vauva-ajan temperamentti ja lapsen luonne myöhemmin

Meidän esikoinen oli äärimmäisen helppo vauva, hiljainen ja mukautuvainen. Nyt 8-vuotiaana on erittäin huolellinen, rauhallinen lukutoukka. Kuopus oli vaativa vauva, jota sai kanniskella sylissään ensimmäiset kuukaudet. Nyt 5-vuotiaana on reipas tomera tyttö, joka näyttää niin hyvät kuin huonotkin tunteet avoimesti. Kyllä perustemperamentti kaiken taustalla näkyy edelleen.

Meillä ainakin, kolmen lapsen kokemuksella. Esimerkiksi herkkyys on sellainen.

Meidän poika oli vauvana hankala, ei nukkunut, huusi melkein koko ajan, oli todella vaativainen. Leikki-ikäisenä oli aika villi ja vaativainen, mutta silti jo aika varautunut ja harkitsevainen, pienenä koululaisena sitten jo melko ujo ja hiljainen, isona koululaisena tosi ujo ja yksinäinen ja ikävä kyllä myös koulukiusattu. Nyt hän on 22-vuotias, ihan huippurauhallinen tyyppi, hiljainen ja omissa oloissaan viihtyvä.

Eli esikoinen oli helppo vauva, rauhallinen ja nukkui hyvin sekä mukautuvainen. Nyt 6 vuotiaana, on edelleen rauhallinen, ystävällinen, hyvä luovimaan kavereiden kanssa ja keskittyy pitkäksikin aikaan omiin juttuihinsa. Kylläkin kova puhumaan:)

Kuopus taa oli vauvana vaativa, tarvitsi syliä ja kanniskelua, nukkui vain pätkissä, itki herkästi jne. Nyt 2 vuotiaana on tomera, mielipiteensä selvästi (=äänekkäästi) ilmaiseva (vaikka ei vielä kunnolla puhukaan) miehen alku.



Vielä sellainen ero lapsillamme, en tiedä liittyykö temperamenttiin, mutta esikoinen oli vauvana aika vakavamielinen, ei juuri turhaan hymyjä jaellut. Kuopus taas on ollut jo vauvana todella ilmeikäs, ja on sitä edelleen, siksi kait ei tuolla puheellakaan ole kiirettä, kun tulee ymmärretyksi muutenkin.

iloinen, touhottava, kiinnostunut kaikesta, mutta ei mikään hurjapää. Samanlainen se on edeleen, iloinen, utelias, mutta ei ekana fyysisesti hurjissa asioissa. On nyt 9v.

Esikoinen (poika) on aina ollut rauhallinen, herkkä, harkitseva, vähän arka kokeilemaan uusia juttuja, mutta sitten hyvin innostunut, erittäin kiinnostunut kaikesta ja tosi nopea oppimaan. On edelleen, nyt pikku koululaisena hyvin samanlainen. On kyllä rohkaistunut, on tosi reipas koulussa ja kavereiden kanssa, mutta on edelleen herkkä ja melko rauhallinen. Osaa toki myös villiintyä ja olla vauhdikas.



Keskimmäinen (myös poika) on aina ollut vähän vilkkaampi, iloinen, ja aurinkoinen aina, mutta myös hyvin herkästi tulistuvaa sorttia, osoittaa tunteensa puoleen ja toiseen selvästi. On kyllä tosi reipas ja omatoiminen, mutta selvästi paljon rohkeampi ja vauhdikkaampi kuin isoveljensä.



Edellä mainittujen pikkusisko on hyvin paljon nuoremman veljensä kaltainen, mutta myös löytyy sitä isomman veljen herkkyyttä ja harkitsevuutta enemmän. On kyllä melko tempperamenttinen, ilmaisee tunteensa selvästi. Kuopus oli ehkä vauvana eniten erilainen, kuin nyt isompana, oli hyvin rauhallinen ja leppoisa vauva, varmasti rauhallisin lapsistamme.

Esikoisella kaikki neljä raajaa liikkuivat jo muutaman kuukauden ikäisenä. Ja jos ei jotain saanut niin huusi, huusi ja huusi.

Nyt poika on 9 v ja jatkuvassa liikkeessä. Enää ei ole niin kiukkuinen tapaus, mutta tuossa 4-5 vuoden iässä huusi kuin pieni hyeena, kun jokin asia ei miellyttänyt.



Kuopus oli aina sylissä. Kannoin häntä ensimmäiset kolme vuotta. Ei koskaan ollut yksin Vieläkin hän on hidastempoinen ja rauhallinen, eikä ole yksin kuin lukiessa. 7 v.

Meidän parkuja oli sitä ensimmäisestä elinpäivästään niin kauan, kunnes oppi puhumaan. Kun ilmaisutapoja tuli enemmän, niin toki parku jatkui, mutta osa parkumisesta hoitui puhumisella. Herkästi kiukustuva on edelleen ja kovaa ääntä pitää aamusta iltaan. Nyt on 5-vuotias.



Toinen oli sitten vauvana jo tyytyväisempi ja hiljaisempi lapsi. Nukahti, kun laittoi sänkyyn vaan, ei tarvinut kanniskella. Ja sama tyyli on jatkunut koko tän kolme vuotta, että kun sanotaan, että nyt nukkumaan, niin tää lapsi käy nukkumaan toisin kuin tuo parkuja, joka alkaa siinä kohdin huutamaan, ettei muka nukuta.

nukkui hyvin. Itki lähinnä nälkäisenä.

Uhmaikä oli aika kamala. Nyt on 7v ja on tosi vilkas ja omapäinen tapaus jonka kanssa otetaan yhteen lähes päivittäin. Se siitä rauhallisuudesta...

Tyttö on ollut myös hyvä nukkumaan ja ihan tyytyväinen lapsi kaikinpuolin, nyt on 2v ja on havaittavissa aikamoista tempperamenttisuutta, kuten veljelläänkin.

oli helppo aurinkoinen vauva, joka 11kk aloitti uhman ja muuttui hetkessä taaperoksi. Sen jälkeen on ollut rohkea, iloinen, mutta äärettömän päättävainen ja itsenäinen lapsi.

Oli äärimmäisen tyytyväinen, mukautuvainen, rauhallinen vauva. Nykyään 8-v ja kaikkea muuta.

Meillä oli todella helppo, rauhallinen, iloinen vauva, joka tykkäsi olla pitkään saman touhun parissa. Nyt 6-vuotiaana ei osaa keskittyä mihinkään, on epäkohtelias, päällepäsmäri. Kauhulla odotan syksyä ja koulun alkua...voipi tulla palautetta käyttäytymisestä kotiin asti.

Luonne ja persoona pysyvät alusta loppuun. Käytöstä voi koulia kasvatuksella.

Luonne ja persoona pysyvät alusta loppuun. Käytöstä voi koulia kasvatuksella.

ettekö oikeasti tätä tienneet???

:o

Edelleen samanlainen kuin vauvana, käytöstapoja harjoiteltu, joten yleensä osaa käyttäytyä,mutta kotioloissa pinna edelleen palaa sukkelaan.



Toinen taas oli rauhallinen vauva ja edelleen on vähän sellainen arempi tapaus.

Mun esikoinen on n.2,5kk ja on tosi kova huitomaan käsillä ja jaloilla ja sitä hän on ollut jo kohdusta asti. Kunnon potkunyrkkeilyy mahassa harrasti :) Hän itkee vähän, ei tarvii kanniskella tms. Sänkyyn nostaa, vähän aikaa pyörii ja huitoo ja sit nukahtaa. Aikas tyytyväinen vauva on. Mut tosi touhukas. Pää pyörii aina hirmu vauhtii, kun pitää joka paikkaa ehtiä kahtoo ja huitoo ja heiluu koko ukko :) Mut sit jos ei heti saa esim. tissiä, vaan joutuu oottamaan, niin hermostuu. Autossa viihtyy, tulisko rekkamies niinku isästään :)

molemmat ovat vauvoina olleet erittäin "helppohoitoisia" ja rauhallisia, vähän itkeneitä lapsia mutta toisaalta sosiaalisia ja nopeasti lämpiäviä.

Kummatki alkoivat puhua lauseita 1v8kk ja siitä asti oman tahdon ilmauksia on riittänyt. Ovat melko kovapäisiä ja äänekkäitä mutta toisaalta edelleen muodostavat helposti toimivia kaverisuhteita. Ekojen vuosien helppous ei todellakaan valmistanut nyt (2,5 ja 4,5 v) käytävään jokapäiväiseen vääntöön.

mahassa äärimmäisen rauhallinen. Vauvana todella helppo (nukuin alusta asti kunnon yöunia, en edes tiedä mitä yövalvominen on).Taaperona (1-2v) pidättyväinen ja rauhallinen, ujo ja arka. Leikki-ikäisenä (3-5v) sosiaalisesti rohkea, avoin, porukan johtaja. Pieni kapinallinen.



Nyt alakouluikäisenä rauhallinen, joskus lukutoukka, välillä täydellinen riehuja, sanavalmis, sosiaalisesti äärimmäisen rohkea (hoitaa tilanteen kuin tilanteen), itsevarma, kyseenalaistaja, silti varovainen.



Sikäli ehkä korreloi, ettei tuo koskaan ole ollut mikään rämäpää vaan harkitseva lapsi. Kuitenkin kaikkea muuta kuin hiljainen hissukka, vaikka mahassa + ensimmäiset elinvuodet siihen viittasivatkin.

Ei turhista vauvana itkenyt ( vain kun oli nälkä ), mutta muuten kitisi jos joutui paikoillaan olemaan. Ei koskaan viihtynyt vaunuissa, ei sylissä ( jos ei liikuttu ), ei sitterissä, ei autotuolissa, ei vauvakiikussa, ei syöttötuolissa jne. Rintarepussakin viihtyi vasta sitten, kun pystyi olemaan kasvot menosuuntaan. Ja jos liike pysähtyi, alkoi kitinä. Eli halusi koko ajan nähdä kaikkea uutta, eikä malttanut olla aloillaan millään. Potki jaloillaankin koko ajan ihan mahdottomasti. Syömiset takkusi ja yöt olivat todella levottomia. Mutta kaikesta huolimatta oli hyvin aurinkoinen lapsi ja sulatti ihmisten sydämet.



3-4-vuotiaana ei malttanut piirtää tms. mikä olisi vaatinut paikallaan oloa. Tekemistä piti olla koko ajan. Syömiset olivat jo helpottaneet, mutta yöt edelleen levottomia.



Nyt 6-vuotiaana tyttö on rauhoittunut jonkin verran, mutta vauhtia piisaa edelleen. Malttaa pysähtyä piirtämään jne., mutta vauhtileikit yms. ovat parhaita. On erittäin sosiaalinen ( oli sitä jo vauvana, ei koskaan vierastanut ketään ), empaattinen ja pidetty kaverien keskuudessa. Keksii uusia leikkejä, mutta huomioi myös muiden ideat. Tympääntyy helposti edelleen, jos ei "tapahdu" jotakin. Edelleenkään ei itkeskele tyhjistä. Syömisissään on nirso. Levoton nukkuja on edelleen. Eli yöllä juttelee, käy vessassa, juomassa jne. silti yöunet vain n. 9 tuntia. Päiväunet jätti jo 2-vuotiaana pois.



Terveydenhoitaja mietti silloin lapsen ollessa alle vuoden ikäinen, että tästä lapsesta tulee varmasti liikunnallinen ihminen. Ainakin tähän mennessä se on pitänyt paikkansa ;)

ei kaikki aina ole kiinni vanhempien kasvatus- ja hoitotaidoista.



Meilläkin esikoinen oli temperamentiltaan ärhäkkä, vauvana kanniskeltava, ei viihtynyt itsekseen missään, jos heräsi vaunuissa, piti alkaa kantamaan tai huusi kovaa. Hän näytti tunteensa suuntaan jos toiseenkin ja on sitä vieläkin, 5 v.



Kuopus 2v.taas on ollut kohdusta saakka rauhallisempi, touhuilee itsekseen mielellään, on pitkäpinnaisempi ja jaksaa odotella paremmin kuin esikoinen. Ei huutanut vauvanakaan pää punaisena, että:"Maitoa tänne ja HETI!" Äitikin on ehtinyt tehdä muitakin kotihommia siinä sivussa.



Kaverini omasi helpon esikoisen ja antoi ymmärtää, että se on vain vanhempien loistavista taidoista kiinni, kuinka lapsi viihtyy. Eipä vihjaile enää, kun sai toisen lapsensa, joka on vaativa kiljukaula ;)

Muilla lapsilla tosiaan vauva-aikana on jo nähnyt millainen lapsesta tulee (yksi rauhallinen, kaksi ei), mutta kuopus hämäsi meidät kaikki vauva-aikanaan. Hän oli oikein superrauhallinen ja helppo vauva, mutta kun sai jalat alleen, ei sitten olekaan enää pysähtynyt. =) Vauhtia, vaarallisia tilanteita ja omatoimisuutta riittää vaikka muille jakaa. Lapsi on vasta 4v, joten saa nähdä jatkuuko samalla mallilla.