Miksi ihmeessä erotaan jos on lapsia?

Olisitko sinä jäänyt suhteeseen joka muuttuisi vasta nimenomaan lasten synnyttä? Silloin mies ei halunnutkaan ottaa vastuuta "perheenisänä" ja sain hoitaa kaiken yksin; lapset, raha-asiat, kodinhoidon jne. Mies rupesi juopottelemaan ja toi kännikavereita kotiin lasten nähden, oli viikonloppuja poissa ilmoittamatta, huusi ja tappeli kaikkien kanssa myös lasten kuullen, haukkui ja syytti minua kaikesta, otti ison lainan omaan harrastukseen vaikkei ruokaan ym ollut rahaa, ei ollut kiinnostunut lapsista vaan kaikki heidän kanssa oleilu/perheen yhteiset jutut oli ärsyttävää pakkopullaa joita väännettiin väkisin naama rutussa ja tiuskien. Lista voisi jatkua loputtomiin... kävimme parisuhdeneuvonnassa muttei siitä ollut apua. Mies kiukutteli sielläkin ja kävi vain "koska minä olin pakottanut, hullu nipottava ämmä". Eli hän olisi halunnut minun hoitavan koko perhehärdellin yksin ja omilla rahoillani ja itse saanut elää siinä samalla vapaata elämää. Erosimme ja en kadu sitä päivääkään. Uusperheemme on suuri rikkaus joka toki sisältää juuri sitä "arjen tylsyyttä" mutta se kuuluu asiaan ja olen onnellinen näin. En usko että monikaan kertoo lähiympäristölleen kaikkia eron syitä sillä syyllisyys on niin iso ja HÄPEÄ siitä että valitsi itselleen aivan väärän puolison.