Onko täällä "ylilihavia" mammoja

kärsin tästä, nyt olen aloittanut elämäntaparemontin ja meinaan pysyä siinä loppuelämäni mihin aion painoni pudottaa. Pudotettavaa on huikeasti, mutta päivä kerralla eteenpäin.

Tiedän ongelma kohtani eli aivan liian suuret annokset ja herkkujen mässäily ja tuolla mässäilyllä tarkoitan tosiaan esim. 2 pussia karkkia päivässä ja paria suklaapatukkaa päälle. Syön terveellistä ruokaa (sillä lapsille opetan aivan toisenlaisia elämäntapoja, syön salaa lasten nukkuessa), mutta tosiaan ihan hirveästi ja liian monta kertaa päivässä. Lisään liikuntaa ja aion kesäksi nyt tiputtaa hitaasti 10kg ja seuraavaan kesään mennessä lisää 20kg. Hitaasti alaspäin ja pysyä siinä sitten.

te varta vasten kauppaan ostamaan herkkuja ja epäterveellistä ruokaa, jos niitä tekee mieli? Mulla ainakin on niin huono itsekuri, että jos kotona on jotain hyvää, niin syön sen heti. Siksi on helpompaa jättää ne kauppaan, niin ei tule kiusauksia. Tosin jos mulla on kotona kananmunia, jauhoja ja sokeria, niin saa siitäkin jotain värkättyä..

170 cm/ 80 kg

Lihoin parissa jaksossa. Ensin masennuskierre poikki menneen ihmissuhteen takia -> suklaa auttoi oloa ja toi +20kg vuodessa(!). Tulin raskaaksi yllättäen, raskausaikana +10kg (vauva normaalikokoinen). Synnärille jäi 8kg mutta imetysaika oli kamalaa, menetin perheenjäsenen sen aikana ja taas olin suklaan pauloissa...+15kg.



Lapsen ollessa vuoden ikäinen, meillä oli synttärit hänen kunniakseen ja sukulaisia tuli meren takaa. Sain myöhemmin kuvia ja videoita, niissä lyllersi joku punakka "emäntä" repeävissä vaatteissa. ...se olin minä. EN EDES TUNNISTANUT ITSEÄNI KUVISTA!!! :O "Normaali" kroppani oli luokkaa Marilyn, eli tiimalasi ja vähän extraa, nyt vaan kuvittelin että sitä "extraa" oli tullut muutama kilo lisää. Nieleskelin kokonaisen vuoden verran ennenkuin alkoi pääkoppasi tapahtua...



Luin jokaisen dieettioppaan ja ravintokirjan, mitä käsiini sain. Söin vieläkin suklaata, mutta aloin myös tajuamaan millaisiin olotiloihin ja MIKSI sitä ahdan nassuuni- myönsin olevani tunnesyöppö ja se oli eka askel fiksumpaan ruokavalioon. Vielä vuosi vierähti kunnes kyllästyin peilikuvaani totaalisesti. Sitten alkoi 1300 kcal/pvä-ruokavalio.



Tulokset? Paino tippunut 7kg joulukuusta, sitä ennen lähti sairastumisen takia muutama kilo. :) Syön hyvin ja herkuttelenkin, mutta katson samalla ettei "putki" jää päälle. Esim. tänään söin suklaata, mutta lopetin kun huomasin että se maistui imelän väkevälle, ei ollenkaan hyvälle. Eilen kaloreihin mahtui pitkästä aikaa hampurilainen, oli ihan jees muttei todellakaan niin namia mitä odotin...kotona myöhemmin tehty kasvissosekeitto oli parempaa!



Uskon että olen oikealla polulla. En koe kituuttavani itseäni, syön vaan paremmin ja vointini on hyvä myös. Ei nukuta enää päivisin, jaksan kävellä portaat ylös, ei tarvitse raivostua pienistä :). Mitään muutosta ei kuitenkaan tapahtunut ennenkuin SISÄISTIN ITSE kaikki olennaiset jutut, jotka vaikuttivat juuri minun syömiseeni!