vain yksi elämä elettävänä.

edes lasten takia kynnysmatoksi. Ei tulisi mieleenikään..

mies muuten oli ok, mutta EI HOITANUT LAPSIA