onko joku päässyt eroon tupakasta?

Itse poltin tupakkaa melko paljon, ennen kuin tapasin nykyisen mieheni. Hän teki heti selväksi, että inhoaa tupakointia yli kaiken ja toivoo minun lopettavan sen. Se motivoi minua eniten lopettamaan, ja ennen kihlautumistamme lopetin tupakoinnin kokonaan. Nykyään poltan satunnaisesti sikaria esim.juhlissa. Kuitenkin oma halu lopettaa on se tärkein, millä voi onnistua. Jos et oikeasti halua lopettaa, on onnistuminen hyvin hankalaa. Toivottavasti sinullakin on joku, joka tsemppaa sinua ja keksit jotain korvaavaa niihin hetkiin, jolloin poltat. Itselläni halutti joskus kauheasti polttaa esim. aurinkoisena kevätpäivänä parvekkeella tms, mutta esim. hyvä kirja tai urheilu sai ajatukset pois tupakasta. Tsemppiä!

Minulla myös ihan päättämällä ja motivaationa oli eka raskaus. Olin päättänyt jo aiemmin, et silloin viimeistään lopetan. En kertaakaan sortunut. Imetin kumpaakin lastani pitkään, eikä tullut mieleenkään sitten enää polttaa.Tämä kuuri tepsi. mutta uskoisin, että motivaationa voi olla myös omakin terveys.Käy katsomassa keuhkoahtaumasta tietoa ja siitä miten hankalaa elämä tuollaisen sairauden kanssa on. Rahakin voi motivoida. Tahdonlujuutta tarvitaan. Ja HUOM:Älä juo ollenkaan vähään aikaan, kun lopetat. Silloin helposti sortuu.

Voimia lopettamiseen!

lopetti kun muutettiin yhteen. Mies onnistui lopettamaan Champix lääkkeen avulla, se vaikuttaa jotenkin aivoihin niin että ei tee edes mieli tupakkaa.

Ekan viikon ajan sai polttaa vielä normaalisti ja itse päätettiin päivä milloin lopetetaan kokonaan, esim 9 päivää lääkkeen aloituksesta. Miehen ei tehnyt tupakkaa mieli enää kuudentena päivänä, hajukin alkoi ällöttää.

Mies söi kuurin loppuun (muistaakseni 3kk). Aika kallis lääkehän tuo on mutta halvemmaksi tulee kun polttaminen. Eikä tuon kanssa tarvitse käyttää nikotiinituotteita. Vierotusoireita kyllä tulee jonkin verran, mutta miehen mukaan lievemmin kuin aikaisemmilla (ei lääkkeen kanssa) lopettamis yrityksillä.

Mies ollut nyt 3 vuotta polttamatta, eikä tupakkaa ole edes tehnyt mieli.

Tuo minun mies suosittelee kovasti tätä lääkettä muillekkin jotka haluavat lopettaa!



Minä vielä lupauduin laittamaan miehelle joka viikko säästöön rahaa saman verran kuin mitä hänellä meni tupakkaan, tämäkin toimi aikamoisena houkuttimena lopetukselle :)

Katselepa vaan koulujen, työpaikkojen, ravintoloiden.. jne... tupakkapaikkoja. Tungokset niissä ovat kaukaista historiaa.



Joo, olen itsekin polttanut, aloitin "liukuvasti" siinä 16-17-vuotiaana ja lopetin 26-vuotiaana kun aloin odottaa ekaa lastani. Sen jälkeen poltin vielä silloin tällöin, sitten se meni siihen että poltin vain humalaspäissäni, ja nyt on mennyt jo monta vuotta että en polta ikinä. Olen nyt 35.



Tupakan aiheuttama riippuvuus on hyvin vahva, toisille voi olla erittäin vaikeaa lopettaa.Toisille toki helppoakin. Nykyään on olemassa ihan lääke tähän lopettamistarkoitukseen, en nyt muista sen nimeä, mutta tiedän ihmisiä jot ka ovat saaneet avun siitä. Lääkäriltä saa reseptin.



Tupakanpoltto on nykyään alemman sosiaaliluokan hommaa, heti kun sätkän sytytät niin paljastat oman sosiaalisen statuksesi. Joten ei muuta kuin pillit pussiin ja tupakat piiloon =)



Kyllä, tupakoitsija on tupakoitsija ainakin tällä minun kokemuksellani. Hetkittäin tulee mielitekoja vieläkin joissakin tilanteissa tai tupakan savusta. Mutta ne ovat hetkellisiä.



Tsemppiä!!

Mun mies sairastui vakavasti keuhkokuumeeseen ja se pelästytti meidät kaikki, mieheltä jäi tupakka siihen paikkaan, kolme vuotta ollut ilman. Itse en vielä silloinkaan lopettanut (hullu) mutta vähensin kyllä.

Vasta raskaustestin näyttäessä plussaa stumppasin röökin. Ihan selvä juttu, en halua itseni lisäksi myrkyttää lastani. Nyt olen kaksi vuotta ollut ilman. Joskus tekee siiderin kanssa mieli, mutta se tunne menee kohta ohi. Mitä useammasta tilanteesta selviää, sitä helpompaa on.

Poltin yhteensä noin 11 v, ja lopetinkin jo kymmenisen vuotta sitten. Pahimmillaan meni aski päivässä. Todellakin lopetin, enkä polta enää edes "viihteellä". Mä en käyttänyt mitään apukeinoja, kun olin tosissani päättänyt niin lopetin. Toki oli muutama epäonnistunut yritys taustalla. Mulla vaikutti se, että tajusin että se ihan oikeasti lyhentää mun elämää, ja ei vaan ole sen arvoista. Kun sain lapsia (tapahtui lopettamisen jälkeen), se vaan lisäsi halua elää terveellisesti -- kaduttaa todella paljon että koskaan poltinkaan. Tsemppiä, jos tahtoa on niin kyllä se onnistuu.

Nyt kammottaa ajatus siitä että miltä haisin aina. Vaatteet haisivat, hengitys haisi.

Väsytti työpäivän jälkeen, ei jaksanut liikkua sellaisia matkoja kuin nykyään, hengästytti.

Unikaan ei ollut yhtä hyvää kuin nyt.

Ei sitä silloin uskonut, ei halunnut jotenkin tajuta, kun oli niin koukussa.

Ah, ihana puhdas elämä!

että moni on selvinnytkin. Vaikuttiko lopettaminen teidän ihonne kuntoon selkeästi? ap

pari kertaa lopettanut. Ekal kerral kaksi kuukautta polttamatta, himo ei loppunut koko aikana. Viimeksi polttamatta pari viikkoa.



Nyt otettu spyrometria, keuhkoröntgen ja juuri pef kokeet menossa.



Hengästyttää pelkkä kävelykin.Keuhkoputkentulehduksia. Lopullinen diagnoosi tulee parin viikon päästä, astmako vai keuhkoahtauma.



Poltan



Ja epäilen, etten pysty lopettamaan. Nuorempi lapsista 7v, miettinyt meneekö tämä siihen, et hän menettää äitinsä.

pelkään saman olevan joskus edessä, mutta ei sinunkaan toivosi varmaan ole menetetty, lääkäriltä apua lopetukseenkin?? ap

nyt 33v ja olen lopettanut 3 kertaa, siten että ekalla kerralla lopetin kun esikoisesta positiivinen raskaustesti. Olin polttamatta 1.5 vuotta eli raskauden ja imetyksen ajan, mutta heti kun "sain" polttaa sorruin uudeelleen.



Tokalla kerralla löin vetoa, että pystyn lopettamaan ja olemaan polttamatta vuoden. Lopetin ja olin polttamatta yli 2 vuotta. Sitten vaan kerran ravintolassa ajattelin, että voisihan sitä kokeilla miltä maistuu. Muutaman poltin sinä iltana, muutama seuraavina päivinä ja eipä aikaakaan kun taas meni puoliaskia päivässä.



Nyt taas lopetin reilu vuosi sitten kun aloin odottaa kuopusta. Nyt imetys vielä menossa joten ei ole tullut vielä kiusaustakaan polttaa, mutta yritän nyt olla aloittamattakaan uudelleen.



Joten siis minun kohdalla ainakin tuo "kerran tupakoija, aina tupakoija" pitänee paikkansa. Vaikka olisi muutaman vuoden ollut polttamatta niin silloin tällöin tekee mieli ja sitten jos yhdenkin polttaa niin sortuu kokonaan.

Joka kerran olen lopettanut kuin seinään ilman mitään nicoretteja ja muita korvikkeita, joten sen suhteen riittää itsekuria. Sitä vaan sitten sortuu jossain vaiheessa uudelleen.

Tällä kertaa yritän motivoida itseäni savuttomuuteen ajattelemalla tupakoinnin huonoja vaikutuksia nimenomaan lapsilleni.

Eli haju on karmaiseva. Siis se haju joka tupakoivasta ihmisestä tulee ja varsinkin hengityksen haju. Ei ole kiva lapsille, että äiti haisee pahalle.

Lisäksi sairauksille altistavat tekijät ja vielä lopuksi se tosiasia, että tupakoivien vanhempien lapsetkin tupakoivat herkemmin ja toivoisin, ettei lapseni aloittaisi sauhuttelua koskaan.

että moni on selvinnytkin. Vaikuttiko lopettaminen teidän ihonne kuntoon selkeästi? ap

eli iho párempana, kunto parempi, ei väsytä yhtä paljon ja ei hengästy niin helposti.

Olo kaiken kaikkiaan parempi kun ei polta.

Ainoa miinus puoli minulla on, että muutenkin hidas aineenvaihdunta muuttuu vieläkin hitaammaksi ja lopettamisesta 10kg lisää painoa. Saa sen pois mutta hitaasti ja siten painon pitäminen alhaalla työläämpää.

siis joutuu vahtaamaan syömisiä enemmän kuin silloin kun polttaa.

jos sitä voi lopettamiseks vielä tässä vaiheessa sanoa. Ilman apukeinoja oon menny eikä oo tehny mielikään polttaa. Lopettamispäätös tuli siitä kun papa-kokeessa on ollut muutoksia jo pitkään ja nyt eteen lähete jatkotutkimuksiin. Päätin lopettaa tupakanpolton, jos se on vaikka se juttu joka vaikuttaa mulla näin.

Mulla tulee kohta 8 vuotta täyteen polttamatta, poltin n. 10 vuotta aikanaan. Lopetuspäätös kypsyi pikkuhiljaa ja meni lopulta aika kivuttomasti, kun motivaatiota löytyi ja tein päätöksen ihan omasta tahdostani. Kukaan ei painostanut.



Entinen tupakoitsija olen lopun ikääni. Varsinkin niitä parhaita tupakkeja aina välillä ikävöin: hyvän aterian päälle, hyvän drinkin kanssa jne. Kesällä festareilla... aaah. MUTTA yhtään en ikävöi niitä aamutuimaan talven tuiskuissa parvekkeen nurkassa äkkiä vetäistyjä tupakkeja. Yääk! :D



Vaikka polttamista edelleen välillä kaiholla muistelen, on kynnys sortumiseen ihan valtavan korkealla.

Eka kerta loppui tupruttelu 2006, kun tuli plussa raskaustestiin. Siitä 2009 kesään asti olin täysin polttamatta. Kesällä isäni sairastui ja samaan aikaan oli yt:t töissä... Repsahdin! Sitten tuli lokakuussa 2009 uusi plussa. Lopetin uudestaan. Toivottavasti pysyn nyt lujana! Tarkoitus on. 10 vuotta tupakointia oli takana ekaa lopetusta ennen. Seinään lopetin ilman korvaustuotteita. Vaikeaa oli. Onneksi mieheni ei polta. Jos olisi polttanut,olisin vaatinut ehdottomasti häntäkin lopettamaan. Tokalla kerralla lopetus oli helppoa. Ei vaatinut ponnisteluja juurikaan. Heitin vaan tupakat pois.

Omasta mielestäni olen lopettanut tupakoinnin yli 10 vuotta sitten saadessani tietää olevani raskaana. Se oli riittävä motivaatio.



Sen jälkeen olen toisinaan humalassa ollessani tupakoinut. Viimeksi viime syksynä. Yhden kerran viime vuonna siis. Selvin päin ei tee mieli, mutta jos humalatila nousee tietyn pisteen yli, tulee helposti pyydettyä tupakkaa jos seurueessa poltetaan.

Himo tupakkaan ei koskaan varmaan kokonaan poistu. Tietyt maut ja hajut sekä tilanteet saa kaipaamaan tupakkaa. Kannattaa tehdä lopettaessa itselleen vaikka kirje, johon kirjoittaa heikkoja hetkiä varten ohjeita. Mä en uskalla enää ikinä polttaa yhtään tupakkaa. Tiedän, että jään VÄLITTÖMÄSTI KOUKKUUN jos sen teen. Ei myös siis ns. viihdetupakoinnille.

uudelleen.

Mä poltin 12v 1-1½ askia päivässä. Mä vähensin ensin polttamista 10 tupakkaan, viiteen, kahteen ja yhteen, viikko kutakin. Sitten lopetin kokonaan. Kerran sytytin kaverilleni tupakan ja ihan pelästyin kuinka vahvasti se vaikutti. Olisi tehnyt sytyttää seuraavakin tupakka ja ajatella että jos polttaisin poikkeuksellisesti vain muutaman tupakan jne. Sen jälkeen en enää ole tupakkaan koskenut. Lopetuksesta jo 9 vuotta eikä tupakka enää mielessä mitenkään ole eikä sitä tee yhtään mieli. Muta taatusti jos sortuu yhteen niin se on menoa.

poltin 0,5-1 askia päivässä kahdeksan vuoden ajan (16-24 vuotiaana) ja lopetin kertarykäisyllä. Nyt olen ollut savuttomana 6,5 vuotta :)



Täytyy tosin sanoa, että tuota onnistunutta lopettamista edelsi vuosien varrella monta epäonnistunutta lopettamisyritystä. Sitten kun onnistuin lopettamaan, niin olin jotenkin hirveän kyllästynyt polttamiseen ja motivaatio lopettamiseen oli ensimmäistä kertaa kohdillaan. Lopettaminen olikin sitten yllättävän helppoa, kun "aika oli kypsä".