No kertokaapa 2000-luvun keskiluokkaisuuden piirteitä!

ettei välitetä pätkääkään mitä meistä ajatellaan.

haluaa ja/tai luulee olevansa yläluokkaa, siis ennen kaikkea keskiluokkaisuus on asenne, ja aika paska sellainen

Se on ihan itsestä kiinni ostatko kalliin Aurinkomatkojen 2 vk matkan hintaan 1500 €/hlö vai näetkö hiukan vaivaa ja varaat itse netistä 2 vk matkan Phuketiin hintaan 600 €...

pohjaratkaisulla keittiö, olohuone, sauna, kylpyhuone ja wc alhaalla, 2-3 makuuhuonetta yläkerrassa.

Heti pk-seudun ulkopuolella, jopa Vantaalla omakotitalo.

Farmariauto

Lomat Tahkolla tai Phuketissa

Omilla vanhemmilla mökki Hämeessä tai Mäntyharjun tuntumassa, jossa ehditään piipahtaa kerran kesässä.

Molemmilla päällikkö-titteli vaikka ei olisi alaisia tai homma olisi aika basic ja palkka pienehkö. Mies mieluiten myyntipäällikkö. Jopa myyntijohtaja.

Lapsilla merkkivaatteet, mieluiten esim. Timberland, Elle, Ticket to Heaven tai Reimatec.

Kyllä tällaisella elämäntyylillä pääsee yläluokkaan. Sitä paitsi, ei pienillä palkoilla lomailla Phuketissa ja ostella merkkivaatteita.

ole mitään merkitystä yhteiskuntaluokan kanssa

nykyään, pitää kyllä ihan tasan paikkansa:

-ei pleikkaa, telkkaria lapset katsovat tunnin viikossa, AFRIKAN TÄHTEÄ PELATAAN! Shakkia myös, vaikka kaikki lapset alle kouluikäisiä

-ei karkkipäivää tai muuta säännöllistä mässäilyä vaan makeita herkkuja joskus jälkiruoaksi ilman että siitä tehdään joku ihmeen mättönumero

-lasten kanssa keskustellaan jatkuvasti ja paljon kaikesta mahdollisesta, oppivat siinä argumentoimaan ja loogista ajattelua

-lapset eivät puhu telkkarimainoksista tai lastenohjelmista oppimillaan fraaseilla

-lapset oppivat itsenäisesti lukemaan ennen koulunalkua

-pääharrastukset muuta kuin joukkueurheilua, esim. soittotunteja, tanssia (myös pojilla), purjehdusta, tennistä, partiota

ympäristössä lapsi kasvaa, sitä todennäköisemmin hän oppii itsenäisesti lukemaan. Toki on poikkeuksia ja voihan telkkarin tekstityksistäkin tai sarjakuvista oppia lukemaan, mutta uskon, että kiinnostus asiaan periytyy kyllä sosiaalisesti.

katsoessaan isomman sisaruksen harjoittelua.

jotakin "kallista" halvemmalla kuin muut eikä kerrota todellista halvempaa hintaa

- jo vauvat harrastavat - merkkivaatteet jo vauvoilla - lomat kulttuurikaupunkikohteisiin ja vauvat mukana - applen kannettavat - aitouden puuttuminen - taustalta paistava "maalainen kaupungissa jo melkein 15 vuotta" -meininki - sisustuksen harrastaminen - perheen isä hurahtaa kokkaukseen - kynemättömyys nauraa itselleen - tosikkomainen suhtautuminen omaan keskiluokkaisuuteen - kuvitellaan, että tehdään persoonallisia valintoja, mutta rohkeus sellaiseen puuttuu - taipumus liialliseen terveys- ja kuntoiluintoiluun

Ja sille yhdelle kommentoisin, että näytä mulle myyntijohtaja, jolla palkka on "pienehkö".

Tarkoitin pikemminkin tätä titelimeininkiä asenteena, kun on esim. kolmen vasta AMK:sta kaveruksen firma, joissa yksi on toimitusjohtaja (kortissa lukee tietenkin CEO tai jotain vastaavaa), yksi on myynti- ja markkinointijohtaja ja se kolmas on tuotekehitysjohtaja. Ihan oikeasti, ei titteli takaa aina isoa palkkaa, on tullut nähtyä jos jonkinmoisia johtajia...

siitä tai tästä asiasta. Kannetaan kovasti huolta siitä, millainen mielikuva muille ihmisille meistä tulee sen perusteella, mitä ostetaan, missä asutaan ja missä lomaillaan. Rohkeuden puute tehdä omaperäisiä ratkaisuja. Ei esim. uskalleta mennä Kanarialle koska lähipiiri pitäisi sitä junttina. Tai sitten mennään vain Kanarialle, koska sinne muutkin menee. Kauhistellaan kovasti, jos joku tekee omia ratkaisujaan ja ollaan salaa kateellisia. Eli porvarillinen elämä on 2000-luvulla ihan yhtä tylsää kuin se on aina ennenkin ollut.

Lievä ylenkatse ja halveksinta niitä kohtaan, joilla ei mene ulkoisesti yhtä hienosti kuin itsellä.

Asioita tehdään, lomakohteissa käydään siksi, että se on hienoa.

Elämä on hieman sisällötöntä, ulkokultaista, mutta kukapa tuollaista itselleen myöntäisi!

Kehuskellaan muka-vaatimattomalla-äänensävyllä näillä matkoilla ja nimekkäillä tuttavuuksilla.

Lapsilla on hienoja harrastuksia.

Keskustelun aiheet jopa lähisukulaisten ja läheisten ystävien kanssa ovat aika pinnallista ja yleisluontoista smalla-talkia, neutraalia mikä ei loukkaa ketään eikä tule erimielisyyksiä - ei siis puhuta politiikkaa eikä pohdita yhteiskunnallisia ilmiöitä.

Kahvipöytään läheisillekin ystäville katetaan aina kunnon kahvikupit alustoineen ja servetteineen, paitsi jos halutaan olla "rentoja" ja "kotoisia" ....

Tunnen erään pikku perheen jossa molemmat tytöt oppivat lukemaan mukavasti alle kouluiän. Eikä se perhe todellakaan ollut keskiluokkainen eikä edes älyllinen - todella kaukana sellaisesta ! Perheessä ei luettu edes iltasatuja lapsille muusta saduista puhumattakaan !!



Ensin esikoinen oppi lukemaan itsekseen 5 vuotiaana ja 2 v nuorempi sisko oli melkein hädissään kun ei vielä osannut 5 v lukea, se oli ikään kuin tyhmyyden merkki jos ei osaa lukea ennen kouluikää. Oppi ja opetteli siinä eskarivuoden kieppeillä.



En tiedä miksi tässä perheessä oli ajattelu että vain tyhmät oppii lukemaan vasta koulussa ja älykkyyden merkki on oppia ihan itsekseen lukemaan 4-5 vuotiaana... kun mitään muuta osaamista tai taitoa ei lapsilta odotettu eikä opetettu, eikä perhe ollut kultturelli, ei akateeminen, ei keskiluokkainen vaan erittäin pienituloinen perhe, joka eli aika eristäytynyttä elämää, ei vieraita, ei harrastuksia, ei kavereita tai muutakaan....

No, keskiluokan kohdalla on käynyt sellainen inflaatio, että taidat päästä porukkaan mukaan tuolla päättelykyvylläsi.



Tosin taidat kuitenkin olla duunari.

Näistä keskiluokkaisuuden määritelmistä paistaa läpi ennemminkin asuinseutu. Se mikä maaseudulla tarkoittaa ihmisten mielestä keskiluokkaisuutta on näköjään ihan eri juttu kuin mitä se merkitsee pääkaupunkiseudulla asuvalle. Ehkä ihmisiä on helpompi luokitella koulutustason perusteella, ei farmariautojen määrällä, jos nyt luokittelua on pakko tehdä.

ja millaisia kulutusvalintoja tehdään (myös elämykset ja kokemukset kulutuksena). Duunari voi olla keskiluokkaa siinä missä asiantuntija-ammatissa toimiva. Keskiluokka on laaja ja heterogeeninen käsite.



Ehkä voisi miettiä, ketkä ja millaiset elämäntyylit ja -tavat eivät ole keskiluokkaisia, näin keskiluokkaisuuskin määrittyy helpommin, joska nuo ääripäät ovat helpommin tunnistettavissa.

Hauskimpia ovat nämä wannabeparemmatihmiset (keskiluokkaisia), jotka eivät voi hyväksyä sitä etteivät ole yläluokkaa, vaan he näkevät vaivaa erottautuakseen omasta luokastaan näkyvin merkein.



Kun raha ei riitä uusiin esim. Burberryn/Armanin vauvanvaatteisiin, ostetaan niitä sitten käytettynä netistä. Muutenkin käyttävät paljon aikaansa saadakseen merkkivaatteita yms. kulutuksen symboleita halvalla. Pääasia on, että merkki näkyy. Lapsella kivaa tässä genressä in on tietysti Ticketin puku (Reima on niin keskiluokkaista...) ja Timberlandin/Benettonin kaupunkitakki ;)



Rouvat kulkevat mieluusti itse Guessin monogramein koristelluissa laukuissa, Gantin (raita/villa)paidassa (jossa tietysti rintapielessä isosti GANT) ja kauluhuivissa komeilee myös joku kiva merkki.Ja tietysti näin talvella pipossakin. Suosikkimerkkejä juuri Gant, Peak, Guess, ehkä löytyy se Burberryn ruskea ruutukaulaliina ja miksei se Armanin/Calvin Kleinin edullisin trikoopusero, jossa rinnuksessa lukee jälleen isolla ko. merkki. Tuote ostetaan merkin vuoksi, ei siksi, että siitä pidetään. Esprit ja Kappahl on heille toaalisen junttia.



Sitten asutaan 200 000-300 000 eruon kämpässä (pk-seudulla tavallisen lapsiperheen asunnon hinta) ja ajetaan normaalilla autolla. Mutta halutaan esittää, että rahaa on. Ulkomaanmatka kohdentuu helposti Kanarialle ja Phuketiin. Nämä perheet ovat syntyjään usein ihan tavallisia, jopa työväenluokkaisia vrt. alempaa keskiluokkaa, ehkä jopa hyvin köyhiä. KOulutuksen avulla heistä on tullut nousukkaita.



Niiiiin pelletouhua ettei mitään rajaa! Kertoo kyllä itsetunnosta, jos ei monesta muustakin asiasta.



Useinkaan nämä eivät esim. lajittele jätteitään, kierrätä tai kanna mitään muutakaan yhteiskuntavastuuta. Saatikka että suosisivat suomalaista. Järkeviä yhteiskunnallisia keskusteluja ei heidän kanssaan pysty käymään...asiat eivät heitä kiinnosta, koska ne eivät ole heidän ongelmiaan.



Kärjistinkö? NO vähän joo :) Tunteeko kukaan muu tyyppiä?

Talo maalla, ei eläimiä, lapsia 4, velkaa 150 000, lapset vaatteissa kun vaatteissa, merkillä ei väliä, lapsilla ei kodin ulkopuolisia harrastuksia, äiti ei pukeudu merkkivaatteisiin eikä omista kuin vissiin yhden käsilaukun, auto (amerikkalainen tila-auto käytännön syistä),vanhimmalla lapsella skootteri, ei ulkomaanmatkoja eikä edes Tallinnan risteilyjä, kummankaan vanhemmilla ei mökkiä, lapsilla pleikkari + wii, 4 televisiota + digiboksit, joista yksi tallentava, 2 tietokonetta, stereot, pyykkikone, ei kuivuria.



Äiti kotona mammalomalla henkilöstöpäällikön virasta, isä aina töissä, ihan perusduunari. Eikö näillä olla keskiluokkaisia jos kerran luokkajakoa vielä näinä päivinä noudatetaan?

Hauskimpia ovat nämä wannabeparemmatihmiset (keskiluokkaisia), jotka eivät voi hyväksyä sitä etteivät ole yläluokkaa, vaan he näkevät vaivaa erottautuakseen omasta luokastaan näkyvin merkein.

Kun raha ei riitä uusiin esim. Burberryn/Armanin vauvanvaatteisiin, ostetaan niitä sitten käytettynä netistä. Muutenkin käyttävät paljon aikaansa saadakseen merkkivaatteita yms. kulutuksen symboleita halvalla. Pääasia on, että merkki näkyy. Lapsella kivaa tässä genressä in on tietysti Ticketin puku (Reima on niin keskiluokkaista...) ja Timberlandin/Benettonin kaupunkitakki ;)

Rouvat kulkevat mieluusti itse Guessin monogramein koristelluissa laukuissa, Gantin (raita/villa)paidassa (jossa tietysti rintapielessä isosti GANT) ja kauluhuivissa komeilee myös joku kiva merkki.Ja tietysti näin talvella pipossakin. Suosikkimerkkejä juuri Gant, Peak, Guess, ehkä löytyy se Burberryn ruskea ruutukaulaliina ja miksei se Armanin/Calvin Kleinin edullisin trikoopusero, jossa rinnuksessa lukee jälleen isolla ko. merkki. Tuote ostetaan merkin vuoksi, ei siksi, että siitä pidetään. Esprit ja Kappahl on heille toaalisen junttia.

Sitten asutaan 200 000-300 000 eruon kämpässä (pk-seudulla tavallisen lapsiperheen asunnon hinta) ja ajetaan normaalilla autolla. Mutta halutaan esittää, että rahaa on. Ulkomaanmatka kohdentuu helposti Kanarialle ja Phuketiin. Nämä perheet ovat syntyjään usein ihan tavallisia, jopa työväenluokkaisia vrt. alempaa keskiluokkaa, ehkä jopa hyvin köyhiä. KOulutuksen avulla heistä on tullut nousukkaita.

Niiiiin pelletouhua ettei mitään rajaa! Kertoo kyllä itsetunnosta, jos ei monesta muustakin asiasta.

Useinkaan nämä eivät esim. lajittele jätteitään, kierrätä tai kanna mitään muutakaan yhteiskuntavastuuta. Saatikka että suosisivat suomalaista. Järkeviä yhteiskunnallisia keskusteluja ei heidän kanssaan pysty käymään...asiat eivät heitä kiinnosta, koska ne eivät ole heidän ongelmiaan.

Kärjistinkö? NO vähän joo :) Tunteeko kukaan muu tyyppiä?

ystäväperheet ovat juuri sitä keskiluokkaa. Kyllä meidän tuttavapiirissä reissataan paljon ja yhteiskunnallisista asioista pystytään silti keskustelemaan ja merkkivaatteita saattaa olla tai on olematta.

Olen ns. akateemista sukua ja asun mieheni kanssa (muiden mielestä) ahtaasti keskustakaksiossa ilman autoa ja luontoa säästellen. Telkku löytyy, mutta se on pienin mitä kaupasta löytyi. Kulutamme vapaa-aikamme mieluummin liikkuen ja ystävien kanssa seurustellen kuin TV:n tai tietokoneen edessä. Ostamme vain tarpeeseen ja silloinkin eettisesti: luomua, lähellä tuotettua, kierrätysmateriaaleja, klassikoita jotka kestävät aikaa jne. Esimerkiksi sisustus on hyvin pitkälle osto- ja myyntiliikkeistä sekä kirppareilta hankittua antiikkia tai kotimaista designia. Luemme molemmat paljon kirjoja, mutta kumpikaan ei pidä sitä "harrastuksenaan" koska se on meille itsestäänselvyys.

Pientaloasumisen oravanpyörä kaupungin laidalla kahden auton loukussa ei kiinnosta pätkääkään. Lähinnä ottaa päähän, että suurin osa suomalaisista juoksee tuon luontoa tuhoavan unelman perässä.

Sivistyneistö on kautta aikain pyrkinyt olemaan rahvaalle esimerkkinä. Nykyään kulutus on yksi avainasioista, joissa suurimmalla osalla ihmisistä menee pieleen. Keskiluokkainen elämäntapa farmariautoineen ja etelänmatkoineen ei ole mitenkään sivistynyttä. Samoin lasten tietokonepelit ja telkkarintuijotus kuuluvat juuri keskiluokkaan ja alaluokkaan, sivistyneistön lapset lukevat ja pelaavat vanhempiensa kanssa lautapelejä. No eivät tietenkään pelkästään, harvinaistahan se telkkarittomuus nykyään on.

Sivistyneistö on tosiaan eri asia kuin keskiluokka.

Sivistyneistö on kautta aikain pyrkinyt olemaan rahvaalle esimerkkinä. Nykyään kulutus on yksi avainasioista, joissa suurimmalla osalla ihmisistä menee pieleen.

oman lausuntosi perusteella? Keskiluokka ei ole koskaan edustanut "keskiarvoa" hyvinvoinnin suhteen, kuten sinä hyvin tunnut tietävän.

-liiketoiminnan johtaja ja projektipäällikkö -omakotitalo -velaton mökki -1 kaukomatka, 2-3 muuta ulkomaan rantalomaa + muutamia lapinreissuja vuodessa -2 kpl uusia autoja pihalla; Audi + Volvo -Pentikin poroja useampia, amoin Aaltovaaseja -lapsia ei pueta merkkivaatteisiin

Mutta duunaritausta pukkaa läpi. Eikä melko olemattomalla "menestyksellä" leijuminen lisää uskottavuutta.

Ja ne auditvolvotpentikitjaaallot? Voi sinua.

Hommaa itsellesi edes keskituloinen mies niin saat "elää" unelmaasi.

Minä ostin tänään kaverille lahjaksi Mont Blancin valmistaman kynän. Maksoi reilut 500 euroa mutta kyseessä ei ollut mikään erityisen hyvä kaveri.

Käyn töissä ja saan palkkaa. En omista juuri mitään, ehkä juuri talon jossa asun ja pari autoa. Mutta en vielä luulisi itseäni "keskiluokkaiseksi". Ei silti, että pitäisin sitä määritelmää jotenkin hienona, mutta siihen ko. termi ei tosiaan tarkoita ihmistä, joka tienaa keskimäärin saman verran kuin kaikki muut..

Ei silti, että pitäisin sitä määritelmää jotenkin hienona, mutta siihen ko. termi ei tosiaan tarkoita ihmistä, joka tienaa keskimäärin saman verran kuin kaikki muut..