Te jotka ette päässeet lähihoitajakoulutukseen?
Mikä meni pieleen?
Olen nyt hakemassa lähihoitajaksi oppisopimuksella, mutta miltäni vaivaa se että jos en pääsekään sinne :o)
Kommentit (56)
arvostan työtäni ja ymmärrän DI:n vaikeudet saada vastausta kysymyksiinsä. DI kun on työssään tottunut yhteen totuuteen mikä on todistettava, ihmiselämä ja varsinkin sairaus ei ole mitenkään yhteen totuuteen sidottu.
Useimmat vastaukset ovat arvailua ja totuus mummon tilasta vaatii tarkempia tutkimuksia, kunhan satutaan saamaan lääkäri kiinni ja hänet uskomaan että mummolla on oikeasti joku muukin kuin demetia.
huvittava ilmestys. :DD
Minä en ole lähihoitaja, mutta puolustan silti tätä ammattikuntaa jatkuvalta ryöpytykseltä. Opettajat taitavat olla lähihoitajien lisäksi ainoa ammattiryhmä, joka saa selkäänpuukotuksen av-mammoilta, vaikka molemmat ammatit ovat arvokkaita ja tärkeitä.
kuin meistä hoitajista. Meitä paljon ja joukkoon mahtuu ihmisiä joiden hoidettavaksi en kyllä itsekään haluaisi. Suuri osa heistä on vain aloittanut lähihoitajakoulutuksen mutta se on jostain syystä jäänyt kesken, valmis lähihoitaja voi usein valita paikan jossa tekee työtä ja paskemmat paikat ottavat ihmisen jolla on kädet kunhan jonkun saavat.
sillä arvostus hoitajia kohtaan näytti katoavan samantien.
t.ph
vaan järjestelmä, joka heitä kouluttaa. Tunnen useita erittäin ammattitaitoisia lähihoitajia, mutta valitettavasti myös sitä porukkaa, joka on pakolla pistetty kouluttautumaan pois kortistosta. Kyseenalaistaisin siis koulutukseen sisäänottokriteereitä, hieman myös koulutuspaikkojen määriä (taso?) ja koulutuksen laajuutta.
sh, TtM
sillä arvostus hoitajia kohtaan näytti katoavan samantien. t.ph
ja samalla monen muun (kehitysvamma-, hammas-, lastenhoitaja yms, ammattinimikkeet jotka katosivat uudistuksen myötä.) Siksipä varmaan ihmiset luulevat, että lähihoitaja syöttää vanhuksia ja vaihtaa vaippoja, eikä tee muuta.
katetroinut ja laittanut nenämahaletkuja ja antanut insuliinia ja jakanut lääkkeitä. Koulutuksena lähihoitajaa vastaava vanhempi koulutus.
kattavampia, kuin nykyinen lähihoitajakoulutus. Nyt on ideana, että koulutuksessa annetaan vain pintaraapaisu ja sitten varsinainen oppiminen tapahtuu työpaikoilla. Ei hyvä!
Miten voi olla pääsemättä lähärikoulutukseen?
Aikoinani tein mm. lähihoitajien soveltuvuusarvioita ja joka vuosi raakattiin paljon "hyviä" hakijoita pois alalle täysin soveltumattomina.
Jos hakija esim. haastattelussa haukkuu lähihoitajat ala-arvoisiksi ihmisiksi ja pitää heidän työtää yököttävänä ja vielä mainitsee että hakee tähän nyt viimeisenä vaihtoehtona, mutta tulee hakemaan vaikkapa lääkikseen niin kauan kuin pääsee ja haistattaa sitten tälle idioottikoululle pitkät, niin saa olla aika varma että opiskelupaikkaa ei saa, vaikka lukion keskiarvo olisi 9.8.
Hassua oli se, että joidenkin tällaisten hakijoiden itsetunnon päälle kävi se hylkäävä tulos ja valittivat siitä. Eli kovasti kuitenkin olisi haluttu opiskelemaan. Luullaan että voi puhua mitä vaan kun kerran on niin hyvä ihminen ja täydellinen hakija.
ei viitsi edes käydä katsomassa.
Työ on raskasta henkisesti ja fyysisesti. Vaihdan kyllä paljon vaippoja ja syötän useaan kertaan päivässä. En jaksaisi jos meillä työporukka ei olis niin hyvä. Ruokatuntiakaan ei jouda pitämään kunnolla. Jossakin välissä jugurtin vetäsee tai lämmittää mikroaterian. Samalla kellot soi, omaiset kyselee, joku kuolee, jotku huutaa apua....
Tähän työhön pitäisi satsata paljon enemmän kun pystyy. On kamalaa jättää kuoleva huoneeseen itkemään: pidä minua kädestä, toisella on niin kova puhe"ripuli", että en kerkeä kuunnella loppuun, joku huutaa äitiä ja isää, jotka ovat jo kuolleet aikaa sitten. Siihen kun menee vierelle pitäis olla hetki aikaa olla ja jutella. Sitten on paljon surullisia, väsyneitä silmiä, suut tiukasti kiinni....kukahan ottaisi kädestä kiinni. Niin pohjasakkaa olemme lähihoitajat, paljon jätätte meidän harteille minimipalkalla :(
on hieman, mmh --- sanoisinko kapea.
Tunnen myötähäpeää puolestasi :-).
ja, ei. En ole lähäri. Ikinä ollutkaan...
Lähäreitä on tullut tarkkailtua kun olen käynyt hoitovapaani aikana säännöllisesti katsomassa erästä mummua hoitokodissa, jossa lähäreitä on. Ulkkarilähärit eivät puhu suomea lainkaan ja syntymperäiset eivät muuten vaan ymmärrä, mitä minä heiltä kysyn. Melkein yhtä dementoituneita kuin hoidokkinsakin.
Jos näistä yksikin pääsee lääkikseen, niin sitten sinne on hakijat muuten loppu.
liittyy ikävään tosiseikkaan, etteivät mamulähihoitajat puhu suomea? Sitäkö se hyvä vanhustenhoito on, että dementtiä vanhusta pannaan hoitamaan joku, jolla ei ole vanhuksen kanssa yhteistä kieltä, kulttuuria tai kykyää välittää vanhuksen toiveita esim. lääkärille.
mollasi lähihoitajia ihan yleisesti eikä vaan todennut, että vähän huono kun nuo maahanmuuttaja lähihoitajat ei puhu samaa kieltä kuin hän.....
moititaan Vain kieltä osaamattomia lähihoitajia?
Sehän on muualle kelpaamattomien juuri ja juuri lukutaitoisten kouluttamattomien jäteastia. Täytyy olla näkyvä huumeongelma tms ettei sellaiseen koulutukseen pääse.
Ihan oikeasti tunnen myötähäpeää.
Eli atopiaan taipuva iho minulla.
moititaan Vain kieltä osaamattomia lähihoitajia?
Sehän on muualle kelpaamattomien juuri ja juuri lukutaitoisten kouluttamattomien jäteastia. Täytyy olla näkyvä huumeongelma tms ettei sellaiseen koulutukseen pääse.
Ihan oikeasti tunnen myötähäpeää.
diplomi-insinöörit samantien vaikkapa idiooteiksi. Kun on meillä kaikilla sellainen yksi tuttuna! Niinhän hoitajillekin tehdään.
Minusta ongelma ei ole lähihoitajat
Vierailija - 08.02.10 01:31 (ID 9958432)
vaan järjestelmä, joka heitä kouluttaa. Tunnen useita erittäin ammattitaitoisia lähihoitajia, mutta valitettavasti myös sitä porukkaa, joka on pakolla pistetty kouluttautumaan pois kortistosta. Kyseenalaistaisin siis koulutukseen sisäänottokriteereitä, hieman myös koulutuspaikkojen määriä (taso?) ja koulutuksen laajuutta. sh, TtM
Työskentelen päivittäin lähihoitajien kanssa ja valitettavasti viime vuosina olen kyllä huomannut, että
a) joko koulutuksen taso on laskenut
tai
b) koulutukseen valikoituu liian heikohkoa ainesta
Kohtalaisen yksinkertaisiinkiin kysymyksiin on nykyään vaikea saada täsmällistä vastausta. Toki kokemus auttaa lähihoitajankin työssä, mutta kyllä jossakin olisi parastamisen varaa.
t.lääkäri
ja kuvittelin silloin että koulutus on ihan hakusessa, koska oli niin tuore asia. Luulisi, että parissa kymmenessä vuodessa osattaisiin jo vastata työelämän tarpeisiin paremmin. Huonompaan suuntaan taitaa olla menossa.
On minusta myös nuissa työvoimakoulutuksissa kun niihin ei enää ole normaaleita psykologisiatestejä. Hoitajille on suuri tarve ja niitä koulutetaan keinolla millä hyyvänsä nopeasti.
Itse opiskelen sairaanhoitajaksi myös työvoimapoliittisesti ja saman ongelman olen huomannut meilläkin. Voin rehellisesti sano että ryhmässämme on muutama semmonen opiskelija joiden hoidettavaksi en menis millään.
Toisekseen koulutustahti näissä systeemeissä on niin nopea että jossain vaiheessa tulee uupumus ja olo ettei oikeasti ole ehtinyt oppia mitään. Vuodessa lomaa on kaksi viikkoa..en tiedä miten lähihoitajilla menee sen koulutuksen kanssa, mutta yhteiskunnan vaatimukset ovat myös kovia. Pelottaa kuinka moni valmistuu suoraan sairalomalle.
kaikkea koulutusta, ainakin amis ja amk opintoja.
Työ on raskasta henkisesti ja fyysisesti. Vaihdan kyllä paljon vaippoja ja syötän useaan kertaan päivässä. En jaksaisi jos meillä työporukka ei olis niin hyvä. Ruokatuntiakaan ei jouda pitämään kunnolla. Jossakin välissä jugurtin vetäsee tai lämmittää mikroaterian. Samalla kellot soi, omaiset kyselee, joku kuolee, jotku huutaa apua....
Tähän työhön pitäisi satsata paljon enemmän kun pystyy. On kamalaa jättää kuoleva huoneeseen itkemään: pidä minua kädestä, toisella on niin kova puhe"ripuli", että en kerkeä kuunnella loppuun, joku huutaa äitiä ja isää, jotka ovat jo kuolleet aikaa sitten. Siihen kun menee vierelle pitäis olla hetki aikaa olla ja jutella. Sitten on paljon surullisia, väsyneitä silmiä, suut tiukasti kiinni....kukahan ottaisi kädestä kiinni. Niin pohjasakkaa olemme lähihoitajat, paljon jätätte meidän harteille minimipalkalla :(