Serkkutapaamiset mummolassa katkolle vai miten?
Olemme vuosia käyneet mummolassa kerran viikossa, jonne kokoontuu me äidit(3kpl)sekä serkukset ( 7v, 7v, 6v, 5v). Aiemmin tapaamiset sujuneet kivasti kun 7v ja 7v ovat leikkineet keskenään ja pienemmät keskenään (pienempien leikki ollut aina juoksemista).
Viime aikoina tilanne on muuttunut. Lapset eivät leiki siellä mitään, vaan juoksevat huoneesta toiseen peräkanaa, riehaantuvat, paiskovat ovia jne. Tätä jatkuu monta tuntia.
Oma poikani 7v hermostuu riehumisesta, haluaisi leikkiä rauhallisemmin.
Nyt tilanne muuttunut niin, että jo monta viime kertaa 3 lasta juoksee yhtä karkuun, aina kun tulee lähelle, juoksevat toiselle puolelle huonetta. Ja jo kun hän lähenee, huudetaan jo "teppo" tulee ja liikkeelle. Poikani ei siis pääse enää mukaan tuohon joukkoon ja lopulta käy niin, että itkee yksin toisessa huoneessa. Olemme alkaneet lähteä pois kun näin käy ja kotona poika iloitsee, että on päässyt pois sieltä. Eli poika kokee, että häntä kiusataan.
En usko, että muut äidit, kokevat tilanteen kiusaamiseksi tai eivät ole huomanneet sitä. Muitten lapset eivät häiriinny riehumisesta/ juoksemisesta.
Miten toimisitte? Jättäisittekö serkkutapaamiset väliin vai yrittäisittekö saada "leikin" muuttumaan? (Tilanteen rauhoittaminen voisi olla hyvinkin haastavaa)
Ja hei siskot, jos luette tämän, suuttua ei saa, mutta omat mielipiteet oikein tervetulleita. Voihan olla, että itse koen tilanteen jotenkin "väärin".
Tällä 7v pojallani on paljon kavereita ja yleensä viihtyy ja pärjää hyvin kaveriporukoissa, koulussa paljon kavereita eikä ole kiusattu/ kiusaaja. Käytös koulussa hyvää. Poika on hyvin vilkas, ei rauhallista sorttia. Riitatilanteissa impulssiivinen.
Serkkuja ei tarvitse kokonaan unohtaa, vaan heitä voi tavata myös pienemmällä porukalla, silloin välit toimivammat/ hyvät. Vain nämä mummolan yhteistapaamiset ovat menneet meidän kannaltamme hyvin hankaliksi.
Kommentit (6)
turhaa, en ihmettele, jos poikasi ei tykkää siitä. Ihmeellistä, että muut aikuiset antavat jatkua.
Jäähylle vaan, Mä en ainakaan hakeudu tilanteisiin, joista en tykkää.
oppia sietämään, mutta mummola ei mielestäni ole sellainen paikka, jossa kenenkään lapsenlapsen pitäisi harjoitella joukon ulkopuolelle joutumista!!! Päiväkodissa, kerhossa, koulussa, pihalla tai harrastuksissa tuollaista joskus sattuu ja lapsi kestää sen juuri sillä voimalla, että LÄHEISTEN IHMISTEN, kuten vaikka nyt serkkujen kanssa mummilassa saa tuntea olevansa pidetty.
Ja jos kerran ap:n lapsi on tyytyväinen päästessään pois mummolasta, kyllä tilanne hänenkin sydämelleen käy.
Minä keskustelisin asiasta serkusten vanhempien kesken ja myös mummon + ukin, että aikuiset auttaisivat keksimään järkevämpiä ja rakentavampia leikkejä. Tuskin mummokaan haluaa, että hänen luonaan joku lapsenlapsista kokee tulevansa kiusatuksi.
järjestää jotain toimintaa lapsille ensi kerran mummolavierailulle? Jotenkin tuo riehuminen olisi saatava loppumaan, sehän tarkoittaa että lapsilla ei ole oikein mielekästä tekemistä. Tai voisitteko porukalla te aikuiset ideoida jonkun leikin, askartelun tms ja hankkia materiaalia. Siinä samalla voisit ohimennen mainita että lapset ovat vaikuttaneet viime aikoina levottomilta, onkohan niillä tekemisen puute.
Älä nyt ainakaan ala niitä tapaamisia vähentämään, silloin saat vain pahaa mieltä lisää. Tilanteet muuttuvat kun lapset kasvavat, siihen täytyy vaan aikuisten jotenkin reagoida ja ohjata lasten toimintaa järkevämpään suuntaan.
lapsenlapset juoksemassa ympäri kotia kerran viikossa! Mitä te äidit silloin teette, olette mummon passattavina vai hemmotteletteko, autatteko te häntä?
En osaa neuvoa mutta mietin, että kun on kyse serkuista ja tutusta, vuosia jatkuneesta tilanteesta, voisivat selvitellä välit keskenänsä. Ei joka väliin tarvita aikuisia. Eikö lapset voi mennä ulos juoksemaan, olisi enemmän tilaa selvitellä välejä ja ehkä mieleen tulisi joku muukin leikki. :)
ja mummo on teidän äiti? Kyllä teidän pitäisi pystyä puhumaan aikusiten kesken tilanteesta ja saamaan se rauhoitettua. Ehdota vaikka että juoksuleikit sisällä kielletään kokoaan, kuten tuon ikäisiltä yleensäkin jo. Yritä mennä itse mukaan lasten touhuihin ja ohjata niitä johonkin yhteiseen järkevään tekemiseen.
Tilanne olis vaikea ja tauko paikallaan, jos kyse olisi tuttavaperheistä, mutta oman perheen kesken tuollainen pitäisi pystyä ratkaisemaan. Serkkuporukka on kuitenkin ihana oelmassa enkä misään niemssä haluaisi suleka lastani sen ulkopuolelle.
Usein tuollaiset tilanteet ottaa äidin sydämelle enemmän kuin lapsen. Noita tulee ihan joka paikassa, myös koulussa kun vanhemmat ei näe. Ne on toisakseen lapselle terveellisiä, hän joutuu sietämään pettymystä, torjuntaa jne eli oppii siitä itse empatiaa ja selviytymiskeinoja