Kävitkö sinä lapsena yökylässä?
Minä kävin n.11v ekan kerran ja mulla oli jo ennen lähtöä koti-ikävä ja etenkin äitiä ikävä. En kehdannut kaverille sanoa mutta yritin keksiä aina jotain veruketta.
Kommentit (25)
jatkaa vielä.
Joka kesä pääsin pariksi päivää parhaan kaverini kanssa niiden mökille. Mökille tuli kaverin lisäksi kaverin pikkuveli (joka oli myöskin kaverini) ja heidän mummi ja vaari (vanhemmat eivät ehtineet). Mökillä oltiin sitten yleensä pe-su.
Mummulassa saatoin olla useita viikkoja kesäisin.
Kavereilla oli yökylässä jo alle kouluikäisestä.
Eka kerran olin serkkujen luona yökylässä n. 5 vuotiaana. Itse en muista tuosta mitään, mutta mulle on kerrottu, että itkin vaan koko ajan, että haluan kotiin ja mun kummitäti (joka asui vielä kotona ja joka oli silloin pikkusisarustensa vahtina) otti sitten mut kainaloon nukkumaan ja siihen olin rauhoittunut. Setä ei viitsinyt lähteä viemään mua kotiin n. 2 kilsan matkaa..
Kavereilla en ollut ikinä yötä (taisi tuo eka yökyläily olla liian traumaattinen :D).
Sitten muistaakseni 9 vuotiaasta eteenpäin olin joka kesä viikon verran Helsingissä kummien luona.
Ja yhden kummitädin luona joskus viikonloppuna yötä/kesällä esim. viikon, olin samalla heillä lastenvahtina/äidin apuna (n. 9 vuotiaasta eteenpäin).
ja rakastin sitä. Olisin voinut yökyläillä paljon useamminkin. Mutta muistan kyllä, että esim. kesäleireiltä piti aina joku hakea aikaisemmin pois. Itse olin murheen murtama aina kun leiri loppui...
Vanhempien mukana tietysti yökyläiltiin sukulaisten luona, ja joidenkin sukulaisten luona yksinkin, mutta ei esim. päiväkotikavereilla.
Taisin olla noin 9- tai 10-vuotiaana ensimmäistä kertaa luokkakaverin luona yökylässä.
Kun isä ja äiti olivat häämatkalla (olin 5), ja kerran kun olivat Savonlinnan oopperajuhlilla.
Sukulaiset asuivat kaukana, joten heistä ei ollut yöhoitajiksi. Joskus olin serkun kotona yötä kun oltiin mummolla (serkun perhe ja mummo asuvat siis samassa kaupungissa), mutta useimmtien serkkukin tuli mummolaan. Kavereiden luona en käynyt yökylässä.
pakkasin kamani ja muutin naapuriin:)
mummolla ja serkuilla, en kavereilla.
3-4-vuotiaana ekan kerran olin kaverilla yötä. Välttämättä halusin mennä.
Omat pojat nyt 7v ja 5v eivätkä ole olleet kuin mummiloissa. Harmi.
Pitääkin jututtaa kavereita. Itsellä niin hyvät muistot yökyläilyistä.
Päivät kyllä leikittiin ja joskus aika myöhään illalla ulkona. Mutta en halunnut yökylään. Kotona oli/on paras paikka.
luona pitkään hoidossa (öisinkin) kun isäni yritti päästä surusta edes vähän tolpilleen :(.
ja mulla oli pari kaveria, jotka lähes asui meillä.
Tosin mentiin kaverin perheen mökille ja olin siellä muutaman päivän.
Kotioloissa ei kukaan tietääkseni yökyläillyt.
Sukulaisissa kuljin vaarini mukana jo 6kk iästä. Mä olin niin vaarin tyttö jo syntymästäni lähtien.
Mummun ja vaarin kotona en juuri yötä ollut koska mummua inhosin jo ihan pienestä pitäen.
Kavereilla yökyäilyt alkoi jo ennen kouluikää ja itse olin usein yökylässä ja meillä kävi paljon kavereita yökylässä. Hiihtolomaviikolla meillä oli monena vuonna entiseltä asuinpaikalta jokaisella sisaruksella yksi kaveri koko viikon kylässä.
Oli ihan parasta!
Viikko tai pari semmosessa, AH! Ekalle leirille menin kaverin kanssa, seuraavaan kahteen yksin.
Ala-asteella joskus oltiin yökyläilemässä kavereilla. Oli tosi mukavaa. Varsinkin kesäsin kun oltiin jonkun mökillä tai muuta jännää keksittiin: telttaan nukkumaan jne.
Sukulaisen luona en ole ollut lapsena kuin kerran yötä. Se ei ollut niin mukavaa kuin kavereilla.
Että kävin semmosella pyöräilyleirillä Ahvenanmaalla ja Ruotsissa seuraavana vuonna ala-asteella.
Tajuttoman mukavaa oli!
Niin ja muutamalla luontoliiton leirillä myös.
Harmitti joskus etten ollut partiossa niin olis päässyt lisää leireille.
Yöreissut on tosi mukavia.
19
Minustakin kesäiset telttayöpymiset oli parasta.
Omalla tai kaverin pihalla olimme teltassa ja oli ihanan jännää.
Leireistä tykkäsin myös.
Joskus oli kaveri meidän mökillä mukana, joskus taas minä olin kaverin mökillä.
kenelläkään kaverilla ei ollut omaa huonetta, vaan kaikki jakoivat huoneensa 1-3 sisaruksen kanssa. Ei olisi tullut kenellekään mieleen varmaan pyytää, eikä itselle mieleen mennäkään, jos tyttökaverin kanssa oli kolmekin isoveljeä samassa huoneessa.