Miksi kulissiliitto olisi parempi kun ero?

Vierailija kirjoitti:

Nyt elintaso, asuinpaikka, talo, harrastukset, koulut ja päiväkodit on kaikki niin täydellistä kuin voi olla. Ja vain miehen ansiosta, koska itse olen työtön/kotiäiti, joka ei edes töitä noin vain löytäisi. Kaiken tämän vaihtaminen johonkin rupualueen kerrostalokolmioon olisi aivan kamala muutos sekä minulle että varsinkin lapsille (joita on kohta neljä). Isä on myös lapsille rakas ja tärkeä apu, kun ei muuta tukiverkkoa juuri ole. Vie lapsia paljon harrastuksiin jne.

Minä olen aikuinen ihminen, joten pystyn onnettoman oloni kestämään ja jopa peittämään hyvin. Lapsille näin on paras. Ero kaataisi heidän maailmansa ja vaikeuttaisi minun elämääni tuhannesti.

Tässä järjen jättiläinen: kehno liitto ja neljättä lasta pukkaa. Elämästään saa juuri niin hankalaa kuin haluaa kun valitsee idioottimaisesti.

Vierailija kirjoitti:

En ole nähnyt yhtäkään ihmistä joka olisi onnellinen eron jälkeen.

Jotkut kyllä esittävät.

Mutta suurin osa on ihan sekaisin.

Vain jos on naimisissa väkivaltaisen juoppohullun kanssa elämä helpottuu.

Oletko?

Mä olin sen 14v naimisissa peruskunnollisen mutta tunnekylmän miehen kanssa. Ei alkoa, ei väkivaltaa, pettäminenkin paljastui vasta myöhemmin. Kunnon isä lapsille, hoiti harrastukset yms.

Olin kyllä helkkarin onnellinen kun pääsin pois siitä ahdistavasta hiljaisen tuomitsemisen ilmapiiristä! Ensin tuli aina mies, sitten lapset, sen jälkeen kissa ja jos jotain jäi niin sain rippeet. Oli kyllä aivan ihanaa kun sai hengittää vapaasti lasten kanssa eläessä, nauttia hetkestä ja päättää itse mitä tekee ja mihin rahat käyttää. Köyhää mutta onnellista! Isäkin aika pian unohti lapsensa joten se siitä kunnollisuudesta. Nyt kyllä vonkaa isoisän paikkaa ihan riesaksi asti.

Päivääkään en surrut tai katunut eroa, oman itsetunnon kasaamiseen meni vuosi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se ero on parempi vaihtoehto kun se, että äiti ja isä viettää elämänsä onnettomana lasten takia yhdessä ja tällöin mitä luultavimmin katkeroituu vanhempana kun lasten takia ei voinut elää elämäänsä enkä tarkoita, että heti pitäis uus mies etsiä ym, mutta huonoon suhteeseen ei kannata jäädä, toki minusta kannattaa ensin tehdä kaikki mahdollinen, jotta liitto voisi toimia ja jos näin on tehty (kuten ap on tehnyt) niin sillon ero on oikea ratkaisu.

avioliittoon vain se yllätyskosinta, timanttisormus ja päivä prinsessana pääaiheena.

Sitten ollaan pettyneitä kun arki tulee ja eletään muka kulissiliitossa.

Mutta onhan toki helpompaa eronneena kun saa pienet kaksoset joka toinen viikko isälleen ja bilettää rauhassa sen viikon.

Uskot sää, että jotku tyypit keksii itselleen traumoja ihan mistä vain. Jos sun vanhempas ei olis olleet kulissiliitossa, olisit traumaillut siksi, että olet esikoinen, kuopus, keskimmäinen.

Teidänlaisillenne ihmisille on tyypillistä se, että traumaa pukkaa trauman jälkeen ja sillä puolustellaan oma käytös.

Tuo kommentoimasi viesti on kirjoitettu silloin, kun ap ei ollut vielä paljastanut että kaikki on yritetty ja taustalla on toistuvaa uskottomuuttakin. Ihan turha siis vedota vastauksessa noihin myöhemmin kerrottuihin tietoihin. Minäkin sain aloituksesta sen kuvan, että ollaan eroamassa vaan siksi ettei enää ole koko ajan kivaa. Se lienee tarkoituskin.

Näitä aloituksia näkee silloin tällöin, missä pantataan oleellista informaatiota jotta päästään myöhemmin näpäyttämään niille jotka kehtasivat ilmaista mielipiteensä pelkän aloituksen pohjalta. Hauskinta on, kun sinun kaltaisesi nettisoturit provosoituvat vielä mukaan. Ap voikin nyt vetäytyä taka-alalle myhäilemään ja seuraamaan onnistunutta trollia.

Aloituksessa ei minusta ollut mitään sellaista josta olisi voinut päätellä että ollaan eroamassa vain koska ei ole enää ole kivaa. Oletuksesi kertoo siis eniten sinusta itsestäsi. Ehkä oletat että ihmiset eroaa liian helposti? Minä taas oletan että ihmiset sietävät ja sinnittelevät aivan liian pitkään. Eli vaikka aloutuksen tiedot olivat niukat oletin syiden eroon olevan hyvät.