Itsemurhani

koska et kykene empatiaan muuta kuin ystäväsi suhteen. Meillä jokaisella on omat murheemme ja ihmisyyttä on tukea toinen toistamme kiperissä paikoissa.

Ap:lle toivon voimia vaikeaan elämänvaiheeseen!

Ihmettelen että jos ihmisellä on itsetuhoisia ajatuksia niin miksi menet ensimmäisenä kirjoittamaan siitä jonnekin vauva.fi keskustelupalstalle. Ei vaan irtoa multa sääliä yhtään tollaseen. Jos oikeesti haluat tappaa itsesi niin etköhän tee sen ihan kaikessa hiljaisuudessa siitä paljon muille puhumatta! Olen itse elänyt ihmisen rinnalla, joka makaa saattohoidossa viikkokaupalla ja taistelee viimeisistä elonrippeistään läheistensä vierellä, joilla on sanaton suru ja epätoivon tunne päällä! Tämäkin ihminen, jonka elämästä viimeiset 15v on ollut suoraan sanoen yhtä helvettiä, ja vakavan sairauden kanssa taistelua, oman lapsen kuolema ym ym... Silti jaksoi hymyillä ja olla oikealla asenteella mukana tässä maailmassa viimeiseen asti, ikinä ei valittanut mistään.. (eikä halunnut luovuttaa) Että vielä jos siltä tuntuu niin anna mennä vaan..

asenne on siis sitä, että hymyilee ulospäin, vaikka sydän märkänisi, eikä koskaan valita mistään kellekään, tekee vain kaikessa hiljaisuudessa itsarin? Sitten läheiset ihmettelee jälkeenpäin, että oi miksi se teki sen, sehän hymyili aina eikä koskaan valittanut mistään..

Minäkin olen ollut masentunut ja kuvitellut, ettei kukaan välitä. Kun aloin parantua, tajusin kuinka väärässä olinkaan ollut! Sairaus estää ottamasta rakkautta vastaan. Olinpa onnellinen, että olin vielä hengissä!

Ja todella, olet arvokas, ainutlaatuinen, kukaan ei voisi korvata paikkaasi suvussasi tai elämässäsi. Vaikka et ehkä näe elämälläsi nyt merkitystä, kun parannut osaat sen taas nähdä. Älä helli ajatusta itsemurhasta. Elämä on ihme. Sinä olet ihme.Ota apua ja hoitoa vastaan. Olet sen arvoinen.

mun pikkusiskoni puhuu noin. me kaikki rakastetaan sitä vaikka se tekee sen välillä vaikeaksi. sillä on masennus mutta ei ehdi hoitoon koska ei usko saavansa apua. on todella kaunis, nuori nainen jolla olisi kaikki mahd elää ihana elämä suruineen ja iloineen. ei vaan tunne sitä nyt, kaikki on hankalaa, kukaan ei välitä, ei osaa mitään ei pysty mihinkään, ei jaksa, ei nuku, yleinen itsetunnon lasku, unettomuus kaikki. muutaman kerran olen saanut sen ammattiauttajalle. kamala murhe meille kun ei pysty auttamaan. minullakin oli aikoinani masennus joten tiedän enkä siltikään pysty auttaamaan. vatsaa sattuu ja pelkään välillä sen puolesta ja toivon parasta..

Katso voiko elämäsi mennä vielä huonommaksi. Itse ne sen vuoksi ikinä itse itseäni tappaisi, koska ei voi tietää mitä tapahtuu kuolemaan jälkeen. On helppo ajatella, että sitten ei tarvitse enää jaksaa, ei tarvitse hengittää, tuntea ja jne. Mutta mitä jos näin ei olekaan. Mitä jos kuoleman jälkeen tapahtuukin jotain kamalaa? Sitä ei voi perua! Et ole myöskään näkemässä miten läheisesi reagoi kuolemaan, joten ainakaan koston vuoksi ei kannata itseään tapaa, kuten monet tekee.

Sinä olet arvokas! Jumala on sinut luonut. Tehnyt kauniiksi ja aivan ainutlaatuiseksi! Älä riistä itseltäsi henkeä. Elämällä on vielä paljon tarjottavaa sinulle. Jumalalla on aivan oma suunnitelmansa sinun varalle.

Jeesus antaa elämällesi tarkoituksen. Voit rukoilla ihan itseksesi vaikka näin:

Rakas Jeesus. En tiedä, oletko sinä olemassa, mutta jos olet, niin ilmesty minulle. Tule minun elämääni ja muuta se. Poista minun paha oloni ja anna minun elämälleni uusi tarkoitus. Tiedän, että olen rikkonut sinua vastaan. Anna anteeksi kaikki minun syntini. Kiitos, että annoit. Aamen.

Hakeudu paikallisen seurakunnan tilaisuuksiin. Vaikka vapaa- tai helluntaiseurakuntaan.

Ja muista! Olet arvokas!

Jotain vitun jumaliahan tähän enää tarvitaankin. Tyypillä on asiat jo kyllin huonosti -ei sitä saduilla korjata.

jos kuolee joskus kuitenkin niin miksi sinnitellä elämää läpi? Samahan se on kuolla heti. Samaapa ajattelin minäkin ennen.



Kun pahimmasta selviää lääkkeiden kera niin asian näkeekin jo vähän toiselta kannalta:vain tämä yksi ainoa mahdollisuus elää niin käytän sen.



Ja taustalta voi tajuta vuosien päästä syyn mistä masennus johtui. Jostain alkaa se tunne että on tarpeeton,turha eikä kukaan tarvitse. Hankkiudu tekemään jotain missä sinua oikeasti tarvitaan; esimerkkinä nälkään ja tauteihin kuolevien vauvojen auttaminen motivoi kummasti,siinä on tarpeellinen.

Aloita vaikkapa lukemalla mummoille hoitokodissa,ovelle vaan kysymään niin sinne otetaan ja tarvitaan,saat ystäviäkin.Etsi vapaaehtoistyötä,toimeettomuus on masentuneelle pahinta.